Apu

Venäjän tulevaisuus Putinin jälkeen: ”Näyttää siltä, että Putinia seuraa kollektiivinen johto kuten 1953, jolloin Stalin vielä oli elossa”

Venäjän tulevaisuus Putinin jälkeen: ”Näyttää siltä, että Putinia seuraa kollektiivinen johto kuten 1953, jolloin Stalin vielä oli elossa”
Venäjällä virkamiehet puhuivat jo maaliskuussa pelosta ja masennuksesta vallan käytävillä. Kun aika koittaa, itsevaltiaan voi korvata kollektiivi, toinen toisiaan kyräilevä ryhmä. Mutta kuka voisi olla yksittäinen johtaja? Joitakin viitteitä on olemassa.
Julkaistu: 1.6.2022

Seuraajakysymys kiinnostaa aina. Olipa kyse demokraattisesti valitusta valtiojohtajasta tai diktaattorista. Yksi asia näyttää varmalta – kukaan Venäjällä ei tarvitse liberaalia valtion johtajaa.

Venäjän itsevaltias, Vladimir Putin (69) on vanhan hallinnon ja sen mukana kulkevan väkivaltaisen vallankäytön varmistus. Hänen taakseen eivät liity uudistusmieliset. Eivätkä toisaalta myöskään isänmaallisuuttaan korostavat, koska tämä on aivan liian liberaali.

Nykyisen putinismin selkäranka on sekalainen ideologinen taistelija – virkamies ja palkkasoturi. Jos ideologia pettää, eivät palkkasoturitkaan auta. Riippumatta siitä, kuinka paljon valtion puolustajille luvataan, joku tarjoaa aina enemmän kuin taantuva Venäjä antaa.

Riskinä on, että Putin joutuu toistamaan sen, minkä viimeinen keisari Nikolai II merkitsi päiväkirjaansa 2. maaliskuuta 1917: "Ympärilläni on maanpetoksellisuutta, pelkuruutta ja petosta". Nikolai luopui kruunustaan samana päivänä.

Mutta ei kannata mennä tapahtumien edelle.

Venäjän viimeinen Tsaari Nikolai II.

Krimin kansanäänestys ei voi toistua Hersonissa

Sotilaat puhuvat mitä poliittinen johto vaatii. Armeijan uudistaminen hoidettiin siten, että se on kykenevä toimimaan alueellisten erityisoperaatioiden kanssa.

– Siksi sellaisesta puhutaan Ukrainassakin. Tietoisesti ja tiedostamatta, mutta lopulta sodasta tuli suurempi, sanoo politiikan tutkija, kirjailija Stanislav Belkovski (51).

Israeliin muuttanut venäläinen tutkija on varma, että tarkoitus oli vaihtaa Ukrainaan venäläisten hyväksymä presidentti ja tuhota Ukrainan puolustusvoimat.

– Putin aikoo edelleen nostaa valtaan oman miehensä ja näännyttää Eurooppaa nälkään; antaa Unkarille Karpaatit ja Puolalle osan Ukrainaa sekä hallita itse valtaosaa maasta.

Venäjän hyökkäyssodassa valtaaman Hersonin alueen kansanäänestykseen Belkovski ei usko. Tilanne on ihan toinen kuin Krimillä vuonna 2014 eikä tulos voi olla varma.

Belkovski sai mainetta tutkijana esiteltyään vuonna 2011 Putinin yhdeksi Euroopan rikkaimmista valtionjohtajista.

Erityisoperaatio vaikuttaa myös Venäjän sisäpolitiikkaan

Maassa käytetään tilaisuus hyväksi. Kaikki vallanpitäjät Venäjällä ymmärtävät, että valtion johto vaihtuu vain, jos itsevaltiaan terveys huononee merkittävästi.

Tämän seurauksena korkea-arvoisten virkamiesten tyytymättömyys ei ilmene missään –paitsi heidän keskinäisissä keskusteluissaan, joista selviää paljon Latviassa kotipaikkaansa pitävän Meduzan ja muiden edelleen työtään jatkavien toimitusten aineistoista. Tämä riittää ulkomailla toimiville toimittajille ja politiikan asiantuntijoille.

