Putinin perintöprinssi: Sergei Kirijenko on luonut nahkansa kuin Venäjä, kommunistista demokraatiksi ja Kremlin takapirusta miehitetyn Ukrainan käskynhaltijaksi

Valtakunnalliseksi julkkikseksi Venäjän ensimmäisen presidentin Boris Jeltsinin loppukautena kohonnut "järjestelijä" Sergei Kirijenko, 61, on kokenut monta muodonmuutosta.

Liberaalien venäläisten liittolainen on nykyään autoritaarisen Venäjän ja Ukrainan miehitettyjen alueiden poliittisen elämän kuraattori.

Koko uransa ajan Kirijenko on tunnettu laskelmoivana, jopa inhimilliset piirteensä peittävänä teknokraattina, jolle tarkoitus pyhittää keinot.

Tässä artikkelissa käsitellään Kirijenkon tähänastista elämää tukeutuen toimittajien, Kamil Galejevin tweetteihin ja Konstantin Goldenzweigin dokumenttielokuvaan.

Kamil Galejev @kamilkazani: "Kirijenko pysytteli vuoteen 2022 asti varjossa. Hänen roolinsa myöhäisen putinismin toteuttajana on aliarvostettua. Hän on yksi tämän sodan tärkeimmistä liikkeellepanevista voimista."

Hieman reiluun 60 vuoden ikään edennyt Kirijenko on elänyt sellaisissa käänteissä, ettei monenkaan ihmisen elämäkerrasta saada Venäjällä yhtä vauhdikasta.

Vastikään Latviassa eurooppalaisen toimiluvan saaneen Dožd-kanavan televisiodokumentti Kirijenkosta – Liberaalista Donbassin isännäksi – on vaikuttava.

Toimittaja Konstantin Goldenzweigin elokuva pureutuu entisen pääministerin ja yritysjohtajan "luovasti" edenneeseen urapolkuun. Elokuva taustoittaa laajasti pohjaa sille, miten nyky-Venäjän yleinen ilmapiiri on kerrostunut vuosien ajan.

Kirijenko koki nopean nousun maan poliittiseen eliittiin ja unelman murskautumisen talouden romahdukseen 35-vuotiaana. Mutta hän osoittanut olevansa selviytyjä: pääministerin pallilta pudonneen elämä jatkui kansanedustajana ja puoluejohtajana sekä aluejohtajana.

Samaan aikaan kun Venäjän valtasivat tšekistit – turvallisuuspalvelut, jotka miehittivät tärkeät paikat kenraaleilla ja muilla läheisillään, Kirijenkolla oli vahvat tukijansa ja reitti valittuna takaisin yritysmaailmaan.

Entinen kommunistinuori, komsomolilainen yrittäjä osaa kouluttautua ja kasvaa tehtävänsä mukana. Vuoden yksityisopetuksen jälkeen hän oli valmis valtavan ydinteknologian valtionyrityksen Rosatomin johtajaksi, jossa tehtävässä hänestä tuli tärkeä lukko ydinvoimateollisuudestaan ja aseteknologiastaan tunnettuun maahan.

Puolitoista tuntia menee elokuvan parissa nopeasti.

Kirijenkosta kertova dokumentti Doždin YouTube-kanavalla

Liberaalista itsevaltiaan taakse

Nostaako sota Itä-Ukrainassa Kirijenkon pisteitä valtaan? Voisiko hän olla Venäjän seuraava johtaja? Miten hän on pysynyt vallan liepeillä vuosikymmeniä ja jäänyt silti tuntemattomaksi.

Goldenzveig ei ole kiinnostunut Kirijenkon korruptiosta, ökyasunnoista tai henkilökohtaisesta elämästä. Hän yrittää ymmärtää sitä, millainen on henkilö, jonka ura heijastaa koko Venäjän nykyhistoriaa.

