30 000 kilometrin kestotestissä Renault 12 – ”Pesulaitteen jalkapumppu on heikko, säiliö alamittainen ja suuttimet ahtaat sekä väärin sijoitetut"
1 300-kuutioinen moottori, josta lähtee tehoa 54 hv, antaa näinkin suurelle autolle vain melko vaatimattoman suorituskyvyn. Kuorma, pieninkin vastatuuli ja raskaat ajo-olosuhteet vaikuttavat pahoin, kirjoitti Tuulilasi maaliskuussa 1975.
”Harmeistaan huolimatta mukava auto.” Loppuraportin otsikosta jo selviää, että täysin kunnialla Ranskan tuon ajan suosituin automalli ei 30 000:stä Suomen teillä ajetusta kilometristä selvinnyt. Reilusti alle 20 000 markan hintakin oli uuteen vuoteen tultaessa nousset peräti 23 800 markkaan. Ajomukavuudesta autoa kuitenkin kehuttiin.
”Renault 12:n kori on rakenteiltaan tavanomainen käyttöauton kori ilman mitään erikoishienouksia. Sen peruspiirteet määräytyvät valitusta etuvetoratkaisusta ja neliovisuudesta. 12 L on niukin mahdollinen malli varustelultaan 12-sarjassa. Syynä on tietenkin se, että auton varustelu maksaa, varusteiden hinta kertautuu ikävästi verotuksessa. Hallintalaitteissa eit tietenkään voi samalla tavalla tinkiä. Tuulilasin pesulaitteen jalkapumppu on heikko, säiliö alamittainen ja suuttimet ahtaat sekä väärin sijoitetut.”
”1 300-kuutioinen moottori, josta lähtee tehoa 54 hv, antaa näinkin suurelle autolle vain melko vaatimattoman suorituskyvyn. Kuorma, pieninkin vastatuuli ja raskaat ajo-olosuhteet vaikuttavat pahoin. Reserviteho puuttuu joskus jopa kiusallisen selvästi. Mitattu vetopyöräteho yhdessä auton painon ja mittojen kanssa antavat olettaa, että korin aerodynamiikka ei ole erityisen hyvä – tähän viittaa myös suurehko polttoaineenkulutus. Kaasutin on osoittautunut herkäksi jäätymään, erillinen esilämmitysjärjestelmä puuttuu ja autossa joudutaan pelaamaan erilaisilla suojapahveilla.”
”Jousitus on miellyttävä toiminnaltaan ja sietää kuormituksen hyvin. Joka pyörän vieressä on kierrejouset, edessä vielä yhdistelmänä iskunvaimentimien kanssa. Takana on kotelorakenteinen jäykkä akseli, jonka tuenta perustuu kolmeen pisteeseen. Ohjaus on nopea ja tarkka sekä tunnoltaan hyvä. Jarrut ovat yksipiiriset ja vaatisivat tehostimen. Jarruilla on selvä häipymistaipumus, poljinvoima kasvaa kohtuuttoman suureksi.”
Tuulilasi raportoi 1975 New Yorkin autonäyttelystä
Maaliskuun 1975 Tuulilasissa julkaistiin raportti helmikuussa pidetystä New Yorkin autonäyttelystä. Kyseessä oli merkkitapaus, sillä näyttely järjestettiin Isossa Omenassa jo 75. kertaa! Öljykriisin jälkimainingeissa tunnelma oli kuitenkin vaisunsorttinen: kauppa kävi huonosti, vaikka aitoon Amerikan tyyliin kyse oli nimenomaan myyntinäyttelystä.
Arizonalainen uusi automerkki Bricklin esitteli messuilla akryylikorisen, lokinsiivillä varustellun coupen, joka ei ollut mikään bensansäästäjä: 5,9-litran V8-moottori takasi kuitenkin 1 600 kilon painoiselle autolle messevät kyydit. Autoa ei tosin mainostettu suorituskyvyllä, vaan turvallisuudella. Mitään suurta menestystä Bricklin SV-1:stä ei tullut. Sitä ehdittiin valmistaa alle 3000 yksilöä ennen kuin tuotanto päättyi 1976.