Venäjällä maan nykyisen johtajan seuraajan etsiminen on oma puheenaiheensa, vaikka virallisemmin asia kiistetään.

Yksityisesti toimittajien kanssa käydyissä keskusteluissa korkea-arvoiset virkamiehet puhuivat jo maaliskuussa pelosta ja masennuksesta vallan käytävillä.

Keskustelua siivittää tietenkin sotamenestys ja toisaalta tuntemattomat tappiot Ukrainassa. Rohkeimmat arvioivat, että nykyinen hallinto kestää muutaman vuoden, mutta lopulta ongelmat käyvät ylitsepääsemättömiksi.

Silloin valta vaihtuu joko ryminällä, tai jonkunlaisen uudistumisen myötä ja aikansa –perestroikan – jälkeen. Sotilaiden vallankaappaukseen ei edelleenkään uskota.

Venäjällä vallanvaihdon traditio voi tarkoittaa, että entisen johtajan korvaa kollektiivi. Ei armeija tai turvallisuusorganisaatiot vaan toinen toisiaan kyräilevä ryhmä.

Mutta kuka voisi olla yksittäinen johtaja? Joitakin viitteitä on olemassa.

Julkisuuden tietojen perusteella Putinin seuraajan on arvioitu olevan joku kolmesta kokeneesta poliitikosta. Yksi heistä on 58-vuotias Sergei Kirijenko. Kuva: Wikimedia Commons CC BY-SA 2.0

Putinin mahdolliset seuraajat

Chicagossa Yhdysvalloissa ja Moskovassa talousyliopistossa professorina työskentelevä Konstantin Sonin (50) arvioi julkisuudessa olleen tiedon perusteella, että yksittäisistä johtavista poliitikoista voisi nousta näkyväksi joku kolmesta miehestä, joilla on kokemusta nykyisen hallitsijan läheisyydessä työskentelystä: Sergei Kirijenko (58), Sergei Sobjanin (63) ja Dmitri Medvedev (56).

– Valtaan nousevat ovat todennäköisesti poliitikkoja, eivät sotilaita tai turvallisuuspalveluista, Sonin arvioi maan historiaan tukeutuen.

Nämä kolme nimeä nousivat esiin aiemmin Meduza-sivuston laajassa artikkelissa, jossa pohdittiin Putinin mahdollisia seuraajia.

Meduzan lähteet selittävät, että Kirijenko on viime aikoina ollut säännöllisesti yhteydessä Putiniin Itä-Ukrainan hallitsemiseen liittyvissä kysymyksissä.

Kirijenko on myös puhunut hyvin suoraan sodan välttämättömyydestä, aivan kuten ulkomailla kolmikosta parhaiten tunnettu ja Putinia presidenttinä neljä vuotta tuurannut Medvedev, joka on paitsi vahvemman johtajan aseman Putinille pedannut apuri, myös tämän vilpitön tukija.

Medvedevin toimissa on aina haluttu nähdä myös jotain itsenäistä ajattelua, mutta hän ei ole noussut kovin korkealle edes silloin, kun on pohdittu sitä, kuka sijaistaisi Putinia tämän joutuessa sairaalaan.

Sergei Sobjanin on hyvässä asemassa sikäli, että hän on ollut sodan aikana sivussa. Tästä on etua, kun osa tulevia pakotteiden poistamisneuvotteluja tulee olemaan rikollisten luovuttaminen joihinkin kansainvälisiin tuomioistuimiin. Kuva:Wikimedia Commons CC BY 4.0

Samaan aikaan Meduzan lähteiden tiedot Kirijenkon omista suunnitelmista vaihtelevat: jotkut uskovat hänen haluavan ainakin pääministeriksi, toiset ovat varmoja, että hän yrittää toiminnallaan todistaa tehokkuutensa presidentin hallinnossa. Hän tuskin tähtää korkeammalle.