Venäjän itsevaltiaan lähipiirin miehistä Kirijenko on se, jonka käsialaa ovat paitsi maan perustuslain viime aikojen muutokset myös sellaisen politiikan toteuttaminen Ukrainassa, jossa yhdistyvät kansanmurha, terrori, sorto, suodatusleirit, paikallisten perinteiden kitkeminen ja ukrainalaisen kulttuurin, kielen ja koulutuksen korvaaminen venäläisillä versioilla.

Eikä siinä kaikki. Meduza-sivuston lähteiden mukaan Venäjän johtajat -kilpailun – Kirijenkon lemmikkiprojektin – finalistit voidaan lähettää töihin Uuden Venäjän alueelle.

Vuodesta 2016 alkaen Kirijenko on tunnettu Kremlin vaikuttajista henkilönä, jonka vastuulla on maan sisäpolitiikan kehittäminen. Jo tehtävänsä vuoksi hän on lähellä itsevaltiasta. Venäjän vaikutusvaltaisimpien joukko on kovin pieni.

Liki kolme vuosikymmentä sitten ensi kerran Venäjän johtoon kivunneen Kirijenkon elämään mahtuu paljon.

Kirijenko kuuluu helmikuun 24. päivän jälkeen muodostuneeseen diktaattori Vladimir Putinin, 69, ”uuteen sisäpiiriin”.

Yleensä tämän lähimmiksi miehiksi arvioidaan kahta vanhaa tuttavuutta: median omistajaa ja pankkiiria Juri Kovaltšukia, 71, ja maan turvallisuuspalvelu FSB:tä vuodesta 2008 johtanutta Aleksandr Bortnikovia, 70.

Kamil Galejev @kamilkazani: "Kirijenkon menestys on sidoksissa Putiniin. Tämä ei unohda ikinä miestä jo nosti hänet FSB:n johtoon. Putinin aika muutti pelinsäännöt. Julkisesta politiikasta siirryttiin teknokraattien johtamaan hallitsemisen malliin. Tämä sopi Kirijenkolle."

Projektijohtajasta sotarikolliseksi

Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla Kirijenko alaisineen vastaa siitä, millainen miehityshallinnosta kehittyy.

Kirijenkon johdolla miehitetyille alueille nostetaan ulkopuolisia – gaulaitereita, kuten natsi-Saksa aikoinaan hoiti hallintoa osassa valloittamistaan alueista. Näin hänen asemansa määrittelee vuosia Ukrainan puolesta puhunut tutkija ja kirjailija Adrian Karatnycky.

Nykyisessä maailmantilanteessa on perusteltua käyttää uusien alueiden johtajista Ukrainassa natsihallinnosta periytyvää nimitystä. Venäjä suunnittelee kansanäänestyksiä ja maiden liittämistä isommaksi venäjänkieliseksi kokonaisuudeksi.

Venäjä aikoo ratkaista miehitysalueiden henkilöstöpulan nopeasti maan suurkaupunkien tuella. Itä-Ukrainaan nimitetään virkamiehiä Venäjältä. Ystävyyskaupungit tukevat alueita suoraan, kuten Pietari Mariupolia.

Mariupolin jälleenrakennukseen käytettävien varojen jakamisestakin on alettu jo puhua, kun valtavalle työmaalle etsitään sopivia yrityksiä valtion tilausten toteuttajiksi. Julkisuudessa on väläytelty jälleenrakennuksen maksava 14 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

Demokratia houkutteli

Kirijenko otti kaiken irti muutoksen tuulista 1980-luvun lopun Neuvostoliitossa. Demokratialiike toimi ponnahdusalustana monille. Nuoret kolmenkympin molemmin puolin menestyivät ja tekivät uraa, josta heidän vanhempansa eivät olleet voineet edes haaveilla.

Monet heistä muistivat niin sanotun suojasään 1960-luvun lopulla, joka oli tukahdutettu ja muuttunut 1980-luvulla pysähtyneisyydeksi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ja turvallisuusorganisaatio KGB:n komennossa.

