Tripittömät psykedeelit voivat pian olla täällä – Näin ne mullistaisivat mielenterveysongelmien hoidon

Alkuperäisen englanninkielisen The Atlanticin jutun voit lukea tästä linkistä.

Eräs kroonisesti masentunut potilaani löysi äskettäin psykoaktiivisen lääkkeen, josta on hänelle apua. Etsittyään sopivaa lääkettä vuosikymmeniä hän sai kaveriltaan psilosybiiniä ja koki mielialansa paranevan ihmeellisesti.

”Kuin olisin riisunut tummat aurinkolasit silmiltäni”, hän kertoi minulle terapiakäynnillään. ”Kaikki näytti yhtäkkiä valoisammalta.”

Hän kertoi, että huumetripin ansiosta hän näki huonot välinsä aikuisiin lapsiinsa uudessa valossa ja koki uudenlaista yhteyttä jopa täysin vieraisiin ihmisiin.

En epäile, etteikö potilaani tila olisi todella kohentunut; hänen ahdistunut, elämään kyllästynyt olonsa ja epävarmuutensa näyttivät haihtuneen jo muutamassa tunnissa psilosybiinin käytön jälkeen, ja vaikutus on jatkunut jo ainakin kolme kuukautta.

En kuitenkaan ole vakuuttunut siitä, että hetkellinen kokemus valtamerellisestä rajattomuudesta oli tämän ihmeparantumisen syynä. Nykyään jotkut neurotieteilijät arvelevat, että transsendenttinen trippi, jossa todellisuus vääristyy, on vain psykedeelien sivuvaikutus, eikä se itsessään ole riittävän voimakas tai edes välttämätön tuottamaan niitä mielenterveyshyötyjä, joita huumeilla voi ilmeisesti saada aikaan.

Tutkijat ovat jo vuosia tienneet, että psykedeelien aistiharhoja aiheuttavat vaikutukset voidaan ainakin teoriassa erottaa aineiden muista vaikutuksista ihmisen mielentilaan ja aivojen rakenteeseen.

Toistaiseksi ei ole kuitenkaan pystytty kehittämään psykedeeliä, jolla olisi pelkästään neurokognitiivisia eikä lainkaan hallusinatorisia vaikutuksia. Tilanne voi pian muuttua.

Uuden sukupolven ei-hallusinogeeniset psykedeelit, joista ainakin yhtä testataan jo ihmisillä, pyrkivät tarjoamaan käyttäjälle kaikki LSD:n, psilosybiinin ja ekstaasin mielenterveyttä edistävät ominaisuudet ilman huumetrippejä.

”Tripittömät” psykedeelit olisivat todellinen lahja lääkehoidolle, sillä niiden myötä kyseisistä lääkkeistä hyötyvien ihmisten määrä kasvaisi huomattavasti. Ne voivat myös tarjota uutta tietoa siitä, kuinka tehokkaasti psykedeelit voivat lievittää psyykkistä ahdistusta – ja miksi ne ylipäätään tekevät niin.

Viimeisen viiden vuoden aikana tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että psilosybiinillä on voimakkaita mielialaa parantavia vaikutuksia ja että MDMA (eli ekstaasi) voi yhdessä psykoterapian kanssa lievittää traumaperäisen stressihäiriön oireita.

Erikoista on se, että vain muutama annos joko psilosybiiniä tai MDMA:ta voi helpottaa masennus- ja ahdistusoireita nopeasti ja pitkäkestoisesti, eli oireet lievenevät muutaman minuutin tai tunnin kuluttua annoksen ottamisesta ja vaikutus kestää jopa 12 viikkoa.

(Psykiatrit kutsuvat MDMA:ta ”epätyypilliseksi psykedeeliksi”; sillä on sekä psykedeelien että amfetamiinin kaltaisia vaikutuksia ja se synnyttää käyttäjässä onnen tunteen transsendenttisen tai mystisen kokemuksen sijaan.)

Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA:n odotetaan yleisesti hyväksyvän MDMA:n valvottuun käyttöön vuoden 2024 aikana, mikä on aivan poikkeuksellinen ratkaisu ottaen huomioon, että kyseessä on huume, joka on tunnettu jo kauan sen mahdollisten (vaikkakin harvinaisten) vakavien haittavaikutusten vuoksi.

