Venäläinen Vladimir Potanin on maailman nikkelikuningas, pakotteista vapaa miljardööri ja Harjavalta Suomen oligarkkivetoisin kunta – Mistä on kyse?

Vuosi sitten huhtikuussa pääsiäisen jälkeen Harjavallan teollisuuskaupungissa Satakunnassa riemuittiin. Maailman puhtaimman nikkelin jalostuskapasiteetti puolitoistakertaistettaisiin seuraavan viiden vuoden aikana, ja vielä alan käytäntöihin nähden puhtaalla tuotantomenetelmällä.

Se oli silloin se. Harjavallan kaupungin verkkosivuilta löytyy Harjavallan kaupungin brändikirja, joka ”kertoo, miltä Harjavalta näyttää ja kuulostaa – ohjeistuksen avulla luodaan yhtenäinen ja vahva mielikuva Harjavallasta”.

Sitä brändikirja ei kerro, että Harjavalta näyttää ja kuulostaa nyt siltä, että se on Suomen oligarkkivetoisin kunta ja että sen tulevaisuus on maailmanpolitiikan synkkien varjojen sumentama.

Nornickel vastaa viidestä prosentista koko maailman nikkelituotannosta sekä 40 prosentista katalysaattoreihin ja mikrosiruihin käytettävästä palladiumista. Harjavalta on taas kokoaan suurempi: siellä on Bolidenillä Länsi-Euroopan ainoa nikkelisulatto ja Nornickelin ainoa huippulaatuista nikkeliä tuottava tuotantolaitos.

Vuosi 2014 oli käännekohta

Kokemäenjoen yläjuoksu parin peninkulman päässä Pohjanlahdesta on ollut Suomen historian polttopisteissä ennenkin. Näillä seuduilla liikkui tarujen piispansurmaaja Lalli, täältä päin komennettiin porvarit asuttamaan Uudenmaan rannikolle perustettavaa Helsinkiä. Ja kun jatkosodan lopputulos alkoi olla vääjäämätön, tänne siirrettiin korkean padon äärelle Imatralta valtiollisen Outokumpu Oy:n kuparisulatto turvaan itänaapurin uhalta. Perässä tuli valtion Rikkihappotehdas tekemään lannoitteita sulaton kaasuista.

Niin Harjavallasta tuli teollisuuteen ja vientiin nojaavan sodanjälkeisen Suomen talouskasvun symboli.

Kuparin ja nikkelin valmistus kaksinkertaistettiin 1980-luvulla, mutta vesivoiman ja Pori–Tampere-radan risteyskohta ei pysynyt maailman napana. Outokumpu myi seuraavalla vuosikymmenellä kuparisulattonsa ruotsalaiselle Bolidenille ja nikkelitehtaansa amerikkalaiselle OM Groupille ja tämä edelleen uuden vuosituhannen puolella venäläisille. Rikkihappotehtaasta taas oli sukeutunut Kemira, ja sen lannoitetuotanto myytiin samaan aikaan norjalaiselle Yaralle. Ruotsalaisten, norjalaisten ja venäläisten naapurisopu Satakunnassa oli tiukoin teknologisin sitein sinetöity, sillä kaikilla kolmella tehtaalla oli paljon yhteisiä osia.

Vuosi 2014 oli käänteentekevä Harjavallalle: globaali rakennemuutos eteni pisteeseen, jossa Yara ilmoitti lopettavansa tuotannon Harjavallan tehtaalla. Nikkelitehtaalla tapahtui paljon Talvivaaraa suurempi ympäristökatastrofi, kun 66 tonnia nikkelisulfaattia pääsi Kokemäenjokeen. Simpukka- ja kalakuolemia sekä uinti- ja juomavesivaroituksia seurasi koko alajuoksun matkalle Porin rannikolle asti. Tehdas ilmoitti korvaavansa vahingot, ja myöhemmin käräjäoikeus hylkäsi kaikki sitä vastaan nostetut syytteet.

Nikkelin ja Harjavallan kannalta tärkein tapahtui 2 500 kilometrin päässä. Pienet vihreät miehet miehittivät yön pimeydessä Krimin niemimaan, mistä alkoi Venäjän pakotteiden aikakausi. Sormet loppuvat kesken, kun alkaa laskea USA:n, EU:n ja muiden länsimaiden toimeenpanemien pakotekierrosten lukumäärää. Tuntuu, kuin kaikki Venäjän strateginen taloudellinen toiminta sekä kaikki oligarkkien bisnes ja omaisuus ulkomailla olisi pantu tiukasti jäihin.