Toinen pörssissä nousussa oleva moskovalaistunut on Sobjanin, jonka asemaa vahvistaa se, että hän on ollut sodan aikana sivussa. Tämä on tärkeää, koska on mahdollista, että tärkeä osa tulevia pakotteiden poistamisneuvotteluja on rikollisten luovuttaminen joihinkin kansainvälisiin tuomioistuimiin.

Sobjaninilla on myös valmiina oma hallintotiimi. Ongelmana voi ehkä pitää sitä, että hän ei ole paljon Putinia nuorempi eikä siis ratkaise sukupolvenvaihdoksen ongelmaa.

Harmaata miestä ei muutenkaan voi pitää mitenkään karismaattisena venäläisenä, jos ei oteta huomioon erikoista letkautusta, jonka mukaan pakotteiden vuoksi Venäjällä lakanneen Renaultin tuotanto korvataan Moskvitšeilla. Siinä on symboliikkaa kerrakseen

Renaultin tehdas ei toimi Venäjällä enää koskaan. Eivätkä muutkaan autotehtaat, jotka ovat olleet kokoomalinjoja. Pakotteiden vuoksi osia ei saada tehtaiden pyörittämiseen. Tässä mielessä Venäjä palaa nopeasti neuvostoaikoihin, jolloin tärkeintä oli auto, millainen tahansa.

Mersuja Venäjällä nähdään tulevaisuudessakin. Niiden maahantuontia ei ole kielletty. Ajajat ovat etuoikeutettuja, omistajat takapenkillä.

– Ihmiset, jotka ovat liikkuneet 600-sarjan Mercedeksellä jatkavat ajamistaan, uskoo maan itsevaltias.

Talouselämää seuraavalla The Bell -sivustolla todettiin Putinin lausunnosta, että tämä tietää, mistä puhuu, koska liikkui itsekin vuosikausia panssaroidulla 600-sarjan Mercedes-Maybach Pullman Guardilla, kunnes vaihtoi virka-autonsa venäläiseen Aurus Senat -limusiiniin vuonna 2018.

Nyky-Venäjän kannalta suurempi kysymys on kuitenkin se, miten Venäjä voi nauttia omasta teknologiastaan. Virka-auton osista omaa tuotantoa on vain 53 prosenttia.

Osittain vastaus on valmiina siinä, että Venäjä pyrkii kasvattamaan monien tuotteiden tuontia maista, joissa ei kysytä kaikkien lisenssien perään.

Ulkomailla kolmikosta parhaiten tunnettu ja Putinia presidenttinä neljä vuotta tuurannut Dmitri Medvedev, joka on paitsi vahvemman johtajan aseman Putinille pedannut apuri, myös tämän vilpitön tukija.

Johtajan perintö elää vielä pitkään

Pohjois-Koreaksi liukuva Venäjä saattaa tarvita johtoonsa koviin otteisiin tottuneita. Putinin entisiä turvamiehiä löytyy kuvernöörien tehtävistä irrotettavaksi valtion johtoon useampiakin. Kuten Tulan alueen kuvernööri Aleksei Djumin (49), Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistöä (73) vastaan pelannut Putinin jääkiekkojoukkueen maalivahti.

Sijaiseksi nousijoiden listalla korkealla on Nikolai Patrušev (70), turvallisuusneuvoston pääsihteeri, Putinin ikätoveri, jolla on takanaan Neuvostoliiton turvallisuusorganisaatioiden harhaisten ajatusten kyllästämä ja Yhdysvaltoja ikuisena vihollisenaan pitävien miesten ura.

Useista Kremlin piirissä tehdyistä henkilökemioita koskevista arvioista on vaikea löytää ylivertaista.

Omassa luokassaan on kuitenkin maan erikoisyyttäjänlaitoksen johtaja Aleksandr Bastrykin (68), joka luonnehti Venäjän Ykköskanavan uutisissa ukrainalaisten tuhonneen Mariupolin kaupungin. Kaupungin kohtaloa tämä vertasi Leningradin kohtaloon suuressa isänmaallisessa sodassa.

Todennäköisintä on, että vaikka Venäjän johtajien vanhin – juuri nyt Putin – menettäisi voimansa, hänen perintönsä jäisi elämään vielä vuosiksi.