Uuden ajan koitettua korkeammin koulutetuista kuten tutkijoista sukeutui poliitikkoja ja toimittajia; nuorisopoliitikoista liikemiehiä.

Kirijenkon oikeaoppista tieteellistä marxismia opettanut isä Vladilen Izraitel kuului heihin, jotka siirtyivät hyvissä ajoin Neuvostoliitossa sosiologian ja politiikan tutkimuksen pariin.

Kamil Galejev @kamilkazani: "Lukion päätyttyä Kirijenko kirjautui Nižni Novgorodin yliopistoon pääaineenaan laivanrakennus. Hänen isänsä johti yhtä osastoa samassa laivanrakennusosaston tiedekunnassa ja valvoi yliopiston komsomol-komiteaa."

Abhasian Suhumista syntyään oleva Kirijenko lyöttäytyi 1980-luvun lopulla Nižny Novgorodissa yhteen toisen Mustanmeren rannalla, Sotšissa elämänsä alussa asuneen Boris Nemtsovin (1959–2015) kanssa ja loi demokratiaa vaatineessa maailmassa aikaansa sopinutta historiaa.

"Suoritettuaan kaksivuotisen johtamiskurssin valtion rahoittamassa kansantalousakatemiassa Kirijenkosta tuli vuonna 1993 liikepankin johtaja. Vuonna 1996 hänet nimitettiin keskisuuren öljy-yhtiön Norsi-Oilin hallituksen puheenjohtajaksi," kirjoittaa Radio Free Europe artikkelissaan.

Goldenzveigin dokumentissa paneudutaan useiden aikalaishaastattelujen avulla siihen, miten vuonna 2015 Kremlin partaalle murhatun Nemtsovin liittolainen, Venäjän ensimmäisen presidentin Jeltsinin (1931–2007) toivo, nuori uudistaja ja liberaalien johtaja, mitätöi Putinin sisäpolitiikan ohjaajana sen poliittisen perinnön, joka syntyi Neuvostoliiton hajottua.

Kirijenko on sukupolvea, joka osasi hyötyä julkisista esiintymisistä, vaikka ei ole koskaan ollut erityisen hanakas kertomaan muista kuin työhönsä liittyvistä asioista.

Kamil Galejev @kamilkazani: "Liiketoimiensa kautta Kirienkosta tuli läheinen Nižni Novgorodin kuvernöörin Nemtsovin kanssa. Nemtsovista tuli vuonna 1997 Venäjän varapääministeri ja samalla maan energiaministeri. Hän kutsui Kirijenkon Moskovaan ja nimitti tämän sijaisekseen. Myöhemmin Kirienkosta tuli ministeri."

Puolen vuoden pääministeri

Kirijenko esiteltiin venäjäläisille pääministeriehdokkaana vuonna 1998 Venäjän parlamentin alahuoneessa, duumassa yhdessä nykyisen puolustusministeri Sergei Šoigun, 67, kanssa. Tuntematonta ei arvostettu.

– Saatiin Nižni Novgorodista joku scientologi, sanaili duuman käytävällä toimittajille puoluejohtaja Vladimir Žirinovski (1946–2022).

Jälkeenpäin Kirijenko on haastetteluissa selvittänyt, että hänen johtamallaan pankilla oli yhteys kaupungissa toimineeseen Hubbard-collegeen. Ajatuksena oli saada ulkomaista koulutusta.

Käsittämättömältä tuntuva yhteys on selitettävissä kaupungin provinsiaalisuudella. Neuvostoliiton unohtamiseen käytetyllä vuosikymmenellä venäläiset lähtivät mukaan monenlaisiin kuviteltuihin sijoituksiin, kuten pyramidihuijauksiin. Markkinatalouden oppeja janottiin ja kaikenlaiset yrittäjät kokeilivat onneaan ja onnistuivatkin.