Maailman nikkelin tuotanto ja varannot

Nikkeli muokkasi Suomen historiaa

Äkkirikkaat venäläisliikemiehet, oligarkit, jotka aikoinaan nostivat Vladimir Putinin valtaan, ovat nyt vain varjo entisestään – joko Putinin epäsuosioon joutumisen tähden vankilassa tai maanpaossa, monet omaisuutensa tekaistujen syytteiden pohjalta menettäneinä ja loputkin pakotteiden kohteina.

Paitsi yksi. Hän on Vladimir Potanin, Norilsk Nickelin eli Nornickel-yhtiön pääomistaja, jonka valtavan teollisuusimperiumin kruununjalokivi on Harjavalta. Miten se on mahdollista?

Nikkeli ei ole mikä tahansa metalli eikä Harjavalta mikä tahansa metallitehdas. Nikkeli on tuhatkäyttöinen metalli, mutta tärkeimmillään se on silloin, kun se yhdistetään muihin metalleihin antamaan vahvuutta sekä suojaa ruostumista ja hapettumista vastaan.

Petsamosta 1920-luvulla löytynyt Euroopan suurin nikkelimalmio muutti Suomen historiaa: Saksa tuli Suomen tueksi jatkosotaan ja parhaimmillaan jopa puolet natsi-Saksan sotatarviketeollisuudelle elintärkeästä nikkelistä tuli Petsamosta. Samasta syystä Neuvostoliitto halusi sodan jälkeen Petsamon itselleen.

Suomalaiset olivat jo ehtineet kehittää erinomaisen taidon jalostaa nikkeliä, joten sodan jälkeenkin raaka-ainevirrat jatkuivat idästä länteen. Prosessin laatu on korostunut ympäristötietoisuuden kasvaessa, Nornickel onkin sulkenut viime vuosina Venäjällä kaikkein saastuttavimpia nikkelikaivoksia ja jatkojalostuslaitoksia.

20 000 tonnia dieseliä vesistöön

Nornickelin syntilistaan ei kuulu vain Kokemäenjoki. Itse Vladimir Putin ripitti yhtiötä viime vuonna, kun siltä pääsi säiliön hajoamisen tähden Siperian Norilskissa 20 000 tonnia dieselöljyä vesistöön. Nornickel on kaksinkertaistanut ympäristöinvestointinsa, mutta toistaiseksi Norilsk on edelleen yksi Venäjän ja maailman saastuneimmista paikkakunnista.

Nikkeli voi olla paitsi ympäristön tuhoaja myös sen pelastaja. Se on yksi avainmetalleista, kun siirrytään sähköautoihin ja pois fossiilisista polttoaineista. Harjavalta on taas kokoaan suurempi: siellä on Länsi-Euroopan ainoa nikkelisulatto ja Nornickelin ainoa huippulaatuista nikkeliä tuottava tuotanto­laitos.

Kun vielä lisätään, että venäläisomisteinen tuotantolaitos on toiminnallisesti kiinni Bolidenin ruotsalaisomisteisessa laitoksessa, on vaikea nähdä, että Euroopalla olisi kerta kaikkiaan varaa ulottaa pakotteet Harjavaltaan. Vaihtoehdot ovat kauempana, kalliimpia ja poliittisesti vähintään yhtä ongelmallisia – ja muun maailman nikkelinjalostuskapasiteetti on jo kovan kilpailun kohteena ennestään eli ei välttämättä edes saatavilla Euroopan käyttöön.

Harjavalta on kasvu-uralla: aikaisemmin mainitun laajennushankkeen lisäksi Nornickelin naapuriin on hyvää vauhtia rakenteilla saksalaistaustaisen Basfin akkumateriaalitehdas, josta saadaan vuosittain noin 400 000 akkua sähköautoihin. Ellei sitten pakoterintamalla tapahdu jotakin.

Kauhun tasapainon numerot ovat karuja: Nornickel vastaa viidestä prosentista koko maailman nikkelituotannosta sekä 40 prosentista katalysaattoreihin ja mikrosiruihin käytettävästä palladiumista.

Sen tietävät myös Potanin ja Putin.

Pelasiko Potanin korttinsa oikein?

Taloustiedettä opiskellut Vladimir Potanin (kuvassa vasemmalla) oli Putinin ja monen muun tavoin ulkomaisten taloussuhteiden hallinnossa töissä Neuvostoliiton hajotessa. Hän toimi 1990-luvun puolivälissä Venäjän talousasioista vastaavana varapääministerinä, mutta on pysytellyt aktiivisesta politiikasta poissa sen jälkeen toisin kuin seuraavat varapääministerit, joista Boris Nemtsov murhattiin ja Anatoli Tšubais lähti Venäjältä maanpakoon viime viikolla.