Sonin arvioi YouTubessa Eho Moskvy -radioaseman entisten toimittajien vetämällä kanavalla, että Putinin ja Patruševin pakkomielle Yhdysvaltojen ja Naton roolista Ukrainassa on typeryyttä. Samaa sarjaa kuin se, ettei ymmärretä Neuvostoliiton hajoamisen johtuneen ennen muuta hullusta taloudenpidosta.

– Ilman sotaa Venäjän inflaatio olisi 8 prosenttia, nyt se on 18, Sonin arvioi.

Viennin vähenemisen ja pakotteiden vuoksi Venäjän talous syöksyy. Talouden paluu vanhoille urilleen vie vuosikymmenen, ehkä kaksi, mutta neuvottelut alkavat Soninin mielestä heti kun tulitauosta päästään sopimukseen.

Venäjän mahdollisuudet neuvotella mistään lännen kanssa huononevat koko ajan, kun hirmutöitä paljastuu lisää. Muutosta Ukrainan johtoon valmisteltiin varmasti vuosia.

Vallan vaihtumista Venäjällä ei kyetä ennakoimaan. Nykyisen hallitsijan pysymistä maan johdossa pitkittää se, ettei häntä haluta syrjäyttää nopeasti, koska tämän lähtö syöksisi maan epävarmuuden aikaan.

Vasta neljä vuotta Stalinin kuoleman jälkeen Nikita Hruštšhov vakiinnutti asemansa Neuvostoliiton keskeisenä johtajana. Kuva on vuodelta 1959.

Riskit ovat suuret kaikille

Pietarin eurooppalaisen yliopiston professori Dmitri Travin (61) kirjoitti toukokuun lopulla Facebookissaan: järjestelmä mädäntyy ja turhautuneisuus kasvaa.

Travin kertoo olevansa muiden tavoin vailla tietoa tulevasta ja hämmentynyt uutisista, joissa kerrotaan lääketeollisuuden ja siviili-ilmailun vaikeuksista. Lääkekokeisiin tarvittavia kemikaaleja ostetaan Kiinasta ja lentokoneita puretaan, jotta osa ilmalaivastosta saadaan pidettyä kunnossa.

– Tarkkoja ennusteita ei tietenkään voi antaa siitä, mikä romahtaa. Markkinat ovat monimutkaiset ja arvaamattomat. Jopa kuolevat markkinat, taloustieteilijä Travin muistuttaa.

Historiasta tiedetään, että Saksan Adolf Hitlerin vallasta luopuminen olisi sopinut muille valtakunnan johtajille, mutta kaikki pelkäsivät omaa tappiotaan valtataistelussa führerin kaatumisen jälkeen.

Sonin uskoo kollektiivin olevan Venäjälle luontevin vaihtoehto:

– Minusta näyttää siltä, että Putinia seuraa suoraan 'kollektiivinen johto'. Kuten vuonna 1953, jolloin Stalin oli vielä elossa. Nämä olivat jo jakaneet tehtävät siten, ettei kukaan voinut hallita muita.

Lopulta vallanvaihdosta seurasi pidätyksiä, teloituksia, vallankaappauksiakin. Ja vasta neljä vuotta myöhemmin Nikita Hruštšhov vakiinnutti asemansa keskeisenä johtajana.

Myös Hruštšovin kaatumisen jälkeen valta jakautui useiden johtajien kesken ja vasta 10–12 vuoden jälkeen 1970-luvun jälkipuoliskolla Leonid Brežnev vahvisti valtaa ryhtymällä yhdeksi johtajaksi.

Generalissimus Josif Stalinin politbyroossa 1950-luvulla olleet sopivat kaikki isäntänsä seuraajaehdokkaiksi ja olivat samanarvoisia. Heistä kuka tahansa olisi voinut jatkaa puolueen johdossa.

The Death of Stalin -elokuvan traileri

Hyväksy evästeet

YouTuben videosoitin käyttää evästeitä. Hyväksy evästeet katsoaksesi videon.

Youtube video placeholder

Mitä karmeampi historia, sen herkullisempi pohdiskelun aihe. Sota Ukrainassa täyttää joukkotuhonnan ja kansanmurhan tunnusmerkit.