Politiikassa oltiin vanhanaikaisempia, ja kansanedustajia käytettiin avuksi monen uudistuksen jarruttamiseen. Nykyistä itsenäisemmät kansanedustajat piti tuolloin taivutella hyväksymään Kirijenko pääministeriksi.

Kokenut pääministeri Viktor Tšernomyrdin syrjäytettiin tylysti.

Mutta varsinaisen nosteen uudelle pääministerille takasi raha.

The New Times -sivuston päätoimittaja Jevgenia Albats muistuttaa huhuista, joiden mukaan liikemies, Suomessa tuttu, Jokereiden omistajanakin ollut Vladimir Potanin , 61, maksoi Žirinovskille Kirijenkon nimityksestä 11 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.

Liberaalidemokraattien äänet tarvittiin, jotta Jeltsin sai kolmannessa äänestyksessä Kirijenkon valituksi.

Kirijenkoa ei tunnettu ennen pääministeriksi nimittämistä Moskovassa. Yllättyneitä oltiin myös kotikaupungissa Nižni Novgorodissa, josta akateemisestikin ansioitunut fyysikko Nemtsov toi komsomolilaisen liikemiehen mukanaan esikuntaansa.

Nemtsovin tähti himmeni. Hänet oli totuttu näkemään presidentin energisenä tennisvastustajana – mahdollisena seuraajana – lupauksena paremmasta tulevaisuudesta yhä kehnommin voivan vanhan autokraatin kanssa.

Kamil Galejev @kamilkazani: "Moskovassa Kirijenko aloitti uskomattoman nousunsa: 13.05.1997 nimitys araenergiaministeriksi; 20.11.1997 energiaministeriksi (Nemtsovin syrjäyttäen); 23.03.1998 presidentin nimittämänä virkaa-tekeväksi pääministeriksi - tuntemattomuudesta 35-vuotiaana. Hän saa nimityksen "Kinder-yllätys.""

Ammattina venäläinen demokraatti

Venäjän 1990-luvun loppuun kuului, että kaikkia muita kuin kommunisteja pidettiin tavallaan demokraatteina.

Käsite oli synonyymi poliittiselle voitolle, kuten professori Vladimir Gelman esittää Venäjän poliittista historiaa luotavassa kirjassaan.

Nemtsovin tai muiden aseman heikentymisessä ei tietenkään kyse ei ollut mistään suoraviivaisesta kehityksestä vaan siitä, että Kremlin taustalla vaikuttaneiden päätöksellä maan vaikutusvaltaiset median omistajat panivat koneistonsa toimimaan ja nostivat esiin sopivampia ihmisiä.

Goldenzweigin dokumentissa tapatumat esitellään nopeaan tahtiin, mutta kiintopisteenä säilyy se, miten aikalaiset tunsivat todellisen Kirijenkon.

Yksityiskohdat ovat herkullisia. Kuten se, miten Kirijenko ohitti muutaman Moskovassa vietetyn kuukauden jälkeen häntä julkisesti teititelleen entisen esimiehensä Nemtsovin, ja sinutteli pääministerinä Jeltsinin seurassa maakuntamatkalta palatessaan sujuvasti Putinia, kun ilmoitti tälle lentokentällä tämän valinnasta FSB:n johtajaksi.

Kamil Galejev @kamilkazani: "Kirijenko teki lyhyen pääministerinä toimimisensa aikana ratkaisevan tärkeän päätöksen. Hän nimitti presidentin käskystä Putinin uudeksi FSB:n johtajaksi: valtion turvallisuuselimen päälliköksi. Presidentin kanslian vaikutusvaltaisen Valentin Jumashevin, Jeltsinin vävyn, muistelmissa mainitaan, että Putinin valintaa oli lobannut Kirijenko."

Presidentin kunto tosin oli tuohon aikaan jo sellainen, että hänen päätöksiinsä vaikutti vävy Valentin Jumašev, 64, ja hänen kykynsä istuttaa Jeltsin tarvittaessa katsomaan televisiosta millaisia ratkaisuja hänelle suositeltiin.

