Myönteinen stressi siivittää saavutuksiin, mutta myös siitä pitää palautua – 10 kysymystä stressistä

1. Mitä stressi on?

Stressi on kehon ja hermoston reaktio tilanteeseen, joka tuntuu jännittävältä, uhkaavalta tai pelottavalta. Se saa tahdosta riippumattoman hermoston sympaattisen osan aktivoitumaan ja siirtymään niin sanottuun taistele tai pakene -tilaan.

Elimistössä tapahtuu useita fysiologisia muutoksia: sydämen syke nousee, verenpaine kohoaa, stressihormonien ja adrenaliinin tuotanto lisääntyy, ja lihaksiin ohjautuu enemmän verta. Näiden muutosten avulla elimistö valmistautuu selviytymään uhkaavaksi tulkitusta tilanteesta.

2. Voivatko myönteiset tapahtumat stressata?

Tyypillisesti stressi iskee silloin, kun koemme, ettemme selviydy meihin kohdistuvista vaatimuksista ja odotuksista. Esimerkiksi työssä voi olla huomattavasti enemmän vaatimuksia kuin on voimavaroja, joilla niitä kyetään ratkomaan. Koemme uhkaa, ettemme selviydy tilanteesta sujuvasti.

Myös myönteiset elämänmuutokset saavat aikaan stressiä. Sellaisia ovat vaikkapa uudessa työssä aloittaminen, eläkkeelle jääminen, lapsen saaminen tai lapsenlapsen syntyminen. Kaikki nämä vaativat sopeutumista ja uuden opettelua. Siksi hermosto ja mieli voivat tulkita tapahtumat uhkaaviksi.

3. Millaiset oireet viestivät stressistä?

Stressi voi oireilla melkein millä tavalla vain. Äkillisiä fyysisiä oireita ovat muun muassa verenpaineen nousu ja hengityksen kiihtyminen. Jos stressi jatkuu, siihen voi liittyä toiminnallisia oireita, kuten lihaskipuja, suolistovaivoja ja päänsärkyä. Perussairaudet voivat pahentua. Esimerkiksi migreenikohtauksia saattaa olla useammin.

Jotkut valittavat stressivatsaa. Se liittyy ärtyvän suolen oireyhtymään, jossa paksusuoli supistelee stressin vuoksi tavallista enemmän. Joillekin tulee stressaavissa, jännittävissä tilanteissa pahoinvointia, vaikka heillä ei olisi muuten ärtyvän suolen oireyhtymään liittyvää oireilua.

Tavallisia ovat myös uniongelmat, nukahtamisvaikeudet ja heräily kesken unen tai liian aikaisin aamulla. Lisäksi voi tulla kognitiivisia oireita, muun muassa keskittymisvaikeuksia, unohtelua ja ongelmien ratkomisen vaikeutta. Stressaantuneena ei pysty yhtä järkevään ajatteluun kuin normaalisti, minkä vuoksi kielteisiä tulkintoja tekee herkemmin. Pinna on usein kireällä. Monet ovat hermostuneita, ärtyneitä, alakuloisia tai ahdistuneita.

Oireiden laajaa kirjoa selittää se, että stressi vaikuttaa hermoston kautta eri puolille kehoa. Oireet voivat myös muuttua eri elämänvaiheissa. Siksi voi olla vaikea tunnistaa, millä tavalla stressi vaikuttaa itseen. Samankaltaisia oireita liittyy myös moniin sairauksiin. Jos oireet ovat uusia tai jokin vaiva pahenee, on tärkeää tutkia, onko aiheuttaja stressi vai jokin sairaus. Joskus kyse on molemmista.

4. Onko stressi yleensä haitallista?

Stressi ei ole lähtökohtaisesti huono asia, koska se valmistaa meitä toimimaan erilaisissa tilanteissa. Ongelmaksi stressi muuttuu vasta, kun se pitkittyy. Esimerkiksi työelämässä stressaavat asiat ovat usein pitkäaikaisia, eivät yksittäisiä tilanteita, jotka menevät ohi. Silloin haasteena on, miten kuormittavassa tilanteessa saataisiin ratkottua ongelman juurisyitä tai edes kehitettyä palautumisen hetkiä, vaikka itse ongelmalle ei voi mitään.

5. Mitä tarkoitetaan hyvällä stressillä?

Hyvä stressi auttaa meitä suoriutumaan jännittävässä tilanteessa. Kyseessä voi olla vaikkapa työhaastattelu, esiintyminen yleisön edessä, kilpailutilanne tai vaikea keskustelu läheisen kanssa. Stressi nostaa vireystilaa, parantaa keskittymistä ja saa meidät olemaan paremmin läsnä hetkessä. Hyvän stressin avulla voi saavuttaa tavoitteitaan ja saattaa asiat valmiiksi. Kun tiedostaa tämän, stressi ei haittaa selviytymistä, vaan auttaa siinä.

Sen sijaan liian vähäinen stressi voi aiheuttaa alisuoriutumista. Siksi ennen esiintymistilannetta ei ole suotavaa olla liian rento. Tosin asiaa monimutkaistaa se, että ihmisillä voi olla eroja siinä, millaisessa vireystilassa he suoriutuvat parhaiten. Hyvin korkean stressin aiheuttama ylivirittyminen voi olla haastavissakin tilanteissa haitaksi, jos esimerkiksi fyysiset oireet vievät huomion itse suoritukselta.