Ukrainassa kyse ei ole pienestä voittoisasta sodasta, jotka ovat usein koituneet itsevaltaisten johtajien omaksi tuhoksi.

Kremlin ohjaama Venäjä etenee päättäväisesti. Sen ajatellaan pyrkivän suojelemaan muuta maailmaa kaaokselta ja fasismin voimilta.

Vaikka kansakunnan mielialoja voidaan sodan aikana tutkia vielä huonommin kuin autoritaarisesti johdetussa maassa on voitu aiemmin tehdä, on selvää, että talouden huonontuessa kansanjoukot eivät liittoudu johtajan taakse.

Kansalaisilta ei kysytä. Vaaleja voidaan järjestää, mutta niissä tavoitteet määritellään ennalta, kuten on viime vuodet tehty muutenkin.

Liike-elämä ja monet hallituksen jäsenet ovat tyytymättömiä siihen, että presidentti aloitti sodan ajattelematta pakotteiden laajuutta - pakotteiden kanssa ei voi elää normaalisti.

Kolmen sotakuukauden aikana Venäjän eliitin yleinen mieliala on muuttunut täysin useita kertoja.

Meduza: Tyytyväisyys maan johtoon on supistunut olemattomaksi

Meduza jakaa Venäjän eliitin tunnelmat kolmeen vaiheeseen: äärimmäinen pessimismi, maltillinen optimismi ja nyt maltillinen pessimismi.

Ensimmäinen johtui pakotteiden aiheuttamasta järkytyksestä ja pelosta siitä, kuinka omalle työuralle ja elämäntavalle käy. Toinen vaihe oli huhtikuussa, jolloin otti vallan isänmaallinen hurmos, jossa vaadittiin ”voittoa loppuun” asti.

Nyt kolmen sotakuukauden jälkeen on maltillisen pessimismin vaihe, johon liittyy näköalattomuus tulevaisuuden suhteen.

Venäjällä tiedotusvälineet ovat kaikki valtion ohjauksessa, mutta kurkistusikkunan tarjoaa internet.

Maassa on edelleen totuuteen pyrkivää journalismia, vaikka alustat ovat vähentyneet, ja Venäjän sotamenestyksen arvosteluksi voidaan nimittää lähes mitä tahansa. Vaikka tyhjää julistetta, jos on syytä epäillä, että siihen suunniteltiin jotain tekstiä.

Propaganda – sotaporno – on vahva voima, joka jättää jäljen kaikkeen

Tunteiden tasolla pelaaminen tukee Venäjälläkin yhteiskunnan jakautumista ja kovan linjan vahvistumista.

Ukrainasta välitetyt raportit valtion television lähetyksissä toistavat kaavaa, jota vastikään Itävaltaan muuttanut entinen diplomaatti Aleksandr Baunov (52) pitää absurdina.

Venäjäläiset toimittajat ryömivät kypärineen ja luotiliiveineen raunioissa etsien natsien jälkiä pulloista, tatuoinneista, piirroksista, postimerkeistä ja kolikoista. Todellisten natsien todellisten voittajien ei tarvinnut löytää mitään vastaavaa – he näkivät kuolemanleirejä, pommitettuja kaupunkeja, miljoonia vangittuja ja juoksuhautoja täynnä olevien viattomien uhrien ruumiita.

Sodan jälkeen vihollisia etsittiin kiihtyvään tahtiin omasta maasta ja vallankumous vietiin Eurooppaan.

Travin arvioi Venäjää yhteiskuntana, joka on itsessään välinpitämätön. Se ei ole johtajaansa vastaan eikä hänen sotansa puolesta.

– On hyvin pieni joukko ihmisiä, jotka ovat fanaattisesti puolesta, ja hyvin pieni määrä ihmisiä, jotka ovat pessimistisesti vastaan.

Tärkeintä on kysymys eliitistä, maata johtavien lähipiirin lisäksi merkittävimmissä asemissa olevista ja heidän elinpiiristään.