Muutamassa vuodessa Putinin asema vahvistui. Nemtsovista kehkeytyi itsevaltiaan ankara kriitikko, josta kerrotaan muun muassa Vera Kritševskajan dokumenttielokuvassa Liian vapaa ihminen vuodelta 2017:

Vera Kritševskajan Liian vapaa ihminen (2017 YouTubessa.

Kaikki ovat johdettavissa

Jälkeenpäin tarkastellen Kirijenkon elämään mahtuu useita onnistuneita muutoksia, joissa apuna ovat olleet luotettavat kumppanit silloin kun oma kunnianhimo ei ole ollut ainoa kantava voima.

Kamil Galejev @kamilkazani: "Kirienko kohtasi katastrofin. Tultuaan valituksi Venäjän historian nuorimmaksi pääministeriksi vain 35-vuotiaana hän menetti nopeasti kaiken. Hän asettui ehdolle Moskovan pormestariksi, mutta ei tullut valituksi. Oman puolueen (SPS) perustamisessa Kirijenkon epäonni jatkui. Hänen uransa näytti olevan ohi."

Kun 1990-luvun lopulla perustettiin puolue Oikeistovoimien liitto, sen johtavana ajatuksena oli se, että ihmiset miettivät voivatko he toimia itse omaksi parhaakseen vai tekeekö valtio sen paremmin heidän puolestaan.

"Puolue kampanjoi sloganilla Putin presidentiksi, Kirijenko pääministeriksi! Sen kolme ensisijaista ehdokasta olivat Kirijenko, Nemtsov ja Irina Hakamada.

Oikeistovoimien liitto oli venäläinen liberaalipuolue. Se liitetään 1990-luvun "nuorten uudistajien" kuten Anatoli Tšubais, 67, Boris Nemtsov ja Jegor Gaidar (1956–2009) perintöön. Länsimediassa puoluetta pidettiin ainoana länsityylistä kapitalismia kannattavana puolueena." kertoo Wikipedia.

Aluksi puolue menestyi riittävän hyvin ja sai 24 kansanedustajaa. Kirijenko ei kuitenkaan kauan viihtynyt kansanedustajana vaan jätti duuman ja otti presidentiksi nousseelta Putinilta vastaan uuden tehtävän Volgan piirikunnan johtajana.

Kirijenko sai nosteesta hieman salvaa menetysten aiheuttamiin henkisiin haavoihinsa.

Kamil Galejev @kamilkazani: "Saadakseen kuvernöörit järjestykseen Putin keksi uuden instituution: liittovaltion federaatiopiirit. Maa jaettiin piireihin, joista kutakin johti presidentin täysivaltainen edustaja. Tämä vastasi valittujen kuvernöörien politiikan yhdenmukaistamisesta Kremlin päätösten kanssa."

Venäläinen maailma

Venäjän nykyjohtajan aikana on myös kehitetty ajatusta sellaisen virkamieskunnan kasvattamisesta, joka puhuu samaa kieltä kuin muun maailman byrokratia ja pystyy organisoitumaan maailman trendien mukaan ja vastaamaan kehityksen haasteisiin.

Näiden niin sanottujen tehokkaiden johtajien kouluttaminen on näyttäytynyt julkisuudessa Kirijenkolle rakkaalta työltä, jota hän teki jo nuorena. Byrokraatiksi kasvatetaan sopivia ihmisiä.

"Sillä ei ole väliä, puhutaanko terrorismin torjunnan ja globaalin turvallisuuden ylläpitämisen käsitteillä vai talouskehityksen ja bruttokansantuotteen kasvun kielellä."

Kirijenkon lähipiiriin on kuulunut aina hänen Kremliin siirtymiseensä asti filosofi, poliittisen teknologian tuntija Pjotr Štšedrovitski, 63, joka on yksi niin sanotun Russki Mir -käsitteen ("venäläinen maailma") alullepanijoita.