Kliinisestä näkökulmasta psykedeelien vallankumouksella voi olla mullistavia vaikutuksia. Arviolta 23 prosenttia amerikkalaisista kärsii mielenterveysongelmista, ja huomattava osa heistä eivät potilaani tavoin saa riittävästi apua terapiasta tai nykyisistä lääkkeistä.

Psilosybiinin, ayahuascan ja LSD:n kaltaisista aineista voi olla apua monille näistä potilaista, mutta kaikki eivät kestä niiden aiheuttamaa trippiä. (”Tripillä” tarkoitan psykedeelisten huumeiden aiheuttamia muuntuneita tajunnantiloja, kuten LSD:n ja psilosybiinin aiheuttamia transsendenttisia ja mystisiä kokemuksia sekä MDMA:n synnyttämää onnen ja sosiaalisen avoimuuden tunnetta.)

Huumeista johtuvien aistiharhojen tiedetään aiheuttavan joillekin ihmisille – esimerkiksi niille, joilla on psykoottisia häiriöitä tai vakavia persoonallisuushäiriöitä – äärimmäistä ahdistusta ja ne voivat jopa laukaista psykoosin. Niinpä tällaisia potilaita ei yleensä oteta mukaan psykedeelien kliinisiin tutkimuksiin.

Tarkoitukseni ei ole vähätellä transsendenttisen hallusinaation nautintoa ja voimaa. Monet psykedeelitripin kokeneet kuvailevat sitä yhdeksi elämänsä merkittävimmistä kokemuksista.

Lisäksi useissa tutkimuksissa, joissa selvitettiin psilosybiinin käyttöä masennuksen hoidossa, havaittiin, että mitä voimakkaampi trippi, sitä parempi hoitovaikutus. Huumetrippi on poikkeuksellinen, tajuntaa laajentava kokemus, joka voi tarjota sen kokijalle uusia näkemyksiä omaan elämään ja tunteisiin. Se myös tuntuu hiton hyvältä. Mutta se ei suinkaan ole ainoa tapa, jolla huumeet vaikuttavat ihmisaivoihin.

Tripin aikana psykedeelit eivät vain vääristä todellisuutta vaan ne tekevät kaikessa hiljaisuudessa jotain paljon ihmeellisempää: ne saavat nopeasti aikaan neuroplastisen tilan aivoissa, jolloin aivot kykenevät helpommin järjestelemään rakenteensa ja toimintonsa uuteen uskoon.

(Mikroannostelun harrastajat, jotka käyttävät subterapeuttisia annoksia psilosybiiniä ja muita vastaavia päihteitä, väittävät aineiden lisäävän luovuutta. Voi olla, että he kokevat neuroplastisia vaikutuksia ilman trippiä, mutta aiheesta on vain vähän tieteellistä näyttöä.)

Neuroplastisuus tehostaa oppimista ja muistia sekä kykyä reagoida ja sopeutua ympäristöön. Se voi olla yksi keskeisistä tekijöistä psykedeelien hoitovaikutusten taustalla.

Esimerkiksi masennuksessa prefrontaalisen aivokuoren (eli järjen komentokeskuksen) kyky hallita limbistä järjestelmää (aivojen tunnekeskusta) heikkenee. Neuroplastisuutta lisäävät huumeet mahdollistavat uusien yhteyksien muodostumisen aivoalueiden välille, mikä voi auttaa nollaamaan alueiden väliset suhteet ja palauttamaan prefrontaalisen aivokuoren kyvyn säädellä tunteita.

Ketamiinia käytetään eläinten rauhoittavana lääkkeenä, nukutusaineena leikkauksissa ja dissosiatiivisena bilehuumeena, mutta se hyväksyttiin Yhdysvalloissa käyttöön myös nopeavaikutteisena masennuslääkkeenä vuonna 2019. MDMA:n tavoin se ei yleensä aiheuta hallusinaatioita.

Se saa kuitenkin aikaan dissosiatiivisen tilan ja saa tunnetusti hermosolut kasvattamaan uusia versoja jo muutaman tunnin sisällä annoksen ottamisesta. Tämä rakenteellinen muutos on yhdistetty masennukseen liittyvän käyttäytymisen vähenemiseen eläimillä.

Ihmisillä ketamiinin on osoitettu parantavan mielialaa, jopa silloin, kun sitä annetaan potilaan ollessa tajuton. Useat tutkimukset osoittavat, että potilaat, jotka saavat ketamiinia leikkauksen aikana, ovat herätessään onnellisempia kuin ennen leikkausta. Tämä viittaisi siihen, että dissosiatiivisia vaikutuksia ei ole pakko kokea tietoisesti, jotta ketamiinista olisi hyötyä masennusoireiden hoidossa.

