Näin pidin kuntoloman puolivahingossa – Kävely ei ollut itsetarkoitus vaan keino jonkin kivan saavuttamiseen
Koska suorittaminen on minulle kirosana, tavallaan huijaan itseni liikkumaan, kirjoittaa vastaava tuottaja Milla Talja.
Tekstin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai lopussa olevalla lomakkeella.
Kesäloma oli rentouttava. Matkustin viikoksi ulkomaille, reissasin kotimaassa, vietin kiireetöntä aikaa ystävien kanssa, nautin hyvästä ruoasta ja juomasta sekä retkotin rannalla sorsien touhuja katsellen. Lisäksi liikuin selvästi enemmän kuin tavallisessa toimistoarjessani.
Olen harmikseni sitä ihmistyyppiä, jolle liikunnan harrastaminen tuntuu pakkopullalta ja tavoitteellinen treenaaminen suorastaan vastenmieliseltä. Välttelen kaikenlaista kehon toimintojen mittaamista, mutta puhelimen askelmittaria sentään vilkuilen. Se kertoi, että lomallani kävelin päivittäin keskimäärin tuplasti enemmän kuin normaalisti ja ulkomaanreissulla kertyi useina päivinä reilusti yli 20 000 askelta. Ne tulivat luontevasti lomailun sivutuotteena. Oleellista oli, ettei kävely ollut itsetarkoitus vaan sopiva keino jonkin kivan saavuttamiseen. Helteessä hikoilu ei haitannut yhtään, kun milloin tahansa saattoi pitää juoma- tai jäätelötauon.
”Pyöräilen kyllä mielelläni, kunhan matkan päässä siintää esimerkiksi uimapaikka tai puistopiknik.”
Koska suorittaminen on minulle kirosana, tavallaan huijaan itseni liikkumaan. Pyöräilen kyllä mielelläni, kunhan matkan päässä siintää esimerkiksi uimapaikka tai puistopiknik. Nautin myös verkkaisesta uimisesta luonnonvesissä ja ihailen samalla rannalle asettunutta haikaraa. Uintitekniikan pohtiminen pilaisi kokemuksen täysin.
Tiedän toki, ettei leppoisa sunnuntaipyöräily kohenna kuntoa samalla tavoin kuin hampaat irvessä kiitäminen. Minulle kuitenkin riittää, että keho ylipäätään saa välillä liikettä. Tavoitteellinen treeni antaa joillekin mielihyvää, mutta toiset pitävät kuntoloman mieluummin puolivahingossa.
