Korjausvelka tarkoittaa käytännössä sitä, kuinka paljon rahaa tarvittaisiin, että Suomen tieverkko saataisiin kuntoon. Korjausvelan määrä on kasvanut käytännössä koko ajan ja on nyt jo 1,7 miljardia euroa. Jotta korjausvelka ei kasvaisi, pitäisi joka vuosi päällystää 4 000 kilometriä teitä. Silloin päästäisiin siis vain nollatulokseen. Viime vuosina määrärahat ovat riittäneet selkeästi alle 2 000 tiekilometrin päällystämiseen. Esimerkiksi Autoliiton mukaan rahoitustasoa pitäisi pystyä ostamaan vuosittain vähintään 300 miljoonalla eurolla, ettei korjausvelka kasvaisi.

Uusi hallitus on esitellyt hallitusohjelmansa, jossa ainakin Tieliikenteen Tietokeskuksen liikenteen erityisasiantuntija Hanna Kalenoja näkee paljon positiivista. Tieverkon kehittämisen ja perusväylänpidon näkökulmasta hallitus ainakin yrittää, vaikka kalliita raidehankkeitakaan ei olla kuopattu.

– Nythän on jo julkistettu tämä neljän miljardin investointiohjelma, josta väyläverkon kehittämiseen olisi noin 1,6 miljardia, aiemmin se on ollut noin 1,3 miljardia. Se on erittäin hyvä uutinen väyläinfralle. Tästä rahasta noin 500 miljoonaa menee korjausvelan vähentämiseen. Jotain leikkauksia sieltä vielä tehdään, joten ihan näin isosta rahasta ei ole todellisuudessa kyse. Silti rahoitustason kasvu on liikenneinfran kannalta todella hyvä asia, Kalenoja näkee.

Viime hallituskaudella tehdyssä valtakunnallisessa Liikenne 12-ohjelmassa on budjetoitu korjausvelan vähentämiseen noin 400–500 miljoonaa vuosittain 12 vuoden ajan 2021–2032.

– Viime vuosina hallitus ei ole leikannut näistä infrainvestoinneista, mutta julkisen talouden suunnitelmassa niitä oli suunniteltu seuraavalla hallituskaudella leikattavan noin 400 miljoonaan euroon. Siihen nähden suuntaus on hyvä.

Valtion ylläpitämän tieverkon päällystetyistä teistä noin 8 000 kilometriä, eli 14 % on huonokuntoisia. Näistä kilometreistä 850 kilometriä kohdistuu pääteille.

– Korjausvelkapaketin pitäisi ainakin pysäyttää korjausvelan kasvu tai vähintään hidastaa sitä. Hyvä asia hallitusohjelmassa on mielestäni se, että on päätetty päivittää Liikenne 12 -ohjelma, koska siinä jäi viime kaudella tieverkon infran kehittämisen kannalta rahoitus aika alhaiselle tasolle. Perusväylänpitoon tulee lisää rahaa ja se on juuri sitä korjausvelkaa pysäyttävää toimintaa, koska silloin pidetään teiden pinta siinä kunnossa, ettei tien rakenne pääse rapautumaan. Jos pääsee, tulee vielä paljon kalliimpaa korjattavaa, Hanna Kalenoja muistuttaa.

Vaikka Liikenne 12 -ohjelma onkin merkittävä edistysaskel, on siinäkin valuvikansa.

– Hiukan se Liikenne 12 -ohjelma on kyllä alavireinen perusväylänpidon ja tieverkon osalta. Tieverkon kehittämisrahaa siellä ei juuri ole. Sikäli toiveissa olisi, että Liikenne 12 avataan nyt kokonaan uudelleen ja nähdään osana kehitystä, joka vaikuttaa esimerkiksi yritysten investointimahdollisuuksiin. Se olisi Suomelle kansainvälisesti tärkeä kilpailukykyelementti.

Joka tapauksessa korjausvelka on nyt ainakin nostettu pöydälle. Joku kyynikko voisi tosin sanoa, että niin se on nostettu jokaisen aiemmankin hallituksen juhlapuheissa.

– Tilanne näyttäisi olevan parempi kuin viime hallituskaudella. Edellinen hallitushan valmisteli tämän Liikenne 12 -ohjelman, koska sellaista ovat kaikki toivoneet. Ennen sitä on oikeastaan joka hallituskaudella katsottu erikseen, mistä kulloinkin tuulee. Tässä on nyt jotakin pysyvyyttä ja pitkäaikaista suunnittelua kuten esimerkiksi Ruotsissa, Kalenoja kehuu.

INFRA OY:n päällystyksen ja kunnossapidon johtava asiantuntija Nina Raitanen ei ole aivan yhtä toiveikas kuin Hanna Kalenoja.

– Kun mietitään koko liikenneinfraa, niin hallitusohjelman luvuthan ovat hienoja ja komeita. Pääosa rahasta kohdistuu kuitenkin rautateille, tiestön osalta on oltava yhä hiukan huolissaan. Tämän investointiohjelman toteutuminenhan on sidottu siihen, että se rahoitetaan myymällä valtion omaisuutta. Toteutuuko se? Kyllä tämä mielestäni aika pitkässä puussa edelleen on. Ei ole mitään suoraa lupausta, että tämä raha olisi jo olemassa. Huonokuntoisten teiden määrä tulee edelleenkin lisääntymään, Raitanen näkee.