Tutkijat pyrkivät parhaillaan todistamaan asian. He ovat ensimmäistä kertaa tarkoituksellisesti kehittäneet psykedeelisiä lääkkeitä, joilla on neuroplastisia vaikutuksia ilman että ne aiheuttavat minkäänlaista huumetrippiä.

Nämä lääkkeet stimuloivat samaa serotoniinireseptoria kuin perinteiset psykedeelit, 5-HT2A:ta. Reseptorin aktivointi saa aivot tuottamaan enemmän BDNF-nimistä yhdistettä, eräänlaista aivojen lannoitetta, joka edistää hermosolujen kasvua ja yhteyksien muodostumista. Ei-hallusinogeeniset versiot siis aktivoivat 5-HT2A-reseptoria aiheuttamatta trippejä. (Reseptoreihin kiinnittyminen ja niiden aktivoiminen ei ole mikään ”kaikki tai ei mitään” -ilmiö, vaan eri huumeet voivat kiinnittyä samaan reseptoriin eri tavoin, mistä syntyy täysin erilaisia vaikutuksia.)

Jotkut näistä tripittömistä psykedeeleistä ovat uusia keksintöjä. Esimerkiksi viime vuonna tutkijat syntetisoivat uuden, ei-hallusinogeenisen psykedeelin jäljittelemällä lisuridia, erästä LSD-analogia. (Analogi on kemikaali, joka on rakenteellisesti hyvin samankaltainen kuin alkuperäinen yhdiste, mutta jota on muunneltu toimimaan eri tavalla.) Sillä ei ole vielä nimeä, vain sarjanumero IHCH-7113, mutta sitä tutkitaan parhaillaan eläimillä.

Muita tripittömiä psykedeelejä on ollut olemassa jo vuosikymmeniä, mutta niitä ei välttämättä ole tunnistettu: toinen ei-hallusinogeeninen LSD-analogi, 2-Br-LSD, syntetisoitiin ensimmäistä kertaa vuonna 1957 saman kemistin toimesta, joka kehitti LSD:n. (Se oli tarkoitettu migreenin hoitoon.)

Viimeaikaiset kokeet osoittavat, että LSD:n tavoin myös 2-Br-LSD vähentää hiirten masennuskäyttäytymistä. Mutta toisin kuin LSD, se ei saa hiiriä nykimään päätään, mikä olisi merkki siitä, että aine aiheuttaisi ihmisille hallusinaatioita ja muita psykoottisia oireita. Yli 60 vuotta 2-Br-LSD:n kehittämisen jälkeen kanadalainen BetterLife Pharma -yhtiö suunnittelee tutkivansa sen käyttöä vakavan masennuksen ja ahdistuksen hoidossa.

LSD ei ole ainoa psykedeeli, joka on saanut jäljittelijät liikkeelle. Delix Therapeutics, Bostonissa toimiva bioteknologiayritys, tutkii eläinmalleja käyttäen tabernanthalogia, joka on ibogaiinissa olevan aktiivisen psykedeelisen aineen analogi. Tabernanthalogilla on todettu olevan välittömiä masennusta lievittäviä ja neuroplastisuutta lisääviä vaikutuksia eläimillä, ja 2-Br-LSD:n tavoin sekään ei aiheuta pään nykimistä.

Delix testaa myös lääkettä, jota yritys kutsuu DLX-1:ksi ja jonka David Olson, yksi Delixin perustajista, kertoo olevan ensimmäinen ei-hallusinogeeninen psykedeeli, jota on testattu ihmisillä. Ensimmäisen vaiheen lääketutkimukset on hänen mukaansa lähes suoritettu.

Olson, joka on myös Institute for Psychedelics and Neurotherapeutics -tutkimuslaitoksen johtaja Kalifornian yliopiston Davisin kampuksella, kutsuu kehittämiään lääkkeitä ”psykoplastogeeneiksi” niiden nopeiden, neuroplastisuutta aiheuttavien vaikutusten vuoksi. Hänen mukaansa myös muut yrityksen kehittämät ei-hallusinogeeniset psykoplastogeenit ovat ”pian kliinisessä vaiheessa”, mutta vielä ei tiedetä, kuinka pian niitä saadaan markkinoille.

