Matti Jutila pyöräili 1200 kilometriä kolmessa päivässä – Silti talvipyöräily Helsingissä voi olla hankalaa hänellekin
Suomen pääkaupunki hakee pyöräilyn kehittämisessä mallia etenkin Kööpenhaminasta. Muuten olosuhteet paranevat, mutta talvipyöräilyssä on ongelmia. Himopyöräilijä Matti Jutila kertoo, mistä kiikastaa.
Helsinkiläinen Matti Jutila on himopyöräilijä. Arkiajojen lisäksi Jutila ajaa pitkiä matkoja, jopa yli tuhatta kilometriä. Mutta Helsingin talvessa pyöräillessä jopa hänellekin voi tulla hankaluuksia.
Hänen mukaansa talvipyöräilyn ongelmat Helsingissä eivät johdu pelkästään kelistä, vaan myös puutteellisesta infrastruktuurista ja talvikunnossapidosta.
– Kun olosuhteet ovat kunnossa, talvipyöräily ei ole extremelaji, vaan liikkumismuoto.
Jutila kulkee arjessa pääosin pyörällä sääolosuhteista tai matkan pituudesta riippumatta. Viime kesänä hän polki Ranskassa 1 200 kilometriä kolmessa päivässä.
– Eikä ollut erityisen raskasta, vaikka parhaimmillaan oli 36 astetta, hän muistelee.
Miksi kokeneellekin pyöräilijälle voi tulla ongelmia Helsingin kaduilla?
Suomi on pyöräilymaa
Mielipiteiden perusteella Helsinki on pyöräilykaupunki. Pyöräilybarometrin mukaan 71 prosenttia Helsingin asukkaista hyppää satulan selkään jossain vaiheessa vuotta. Lumettomana aikana vähintään kerran viikossa pyöräilee 55 prosenttia. Peräti 94 prosenttia aikuisväestöstä kannattaa pyöräilyn edistämistä.
Helsingin seudun pyöräilijät ry:n toiminnanjohtaja Henni Ahvenlampi sanookin, että Suomi on pyöräilymaa, vaikkei se aina esiin tulekaan. Suurin osa ihmisistä oppii pyöräilemään jo lapsena, ja niin pyöräilystä tulee kiinteä osa heidän elämäänsä.
Liikennebarometrin mukaan asukkaista yksityisautoilua pitää turvallisena 84 prosenttia ja jalankulkua 77 prosenttia. Mutta vain puolet asukkaista pitää pyöräilyä turvallisena. Suurin syy turvattomuuden tuntemiseen on heikko infrastruktuuri.
– Epäselvissä tilanteissa se on yleensä pyöräilijä, joka ei tiedä, missä pitää olla. Tämä aiheuttaa muillekin tienkäyttäjille sekaannusta ja syntyy vaaratilanteita, Ahvenlampi kertoo.
Vaikeimmassa paikassa oltava lain asiantuntija
Matti Jutilan mielestä Helsingissä on menty paljon eteenpäin, mutta ongelmakohtia on edelleen runsaasti. Hänestä reitti Kalasatamasta Pasilaan on järjettömin.
– Ensimmäinen risteys on järjestetty autoilijoille, vaikka se on pyöräilijöille pääväylä ja autoilijoille sivukatu. Sen jälkeen tulee risteys, jossa pitää tuntea hyvin yksityiskohtaisesti tieliikennelaki, jotta tietää kuka on väistämisvelvollinen.
Helsingin kaupungin pyöräliikenteen koordinaattori Oskari Kaupinmäki muistuttaa, että 80 prosenttia matkoista tehdään joko kävellen, pyörällä tai joukkoliikenteellä.
– Kansainvälisessäkään vertailussa Helsingillä ei ole hirveästi hävettävää.
Sekä Ahvenlampi että Kaupinmäki näkevät, että ongelmat juontuvat ajasta, jolloin Helsingin pyöräteitä suunniteltiin pääasiassa autoliikenteen tarpeiden mukaan.
Lisäksi Kaupinmäki arvioi, että vastuu turvallisuudesta on sysätty pyöräilijöille.