Joka tapauksessa nyt on Raitasen mielestä nähty, että asialle pitää tehdä jotakin ja sen avulla voidaan tehdä suomalaiselle yhteiskunnalle paljon hyvää.

– Tavoite on oikea, kunhan se saadaan toteutettua. Korjausvelkapakettikin hallitusohjelmassa on ja hyvä niin. Tällä 520 miljoonan korjausvelkapaketilla päästään tilanteeseen, missä korjausvelka ei nouse, muttei uskoakseni myöskään vähene. Kunnianhimon asteen tulisi olla vielä korkeampi.

Korjausvelka ei tule koskaan nollautumaan, vuosittain rahaa tarvittaisiin arviolta 500 miljoonaa lisää, että ennakoivilla toimilla päästäisiin niskan päälle tiestön ylläpidon suhteen.

– Olisi hyvä muistaa, että kun asia saataisiin ennakoivilla toimenpiteillä hallintaan ja väylät kuntoon, pääsisimme halvempien toimenpiteiden piiriin. Ne toimet olisivat paljon edullisempia kuin nämä nykyiset. Päällystietä päästäisiin korjaamaan jo ennen kuin ne menevät rikki elinkaarensa loppupuolella. Nyt juoksemme koko ajan hiukan jäljessä.

Kun jo valmiiksi huonokuntoisilla teillä ajetaan, ne luonnollisesti huononevat edelleen. Etenkin raskas liikenne tekee tieverkolle pahaa. Myös ilmastonmuutos on mukana näissä talkoissa.

– Kelit ovat muuttuneet sateisemmiksi ja melkein koko valtakunnassa on pyöritty nollan asteen tuntumassa talvisin. Kun tiet ovat valmiiksi huonossa kunnossa, tämä tekee pahasti hallaa. Mitä huonompi tie, sitä heikommin se kestää ilmastonmuutoksen vaikutusta, kun vesi pääsee tien runkoon. Päällyste on tien ”katto”. Jos katto olisi kunnossa, eivät vaikutukset olisi olleet niin dramaattisia.

Hyvä kysymys on, miksi Suomen tiet on päästetty näin huonoon kuntoon.

– Yksinkertaisesti siksi, ettei niiden kunnossapitoon ole löytynyt riittävästi rahaa. Rahalla sitä kunnossapitoa saa. Vielä 1990-luvulla korjausvelka oli hallinnassa, sen jälkeen on lähdetty huonoon suuntaan. Korjausvelan lisäksi meillä on myös kehitysvelkaa, eli myös teiden laatutasoa pitäisi parantaa, ei pelkkää rapistuvaa kuntoa, Nina Raitanen muistuttaa.

Kaikki ymmärtävät, että hyväkuntoinen tieverkko on Suomen kilpailukyvyllekin tärkeä asia, mutta miksi riittävää rahoitusta ja poliittista tahtoa ei tunnu silti koskaan löytyvän?

– On mielenkiintoista, että juttelipa teiden kunnosta poliitikkojen, virkamiesten tai tavallisten kansalaisten kanssa, niin kaikki ovat herttaisen yksimielisiä siitä, että asialle pitää tehdä jotain ja sillä on myös vaikutusta Suomen yhteiskunnan toimivuuteen. Mutta kun rahoituksesta pitäisi päättää, syntyy jokin negatiivinen klikki.

Nina Raitanen ehdottaakin, että tienpidon sijaan keskiöön pitäisi nostaa paljon isompia asioita.

– Paljon enemmän pitäisi puhua huomattavasti isommista luvuista. Eli mitä vaikutusta väylien hyvällä kunnolla olisi vaikkapa sosiaali- ja terveyssektorin toimintaan, vientiteollisuuteen, yritysten kilpailukykyyn ja niin edelleen. Näitä isoja lukuja pitäisi saada esiin. Jos nämä kaikki asiat olisivat kunnossa, sillä olisi valtavat kerrannaisvaikutukset koko yhteiskunnallemme. Eihän se infra ole itseisarvo, vaan alusta tuolle kaikelle edellä mainitulle. Tällaista isompaa keskustelua kaipaisin.

Nina Raitanen kuitenkin uskoo, että jopa Suomessa tilanne jonakin päivänä paranee.

– Uskon siihen, totta kai. Tulevaisuudessa on näkyvissä monta hienoa isoa asiaa kuten esimerkiksi automaattiajaminen. Ne vaativat hyväkuntoista tieverkkoa. Uskoisin, että tämän vuoksi asian parantamiselle tulee myös painetta. Voimmehan me jo nyt olla ylpeitä siitä, että meillä on Suomessa kattava ja hyvin yhteiskuntaa palveleva tieverkko, vaikkei se hyväkuntoinen olekaan.

Vaikka tieverkon kunnossapitämiseen saataisiinkin selkeästi enemmän rahaa, ei sillä todellakaan kaikkea korjata.

– Etenkin alempi tieverkko on huonossa kunnossa ja se on ikään kuin aina joustanut. Niillä teillä se on ollut monille ihmisille jopa sukupolvikokemus, että tiet ovat huonoja. Varmaan ovat vielä melko pitkään jatkossakin. Erityisen tärkeää on, että toistaiseksi suht hyvässä kunnossa olevia pääteitä ei saisi missään nimessä päästää rapistumaan, se olisi jo täysin hölmöläisen hommaa.