Putin putinismin vihollinen

Yli 20 vuotta kestänyt vallan keskittäminen Venäjällä on tarkoittanut sitä, että monilla tasoilla hallitsemisen tapa on vakiintunut. Suuria muutoksia ei haluta alueilla sen enempää kuin suoraan Kremlin alaisuudessakaan.

Kremlissä Putin on rakentanut valtansa suojaksi keskenään kilpailevia ryhmittymiä. Hän on vastustanut liian vahvaksi kasvavaa valtion sisäisen turvallisuuden palvelua FSB:tä. Putin loi kansalliskaartin entisen henkilökohtaisen henkivartijansa Viktor Zolotovin (68) komennossa.

Kun Putin piti sodan aattona helmikuussa turvallisuusneuvoston julkisen ja televisioidun tilaisuuden, näkyvän lyhyen puheenvuoron sai pitää myös Zolotov.

Tämä yksittäinen kannustuspuhe koviin toimiin Itä-Ukrainan tueksi vaikutti lähes irralliselta, mutta sitä tilaisuutta johtanut diktaattori ei kommentoinut yhtä nyreästi kuin ulkomaanpalvelun johtaja Sergei Naryškinin (67) väärin ajoitettua vaatimusta Donbassin liittämisestä Venäjän yhteyteen.

Putin halusi kuulla näkemyksen Donetskin ja Luhanskin niin sanottujen kansantasavaltojen itsenäisyydestä.

Guardianin video Naryškinin ja Putinin keskustelusta

Hyväksy evästeet

YouTuben videosoitin käyttää evästeitä. Hyväksy evästeet katsoaksesi videon.

Youtube video placeholder

Myöhemmin alueen hallinnan merkitys on kasvanut jo lähes tärkeimmäksi tavoitteeksi koko sodassa. Tästä kielii myös se, että nimenomaan Kirijenko on nimitetty hoitamaan alueiden asioita.

Tässä tehtävässä hänestä on jo tullut yksi Venäjän tärkeimmistä poliitikoista. Hän, kuten muutkin "sotapuolueen" edustajat, näkee tilanteessa uusia mahdollisuuksia. Mutta hänellä, toisin kuin hänen "kollegoillaan" puolueessa, on myös menetettävää.

Sisäpolitiikkaa tähän asti johtanut mies ei vain puhu, vaan toimii (toisin kuin Medvedev) ja näyttää olevan myös valmis muistuttamaan Putinia julkisesti omasta poliittisesta kokemuksestaan. Tässä Kirijenko onnistuu ilmeisesti paremmin kuin edeltäjänään presidentin kansliassa työskennellyt Vjatšeslav Volodin (58), duuman alahuoneen puhemies, jonka mielestä Venäjä on yhtä kuin Putin.

Oman turvallisuuden vahvistamisesta voidaan katsoa olleen kysymyksen myös silloin, kun Putin asetti Sergei Šoigun (67) armeijan johtoon. Miehistä on tullut viime vuosina hyvin läheisiä.

Näistä syistä on vaikea kuvitella, että tulevaisuudessa Putinin perintö ajautuu suoraan jonkun FSB:n kenraalin käsiin. Turvallisuusjoukot, jotka vihaavat toisiaan, todennäköisesti taistelevat tästä vallasta.

Presidentti sodassa, taistelut hoituvat virkatyönä

Niin sanottu Donbassin konsensus alkaa olla koettu. Sosiologi ja toimittaja Konstantin Gaaze (42) arvioi, että Venäjällä on merkittävässä asemassa joukko ihmisiä, joiden voi katsoa kuuluvan puolueeseen, jossa mietitään "milloin tämä loppuu".

Toimittaja Mihail Fishmanin (49) viikkokatsaukseen haastateltu Gaaze arvioi kyselijöiden ryhmän jo korvaavan "haukkojen" vastaparina pidetyt "kyyhkyset".

"Haukat" eivät ole tyytyväisiä "erikoisoperaation" tahtiin. He luulevat voivansa toimia päättäväisemmin.

Näin Kremliä lähellä olevat kuvailevat Venäjän eliitin tunnelmaa myös ulkovaltojen agentiksi leimatun Meduza-sivuston kyselyihin haastatellut. Sivusto luottaa presidentin hallintoa lähellä oleviin lähteisiinsä.