Käsite "venäläisestä maailmasta" sai alkunsa vuonna 1997, jolloin Štšedrovitskin artikkelista laajennettiin näkemys siitä, että venäjän kieli toimii yhdistävänä tekijänä ihmisille, joiden on myös ajateltava ja toimittava venäjäksi.

Tavallaan luotiin rinnakkaismaailma, josta muotoutui Putinin valtaan nousun myötä osa Venäjän politiikkaa. Vuonna 2000, termi "venäläinen maailma" otettiin Venäjän viralliseen retoriikkaan, ja käsite on levinnyt kauas maan rajojen ulkopuolelle.

Ukrainan sodan aikana käsite on saanut jälleen astetta kovemman kaiun. Joukko suomalaisia teologeja otti nopeasti sodan sytyttyä kantaa venäläisestä maailmasta (tai rauhasta) puhuvan Venäjän ortodoksikirkon kantaan. Allekirjoittajat toteavat, etteivät hyväksy Moskovan patriarkan Kirillin ,75, tukeman käsitteen taustalla olevia teologisia ja hengellisiä tulkintoja vaan pitävät niitä alkuperäisen kristillisen uskon vastaisina.

Putinin apulaiset

Venäjän ensimmäistä presidenttiä voidaan myös hyvin luonnehtia autokraattiseksi johtajaksi, mutta Jeltsinin aikoina Venäjän mahdollisti perustuslaki, joka takasi vaaleilla valitut aluejohtajat ja puolueet.

Putinin aika on muuttanut kaiken. Autoritaarisesta hallinnosta on tultu totalitaarisempaan komentoon. Presidentin hallinnossa ovat pärjänneet mielipiteet, joiden mukaan vallan keskittäminen on maalle hyväksi.

Edelliset kuukaudet ovat vahvistaneet, että Kirijenko valitsi yksinvallan ja Putinin.

"Ja lopulta vieraan valtion miehityksen", kirjoittaa Goldenwveig Facebookissaan.

Venäjän diktaattorin alamaiset käyttävät surutta kansanmurhan käsitettä syyttäessään muita – vuonna 2008 georgialaisia Eteleä-Ossetiassa ja tänä vuonna Ukrainassa. Omia hirmutekoja ei tunnusteta Ukrainassa.

Nykyisen Venäjän sisäpolitiikan johtamisesta vastaamisen stressitestinä pidetään sitä, miten Kirijenko sai Venäjän Kaukoidässä hoidettua kuvernöörin vaihdon: liian itsenäinen Sergei Furgal, 52, vangittiin ja vaihdettiin Kremlin hyväksymään mieheen.

"Käytännössä Furgalin lähtölaskenta alkoi jo kaksi vuotta sitten jolloin hänet valittiin Habarovskin johtoon. Furgal määritellään Wikipediassa yhdeksi Venäjän suosituimmista kuvernööreistä. Todennäköisesti häntä suositumpia ovat vain Kaukasuksen johtajat."

Vallan keskittäjät

Kremlissä maan sisäpolitiikkaa junailleet, kuten nykyinen duuma puhemies Vjatseslav Volodin, 58, ja Ukrainan operaatiossakin alussa mukana neuvotteluissa ollutta Vladislav Surkovia, 57, tarvittiin niin kauan kuin Venäjällä järjestettiin vielä näennäisisä vaaleja ja juonittiin puolueiden kanssa.

Edellisten vuosien aikana valtaa on koko ajan keskitetty pienempää piiriin, ja Kirijenkoa voidaan nykyään nimittää Putinin oikeaksi kädeksi Kremlissä.

Mutta 1990-luvulla hänet olisi voitu luokitella yhdeksi niistä rosvoista, oligarkeista, jotka mahdollistivat Venäjän kansallisen omaisuuden ryöstön, ja joista puhumisesta tuli jo 2000-luvun alussa keskeinen osa Putinin "rehellistä" imagoa ja kansansuosion nostetta.