Toisin kuin Venäjän toiseksi suurin metalliyritys Severstal, Potaninin Nornickel ei ole koskaan pyrkinyt hankkimaan omistukseensa pankkeja. Ryhmään kuulunut mediayhtiökin myytiin jo 2013 kaasuyhtiö Gazpromille.

Potaninilla ei edes ole kovin korkeita kunniamerkkejä. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö 61-vuotias Vladimir Potanin ole vuosikausien ajan varustautunut hyvin siihen, miltä maailma näyttää oligarkille keväällä 2022.

Sovitteleva pelimies

On vaikea erottaa, mikä Potaninin toiminnassa on niin sanottua pehmeää vaikuttamista eli sympatian keräämistä omalle puolelleen, mikä taas aitoa kiinnostusta kulttuuriin ja urheiluun. Varmaa on vain, että Potaninin lahjoitukset Kennedy-kulttuurikeskukselle USA:n pääkaupungissa Washingtonissa tai helsinkiläisen Jokerien jääkiekkojoukkueen KHL-liigaosallistumisen rahoittaminen eivät ole syöneet kuin murusia hänen omaisuudestaan.

Potanin oli ensimmäinen oligarkki, joka perusti nimeään kantavan hyväntekeväisyyssäätiön jo mafiasotien loppuaikoina 1999. Kun monet muut ovat kiiruhtaneet piilottamaan omaisuuttaan, Potanin on viisinkertaistanut säätiön pääoman Krimin valtauksen jälkeen, ja hän lahjoitti säätiölle vain muutama kuukausi sitten 1,5 miljardia euroa. Talouslehti Forbesin selvityksessä toiminta stipendien, museoiden ja kulttuurin hyväksi osoittautui oligarkkisäätiöiden toiseksi parhaaksi, kun mittareina olivat varainkäytön laajuus ja tuloksellisuus.

Kun iso osa muiden oligarkkien bisneksistä on jäänyt kiinni rahanpesusta, Potaninin yhtiöiden rahanpesusta on toistaiseksi vain epäilyjä.

Puheissaan Potanin on ollut sovitteleva. Kun kiihkovenäläiset vaativat Jokereita pelaamaan huonon koronaturvallisuuden oloissa Valko-Venäjällä diktaattori Lukašenkan pannessa kansalaisia urakalla telkien taakse, Potanin osoitti ymmärrystä Jokereita ja näiden faneja kohtaan. Sodan alettua hän on vapaaehtoisesti eronnut amerikkalaisesta Guggenheimin säätiön hallintoelimistä ja kahdesti ilmaissut huolensa sodasta. Ei tuominnut jyrkästi, kuten lännessä olisi toivottu, mutta ei toisaalta Putinin käsikirjoituksen mukaisesti nöyristellen.

Sähköautojen myynti maailmanlaajuisesti

Selviytymisen maailmanmestari

Vladimir Potanin on mies, jonka sanoja ja tekoja seuraa koko se maailma, joka yrittää nähdä sumun läpi, onko Venäjällä muitakin voimia kuin yksinvaltiaan pillin mukaan tanssivat, isänmaansa jättävät tai vaikenevat. Erityisesti sen vuoksi, että mikään kestävä muutos ei tapahdu ilman, että osa vanhan vallan riveistä vaihtaa puolta.

Eivät vain venäläiset, vaan myös länsi tarvitsee läntisen ajattelutavan ymmärtäjiä siihen uuteen Venäjään, joka Venäjälle tarvittiin kolmekymmentä vuotta sitten ja tarvitaan edelleen. Silloin siihen, jonka taskussa on Venäjän ja maailman nikkeli, kohdistuvat toivo, pelot ja ennen kaikkea odotukset.

Seitsemästä alkuperäisestä miljardööristä Potanin on nyt ainoa, jota läntiset tiedustelupalvelut eivät ole saaneet kiinni mistään pakotteisiin riittävästä, ja ainoa, joka toimii yhä Venäjällä oma – joskin pienentynyt – omaisuutensa hallussaan.

Potanin muistaa joka päivä, mistä yhtiön tärkeimmällä kaivosalueella, Siperian Norilskissa, teollinen toiminta alkoi: gulagien pakkotyöstä.

Tuskin on sattumaa, että Nornickelin omistusyhtiön, Interrosin, kotipaikka siirrettiin joulukuussa niin kauas Moskovasta kuin suinkin, Vladivostokin edustan saarelle aivan Kiinan ja Japanin tuntumaan.

Potaninin voisi kuvitella tuntevan olonsa yhtä yksinäiseksi kuin sen toisen Vladimir P:n, mutta sitten, kun tunnetumman Vladimir P:n valtakausi päättyy, on vielä jäljellä niin Euroopan kuin Venäjänkin tarvitsema Vladimir P, selviytymisen maailmanmestari.