Meduzan tavoittamat ihmiset tarkentavat, että "haukkojen" (ensisijaisesti turvallisuusjoukkojen) asema on yksinkertainen: "Heidän käsityksensä mukaan löysäilyyn ei ole varaa vaan on toimittava entistä kovemmin."

Tällä "kovemmalla" tarkoitetaan reserviläisten laajaa liikekannalle panoa ja sotaa "voittoon asti" – ihannetapauksessa Ukrainan pääkaupungin Kiovan valtaukseen asti.

Nykyisen Venäjän valta ja voima perustuu ydinaseeseen ja historiaan, jolla maan diktaattori ratsastaa.

Hänen asemaansa johtajana vahvistaa käänteisesti se, minkä me lännessä näemme venäjäläisten seikkailuiksi Syyriassa, Krimin kaappaamisessa, Ukrainaan hyökkäämisessä ja jo vuosia sitten tehdyssä Georgian yhtenäisyyden hajottamisessa.

Voiton päivän juhlinta on vuodesta toiseen osoittautunut keinoksi pönkittää voittoisaa historiaa. Mutta tämänvuotinen tilaisuus tosin osoitti, että sen enempää veteraanit kuin diktaattorikaan eivät enää olleet edellisten vuosien vedossa.

Voitonpäivän paraati Moskovan Punaisella torilla 9.5.2022.

Pientä voitokasta sotaa ei odotettu tai haluttu nähdä

Tulevaisuudesta huolehtivat ovat tekemisissä uuden asian kanssa. Vielä helmikuun alussa sota oli kaukainen ja jopa mahdoton ajatus. Venäjällä oli helpompaa uskoa, että sodasta esitti näkemyksiään vain ulkovaltojen tiedustelu.

Ukrainan riisuminen aseista ja maan johdon vaihtaminen kansan tahdon mukaisesti myytiin tehokkaasti propagandassa.

Maan turvallisuusneuvoston julkinen – televisioitu – "kokous" oli tarkoitettu korostamaan maan johdon yksimielisyyttä, mutta monille lähetystä seuranneille vahvistui käsitys siitä, että Venäjää johtaa sanelija, joka voi komentaa kaikkia.

Putinin saneleman "punaisen linjan" yli uskaltavat vain harvat. Sisäpolitiikassa Venäjällä ei ole sellaista punaista linjaa, jota itsevaltias ei voisi ylittää. Häntä eivät estä samat rajoitukset kuin lännessä Saksan tai Yhdysvaltojen johtajia tai Ukrainan Volodymyr Zelenskya (44).

Ukrainassa julkisella mielipiteellä on merkitystä – Zelenskyn on huomioitava, että 82 prosenttia ukrainalaisista vastustaa kaikkia neuvotteluja Venäjän kanssa. Demokratialla on rajansa.

Nyt, kolme kuukautta hyökkäyksen alkamisen jälkeen, pessimismi on jälleen vallalla arvioitaessa, mitä tapahtuu.

– Ei voi enää elää niin kuin ennen, kehityksestä ei voi puhua. Mutta jotenkin voi elää - harmaa tuonti, kauppa Kiinan ja Intian kanssa, listaa Meduza-sivuston jututtama lähde.

Tällaisessa tilanteessa keskustelua maan suunnan muutoksesta ja johtajan vaihdoksesta käydään hyvin varovaisesti. Silmät suljetaan, koska mahdollisuudet vaikuttamiseen ovat rajalliset.

Venäjän johto on tietoinen Harkovan tulittamisesta ja Butšan massamurhista hallituksen, ministerien tasolla ja valtion yritysten johdossa.

Yksi tulevaisuuskuva hermostuttaa Venäjällä erityisesti: Kiinaan ei voida luottaa.

Kiina ottaa jo nyt Venäjästä irti kaiken hyödyn. Maa auttaa omia satelliittejaan. Uhka idästä tarkoittaa, että maasta tulee samanlainen kuin Itä-Ukraina on sille itselleen - separatistialueiden kaltainen mutta Kiinan alusmaa.