Kamil Galejev @kamilkazani: "Neuvostoeliittiin noustiin nuorison tieteellis-teknisistä keskuksista. Vuonna 1988 NTTM-organisaatiot saivat oikeuden käydä käteiskauppaa, mikä teki niistä ainutlaatuisia ryöstöpaikkoja. Ymmärtääksesi kuinka ryöstäminen tapahtui, on ymmärrettävä Neuvostoliiton rahajärjestelmää."

Kuten monella menestyneellä ja tunnetulla venäläisellä liikemiehellä myös Kirijenkolla on taustansa komsomolissa, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen nuorisojärjestössä.

Järjestön jäsenet saivat erityisoikeuksiensa turvin käydä kauppaa ja kehittää koulutus- ja liiketoimintaa. Yksi kuuluisimmista on Mihail Hodorkovski, 59, joka menestyi aluksi tietokoneiden parissa ja myöhemmin öljyteollisuudessa. Kunnes ajautui Putinin vastustajaksi.

Osa perestroikan ajan liikemiehistä on saanut jatkaa ihan näihin päiviin, vaikka Putin hiljensi oligarkit ja löi kiilan Venäjän liberaaleimpien poliitikkojen keskinäisiin suhteisiin.

– Oikeita ja vasempia käsiä on monia, koska sama 1990-luvun tausta yhdistää ihmisiä Venäjän johdossa, arvioi valtiotieteilijä Jekaterina Šulman, jota Goldenzweig jututti elokuvaansa varten Berliinissä, Saksassa

Kirijenko on Šulmanin mukaan nykyisessä asemassaan yhtä vähän syyllinen sotaan kuin muutkin virkamiehet, joille todellinen tilanne selvisi vasta hyökkäyksen alettua.

Tämä ei kuitenkaan vapauta ketään vastuusta, vaikka todennäköisesti sotaa ei saataisi loppumaan edes silloin, jos kaikki Putinia lähimpänä olevat virkamiehet päättäisivät kollektiivisesti erota tehtävistään.

Šulman ei sulje pois sitäkään mahdollisuutta, että Kirijenko tavoittelisi edelleen myös merkittävämpää asemaa Venäjällä.

Pääministerinä, aluejohtajana ja valtavan valtion yrityksen johtajana työskennellyt mies voi edetä oikeastaan vain yhteen tehtävään.

Mutta siinä missä diktaattori näyttää aina hieman eksyneeltä tsaarien kullatuissa saleissa, on parhaan mahdollisen neuvostosivistyksen saanut Kirijenko toista maata.

Kirijenko on hämmästyttänyt monta kertaa.

Konstantin Goldenzweigin ja Jekaterina Šulmanin keskustelu YouTubessa, Šulmanin kanavalla.

Propagandasta tiedonvälitykseen

Valtiollisilla kanavilla on sodan aikana lisätty varsinkin uutis- ja ajankohtaisohjelmia, joita esitetään viihteen kustannuksella.

Goldenzweig kuuluu itse niihin venäläisiin toimittajiin, jotka ovat tehneet pesäeron Venäjän nykyhallintoon, joka hallinnoi myös valtakunnallisten tv-kanavien ohjelmia.

Hän irtisanoutui näyttävästi NTV-yhtiön Saksan-kirjeenvaihtajan tehtävästä, vastalauseena television propagandalle ja on jatkanut toimittajan työtä Dožd-kanavalle. Hän on tehnyt useita hyviä tv-dokumentteja.

Viime syksynä ilmestyi ohjelma Aleksei Navalnyista, 46, johon Goldenzweig jututti useita Navalnyin kanssa vankileireillä Pokrovissa olleita vankeja.

"Keskusteluissa selvisi, että siinä missä valtion televisio esittää Navalnyin fasistina, vankilaviranomaiset pyrkivät todistamaan laitoksessaan tämän olevan homo tai vähintään heihin myönteisesti suhtautuva. Psykologisen kidutuksen keinot ovat moninaisia. Navalnyin yöunta häiritään jatkuvasti. Yksi häiritsemisen muoto on masturboida äänekkäästi. Unen keskeyttäminen toistuvasti on kidutusta."