6. Mistä erottaa hyvän ja huonon stressin?

Olennaista on stressin kesto. Lyhytaikaisesta äkillisestä stressistä ei ole yleensä pitkäaikaista haittaa, jollei syy ole jokin traumaattinen tapahtuma. On kuitenkin hyvin yksilöllistä, milloin stressi muuttuu haitalliseksi. Akuutin stressin sietoon vaikuttavat myös aiemmat kokemukset ja niiden avulla kertynyt resilienssi eli kyky selviytyä elämän haasteista ja vaikeuksista.

Hyvää ja huonoa stressiä voi olla samanaikaisesti. Pitkittyneessä stressaavassa elämäntilanteessa voi kokea yksittäisiä stressaavia tilanteita, joista osa on myönteisiä, osa kielteisiä.

7. Pitääkö myös hyvästä stressistä palautua?

Myönteinen stressi ja voimakas innostuminen ovat keholle stressitila, josta on yhtä tärkeää palautua kuin kielteisestä stressistä. Kehollinen reaktio on pitkälti sama. Voimakas innostus vaikuttaa usein yöuneen ja valvottaa siinä missä ikävätkin tapahtumat. Monesti kuitenkin havaitsemme palautumisen tärkeyden vain silloin, kun meitä kuormittaa jokin kielteinen ja ahdistava asia.

8. Mikä on palautumisessa olennaista?

Ydinasioita ovat uni, ravinto ja liikunta. Ne vaikuttavat myös stressin sietoon. Jos ne ovat retuperällä, yksittäiset hengitysharjoitukset eivät auta. Huolehdi siis, että syöt terveellisesti ja riittävästi, nukut hyvin ja liikutat kehoasi itsellesi sopivalla tavalla.

Tärkeää on myös irrottautua henkisesti kuormittavista asioista. Onnistut siinä, kun teet jotain sellaista, joka vie ajatukset toisaalle stressaavasta tilanteesta. Jos stressi johtuu työstä, kehitä sen vastapainoksi mielekästä vapaa-ajan tekemistä. Muista kuitenkin myös rentoutua ja rauhoittua. Stressaantuneelle on usein ominaista, ettei hän osaa hiljentää vauhtiaan, vaan ohjelmoi vapaa-ajankin täyteen menoa ja velvollisuuksia.

Stressin säätelyssä tärkeää on yhteenkuuluvuus toisten kanssa ja sosiaalinen tuki. Sitä kannattaa hyödyntää jo siksi, että stressaantuneena ajattelu kapeutuu. Huomio kiintyy vain siihen, mikä on huonosti. Silloin ei näe, mitä voisi tehdä muuttaakseen tilannetta. Kun juttelet kaverin kanssa, saat uutta näkökulmaa ja ideoita.

Aina itsehoito ja itsesäätelykeinot eivät kuitenkaan riitä. Jos olet jo tehnyt voitavasi, muttei mikään auta, hae apua terveydenhuollosta.

9. Mistä tietää, että stressiä on sopivasti?

Olennaisinta on kuormituksen ja palautumisen tasapaino pidemmällä aikavälillä, viikkojen ja kuukausien kuluessa. Silloin kaikki energia ja jaksaminen ei mene kuormittaviin asioihin. Pystyt palautumaan päivittäin, ja sinulla on keinoja säädellä stressiä. Arki ei kuitenkaan tunnu tylsältä ja yksitoikkoiselta, vaan innostavia asioita ja mielekkäitä haasteita on riittävästi.

Mielen ja kehon haastaminen pitää aivot ja kognitiivisen toiminnan virkeinä sekä lisää laadukkaita toimintakykyisiä elinvuosia. Tämä on erityisen tärkeää etenkin ikääntyessä. Jos eläkkeelle jääminen tuntuu putoamiselta tyhjän päälle, ei ole liian myöhäistä hankkia harrastuksia tai ryhtyä tekemään vapaaehtoistyötä. Itsensä haastaminen ja kehittäminen luo myönteistä stressiä missä iässä hyvänsä.

10. Kannattaako stressitöntä elämää edes tavoitella?

Stressi liittyy usein asioihin, jotka koemme itsellemme merkityksellisiksi. Jos alamme kaikin keinoin vältellä stressiä, saatamme kapeuttaa elämää liikaa ja jättää tekemättä mielekkäitä asioita, jotka edistäisivät hyvinvointia ja toisivat elämään jotain hyvää.

Stressitön elämä on muutenkin epärealistinen tavoite, sillä stressaavia asioita tulee kaikilla vastaan. Sopiva määrä stressiä kehittää resilienssiä ja joustavuutta. Onnistumisen kokemukset luovat luottamusta, että selviämme tulevista haasteista niillä keinoilla, joilla olemme selvinneet aiemminkin.

Haitallisesta stressistä kannattaa toki pyrkiä eroon, jos se on mahdollista. Päätä ei kuitenkaan kannata hakata seinään. Mikäli stressin aiheuttajaan ei voi vaikuttaa, tärkeintä on säädellä stressiä ja vahvistaa kuormitusta tasapainottavia voimavaroja, kuten sosiaalista tukea.

Asiantuntija: psykologi, erityisasiantuntija Anniina Virtanen, TTL.