Venäjällä merkittävässä asemassa oleva pankkiiri ja median omistaja Juri Kovaltšuk (70) kuuluu heihin, joilla ei ole vaihtoehtoja, kuten ei ole diktaattorillakaan: sotaa on jatkettava.

Venäjän pitkä matka normaaliksi valtioksi

Maaliskuun alussa Meduza kirjoitti, että useimmat Kremlin ja hallituksen virkamiehet eivät yksinkertaisesti tiedä, mitä tehdä ja ajattelevat kauhuissaan, kuinka pakotteet vaikuttavat heidän uraansa ja elämäänsä.

Hieman myöhemmin alkoi "isänmaallinen nousu" – huhtikuussa monet vallassa olevat vaativat julkisesti sotaa "voittoiseen loppuun". Tulevaisuus huolettaa tietenkin fiksuja ja koulutettuja ihmisiä. He tuntevat historiaa.

Gaaze kertoo kuullensa huumoriksi peiteltyjä vertauksia vuosista 1945 ja 2022. Vuosilla viitataan tapahtumiin jotka johtivat Nürnbergin sotarikosoikeudenkäyntiin ja Ukrainassa tehtyihin hirmutöihin, joita ei voida ohittaa.

– Ero sivistyneeseen maailmaan on ilmeinen. Eläkevuosien viettäminen jossain muualla on mahdollista vasta Putinin jälkeen, Gaaze sanoo.

Monet Gaazen tuntemat eliitin jäsenet miettivät koko ajan keinoja, joilla voisivat mahdollistaa Venäjälle jonkun perääntymistien ja rauhaan pääsyn jälkeisen yhteiselon muun maailman kanssa.

Yksi tapa tasapainottaa Venäjän roolia maailmassa voisi olla ydinaseista luopuminen ainakin suurelta osin.

Juuri nyt vallassa olevien joukossa on valtava ero sen mukaan mitä tiedetään, ja mihin voidaan vaikuttaa.

– Eliitin parissa on otettu ohjenuoraksi johtajan näkemys, jonka mukaisesti maassa pyritään palaamaan "normaaliin".

Venäjällä käytiin pitkään keskustelua vuoden 2024 ongelmasta, jolla tarkoitettiin Putinin jatkoa maan johdossa. Uudelleen valintaan liittyvät kysymykset olivat pohdinnassa, koska itsevaltias ja hänen lähipiirinsä pitävät yllä mielikuvaa laillisuudesta huolehtivasta valtionjohtajasta.

Venäjän federaatio tarvitsee maan nykyistä hallitsijaa päästäkseen läpi tämän vaiheen sen loogiseen päätökseen, olipa se kuinka tuskallisen vaikeaa tahansa. Vanhassa järjestyksessä pysyminen on maan sivistyneistön umpikuja.

Tilanne on huonompi kuin 100 vuotta sitten, jolloin synnytettiin neuvostoeliittiä.

Nyt maasta poistuvat parhaat voimat, professorit ja asiantuntijat sekä toimittajat. Muutamassa kuukaudessa Venäjältä lähteneiden määrä on noussut yli neljän miljoonan.

Kaikki eivät ole lähteneet maanpakoon. Osa tietää, ettei heidän kyvyillään ja koulutuksellaan ole merkitystä maassa, jossa koulutusta on ajettu alas ja tavoitteeksi on julkisesti esitetty Neuvostoliitossa vallalla ollutta järjestelmää, jossa ihmisiä koulutettiin lähinnä raskaan teollisuuden palvelukseen.

Venäjän vallankumouksen jälkeen koulutettavaa väkeä oli yllin kyllin. Maaseudulta kaupunkeihin valunut väki janosi oppia ja uutta ammattia päästyään eroon maaorjan kaltaisesta asemastaan.

Juttua muokattu 6.6.2022 kello 12:22: Aleksei Djumin on yhä Tulan alueen kuvernööri.

Juttua muokattu 7.6.2022 kello 10:44: Ulkomaanpalvelun johtajan etunimi on Sergei, ei Nikolai.

2 kommenttia