Natseja vastaan yllytetään kaikkia

Puheissa ja tunnetasolla maan johdon näkemykset ovat isovanhemmilta Neuvostoliitosta omaksuttuja ja suuren isänmaallisen sodan hengessä uhottuja.

Ukrainaa vastassa ovat natsit ja fasistit. Samaan henkeen kasvatetaan nuoria tänäänkin Venäjällä.

Venäläiset tavoittelevat Ukrainan itsemääräämisoikeuden ja valtion tuhoamista. Lopullinen päämäärä on ryöstää naapurimaan kansalaisilta heidän vuosikymmeniä vahvistunut identiteettinsä eurooppalaisena demokratiana.

Neuvostoliiton natsi-Saksasta saavuttama voitto on nostettu lähes uskonnollisen kultin asemaan. Moskovan Kremlissä on lietsottu propagandaa fundamentalismin hengessä: mukana ovat niin ortodoksit, muslimit kuin juutalaiset.

Donbassin "käskynhaltijana" Kirijenkossa on jotain samaa kuin yhä "röyhkeämmin" isänmaallisuuttaan korostavassa Dmitri Medvedevissä, 56, mutta paljon käytännönläheisemmällä tavalla.

Medvedev tuntuu kadottaneen itsekunnioituksensa, Kirijenko puhuu niin kuin aikaan sopii. Esiintyessään nuorille, tulevaisuuden venäläisille johtajille, Kirijenko osaa olla valloittava kuten muutama vuosikymmen aikaisemmin.

Niin kuin Medvedev myös Kirijenko ehti liittyä ennen Neuvostoliiton hajoamista kommunistiseen puolueeseen ja saipa hänkin jo kotoaan akateemisen sivistyksen pohjan.

Kumpikaan mies ei enää kainostele.

Venäjältä puuttuu ideologia

Monet Ukrainan sotaa seuraavat ihmettelevät sitä, miten Venäjällä voidaan tuntea niin voimakkaasti, vaikka historian pitäisi jotain opettaa.

Kremlin nykyinen johtaja näkee itsessään jotain samaa kuin prinssissä, joka puolusti Venäjää kahteen kertaan Ruotsia vastaan.

Käytännön tosiasia on se, että kun muutama vuosi sitten etsittiin televisiossa merkittävintä hahmoa maan historiasta, voittajaksi oli nousta hirmuhallitsija Josif Stalin.

Kyselyn järjestäjät ennakoivat tuloksen ja junailivat voittajaksi Aleksanteri Nevskin, joka on tuttu kuuluisasta Sergei Eisensteinin elokuvasta vuodelta 1938. Vuosisatoja sitten hallinnut hahmo on tuttu myös häntä näytelleen karismaattisen Nikolai Tšerkasovin vuoksi.

Aleksandr Nevski -elokuva YouTubessa.

Eikä kyse ole liioittelusta.

Poliitikkona Kirijenkolla on kokemusta ja järjestelijänä hän on osoittanut kykynsä. Karismaattisena miestä ei voi pitää, mutta hän on osannut antaa itsestään tiukan johtajan kuvan.

Muutama vuosikymmen sitten Kirijenko vaati tylysti huolehtimaan Venäjän oikeuksista Kaspian meren energialähteisiin.

Tulevaisuudessa hänelle on eduksi se, että ydinteknologian tuntemus on vienyt hänet moniin kansainvälisiin neuvotteluihin saamaan kokemusta, jota mahdollisuutta venäläisillä poliitikoilla ei ole entiseen malliin viime vuosina enää ollut.

Kirjoittaja työskenteli 1990-luvun Venäjällä YLEn kirjeenvaihtajana ja diplomaattina seuraten maan sisäpolitiikka.

Päivitetty 13.8.2022 klo 11:18