Yhdysvaltain liittovaltion hallinto on toistaiseksi myöntänyt niukasti rahoitusta ei-hallusinogeenisten psykedeelien tutkimukseen. Delix ja muut uusien psykedeelien valmistajat joutuvat hakemaan lääkkeiden hyväksyntää elintarvike- ja lääkevirasto FDA:lta, mikä yleensä edellyttää sitä, että uusi lääke osoittautuu lumelääkettä tehokkaammaksi kahdessa satunnaistetussa kliinisessä tutkimuksessa. Tämä saattaa olla hidas prosessi, mutta FDA voi nopeuttaa sitä luokittelemalla lääkkeen ”läpimurtohoidoksi”, kuten se teki psilosybiinin kohdalla vuonna 2018.

Kliinisissä tutkimuksissa tripittömillä psykedeeleillä on ainakin yksi merkittävä etu trippejä aiheuttaviin analogeihin nähden: niitä on helpompi testata lumelääkkeiden rinnalla. Psykedeelien tutkimusta on perinteisesti vaivannut se yksinkertainen tosiasia, että tyypillisen psykedeelin käyttö ei voi mitenkään jäädä ihmiseltä huomaamatta.

MDMA:n ja psilosybiinin kliinisissä tutkimuksissa yli 90 prosenttia hoitoa saaneista tutkimushenkilöistä arvasi aivan oikein, että heille oli annettu oikeaa lääkettä. Tästä syystä ei ole mitään järkeä testata psykedeelejä lumelääkkeiden rinnalla, koska oikeita lääkkeitä saavat osallistujat osaavat odottaa olonsa kohenevan.

Uudet tripittömät psykedeelit sen sijaan eivät aiheuta transsendenttisia kokemuksia, joilla on tapana ”epäsokkouttaa” sokkotutkimuksen koehenkilöt. Ne voivat sen sijaan aiheuttaa tavanomaisempia sivuvaikutuksia, kuten suun kuivumista tai vireystilan heikkenemistä, mutta eivät sentään minkäänlaisia mystisiä kokemuksia.

Tripittömiin psykedeeleihin kohdistuisi luultavasti myös vähemmän sääntelyä. Jos niillä ei ole päihdyttävää vaikutusta eivätkä ne aiheuta transsendenttisia kokemuksia, ne tuskin houkuttelevat viihdekäyttäjiä.

Yhdysvaltain huumevirasto, Drug Enforcement Administration (DEA), luokittelee LSD:n ja psilosybiinin luokan I päihteiksi, minkä seurauksena tutkijoiden on vaikea tutkia ja lääkäreiden määrätä niitä. Jopa ketamiini on luokan III päihde, eli sitä saa antaa vain lääketieteellisessä ympäristössä, mikä voi olla potilaiden näkökulmasta hankalaa.

Kenties DEA suhtautuu suopeammin tripittömiin psykedeeleihin, ja mikäli näin tapahtuu, sekä potilaiden että tutkijoiden olisi helpompi päästä käsiksi niihin. Lisäksi ei-hallusinogeenisten psykedeelien käyttö ei vaatisi lääkkeenoton valvojalta aikaa tai vaivaa. Kaiken kaikkiaan tripittömät psykedeelit voivat osoittautua suositummaksi ja paremmin tutkituksi vaihtoehdoksi kuin perinteiset psykedeeliset aineet.

Jos FDA todella hyväksyy MDMA:n käyttöön ensi vuonna, psykiatreilla on syytä juhlaan. Itse arvelen, että psykedeelisten lääkkeiden kehitys suuntautuu tulevaisuudessa kohti neuroplastisuuden tarjoamia ihmeellisiä mahdollisuuksia, pois transsendenttisista kokemuksista.

Psykedeelien aiheuttamat tripit tuskin häviävät koskaan yhteiskunnasta, jo senkin vuoksi, että ne ovat olennainen osa tiettyjä uskonnollisia ja kulttuurisia rituaaleja. Mutta ehkä niitä ei tulevaisuudessa pidetä hoitokeinona vaan ennemminkin vanhana kunnon viihteenä.

Richard A. Friedman on kliinisen psykiatrian professori ja psykofarmakologian klinikan johtaja Weill Cornell Medical Collegessa.

©2023 The Atlantic Monthly Group. Kaikki oikeudet pidätetään. Jakelu: Tribune Content Agency, LLC.