– Todella ansiokkaasti on onnistuttu lietsomaan pelkoa pyöräliikenteeseen liittyen. Pitää pukeutua kuin ritarin sotatantereelle mentäessä, että olisi turvallista. koristeltuna kuin joulupuu, jotta näkyy. Kaikki vastuu on itse liikkujalla, ettei jää auton alle. Tämä vaikuttaa mielikuviin.
Mallina Kööpenhamina
Tyytyväisyys pyöräilyn turvallisuuteen on kuitenkin kasvanut, ja tutkimuksen mukaan pyöräilijöiden mielikuva Helsingistä pyöräilykaupunkina parantuu edelleen, jos pyöräilyolosuhteet kohentuvat.
Helsinki hakee pyöräilyn kehittämiseen inspiraatiota Alankomaista ja erityisesti Tanskan Kööpenhaminasta.
Kaupinmäen mielestä tähänkin mennessä on saavutettu merkittäviä tuloksia.
– Valtaosa Helsingin määränpäistä on saavutettavissa pyörällä. Ja niihin pääsevät kaiken kuntoiset ja ikäiset pyöräilijät. Mutta on vielä kapeita ja kaksisuuntaisia pyöräteitä, jotka olisivat nykystandardien mukaan liian kapeita jopa yksisuuntaisiksi pyöräteiksi.
Henni Ahvenlammen mukaan Helsingin pyöräreittien ongelmana on se, että pyörätiet voivat katketa yllättäen, eikä aina ole selvää, koska pyöräilijän tulee liittyä jalankulun ja koska autoliikenteen sekaan pyöräväylän päättyessä.
– Kaikkea on tarkoitus korjata ja tahtiakin on kiihdytetty. Valitettava tosiasia on se, että koko 150 kilometrin kantakaupungin pyöräliikenteen tavoiteverkkoa ei voida kerralla toteuttaa. Tiedostamme, että pitää rakentaa nopeammin, määrätietoisemmin, ja loogisia kokonaisuuksia toteuttaen, ettei lisätä sekaannusta, jota on jo paljon, kaupungin pyöräliikenteen koordinaattori Kaupinmäki vastaa.
”Ilmeisesti ei ajatella, että pyöräily ja kävely ovat liikennettä”
Pyöräbarometri näyttää edistystä kaikilla pyöräilyn osa-alueilla, paitsi talvipyöräilyssä. Talvipyöräilyn suosio on vain kymmenesosa kesäpyöräilystä.
Helsingin seudun pyöräilijöiden Ahvenlampi sanoo, että pyöräväylien huono hoito talvella on pääsyy talvipyöräilyn vähäiseen suosioon. Kaupinmäki myöntää sen, ettei pyöräväylien talvikunnossapito vielä tarjoa riittävän turvallisia olosuhteita kaikenikäisille ja -kykyisille pyöräilijöille, mutta Helsinki panostaa myös pyöräliikenteen talvikunnossapitoa.
– Auraus pyöräteillä on usein hidasta ja joillakin alueilla jää kokonaan tekemättä. Viime talvena Kulosaaren sillalla lumet kolmelta autotiekaistalta aurattiin ainoalle pyörätielle. Se pysyi sellaisena useamman viikon, Matti Jutila kertoo.
Hänestä tuntuu, että kaupungin kiinnostus urakoitsijoiden työn laatuun näyttää olevan vähäistä.
– Ilmeisesti ei ajatella, että pyöräily ja kävely ovat liikennettä ja lastenrattailla sekä pyörätuoleilla pitää myös pystyä liikkumaan. Urheileva pyörätuolia käyttävä ystäväni on sanonut, ettei pysty liikkumaan talvisin Helsingissä.
Hän arvioi, ettei moni lähde pyöräilemään aamulla, jos ei voi olla varma, onko oma reitti auki. Siksi pyöräteiden tulisi olla aina auki. Siinä on onnistuttu Oulussa.
– Oulu on omaa luokkansa talvipyöräilyssä. Siellä aurataan pyöräteitä nopeasti ja jo lumisateen aikana. Pyöräilijä voi luottaa pyöräteiden olevan auki. Helsingissä näin ei ole, Jutila sanoo.
