Kiukusta ei tarvitse pyrkiä eroon – Tunteen taustalle voi kätkeytyä surua tai huolta

Taas ärsyttää! Tunnet, miten kiukku kohta ryöpsähtää ja sanot jotain, mikä kannattaisi jättää sanomatta. Miksi toiset suuttuvat niin helposti, mutta osalla pinna ei katkea millään? Vastaus on osin perimässä.

– Synnynnäinen temperamentti vaikuttaa keskeisesti siihen, kuinka helposti tulistuu ja miten onnistuu pitämään vihan kurissa, sanoo työterveyspsykologi Titta Tuulos Pihlajalinnasta.

Suuttuminen liittyy siihen, kuinka herkästi ihminen reagoi ulkopuolisiin ärsykkeisiin, miten intensiivisesti hän ilmaisee tunteitaan ja kuinka matala ärsytyskynnys hänellä on.

– Toiset ovat luontaisesti rauhallisia ja pitkäjänteisiä, Tuulos sanoo.

Toiset taas reagoivat nopeasti niin hyvässä kuin pahassakin. Osa meistä on enemmän sisäänpäin kääntyneitä, osa ulospäin suuntautuneita. Sosiaalisesti avoin ekstrovertti voi näyttää tunteensa introverttia herkemmin ulospäin. Tämä ei tarkoita, ettei introvertti suuttuisi, mutta hänen voi olla helpompi hallita tunteensa ja rauhoittaa itseään.

Toiset ovat myös oppineet paremmat keinot tunteiden hallintaan. Siksi osa herkästi kiihtyvistä ihmisistä pystyy pitämään tunteensa kurissa, mutta toiset räjähtävät heti.

Suuttumiseen ja sen hallintaan vaikuttavat myös elämäntilanne ja yleinen hyvinvointi. Alhainen verensokeri, väsymys, stressi, alkoholi, päihteet ja lääkkeet voivat vähentää tunteiden kontrollia ja madaltaa ärsytyskynnystä.

Evoluution kannalta suuttumisessa on kyse henkiinjäämisestä. Viha on taistele tai pakene -reaktio. Elimistössä erittyy adrenaliinia, ja ihminen valmistautuu toimintaan.

– Nykymaailmassa suuttumus auttaa parhaimmillaan asettamaan rajoja ja tunnistamaan, mitkä ovat itselle tärkeitä asioita, Titta Tuulos sanoo.

Kiukustuminen voi kertoa, että omia rajoja on yritetty polkea. On tarpeellista suuttua, jos joku pyrkii jyräämään. Tällaista tervettä jämäkkyyttä tarvitaan ihmissuhteissa ja työelämässä.

– Suuttuessa kokee, että omilla näkemyksillä ja rajoilla on väliä ja pystyy puolustamaan niitä. Tämä on tärkeää.

Kun suututtaa, kannattaa kuunnella, mitä tunne viestii. Viha voi myös kätkeä taakseen jonkin hankalamman tunteen, jota ei ole valmis tuntemaan. Esimerkiksi suru voi purkautua kiukkuna. Tällöin viha toimii suojatunteena.

Vihaisuus voi olla myös huolta. Vanhemmat saattavat suuttua lapselleen, joka on tullut myöhään kotiin, vaikka oikeasti he ovat olleet huolissaan. Suuttuminen voi kertoa mustasukkaisuudesta, pelosta, häpeästä, loukkaantumisesta tai siitä, ettei koe tulevansa nähdyksi tai arvostetuksi.

– Suuttumus on myös merkki itselle, että kokee jonkin asian hankalaksi.

Kuormituskin purkautuu helposti ärsyyntymisenä. Titta Tuulos tapaa työssään paljon uupuneita asiakkaita, jotka ovat huomanneet, että ovat normaalia ärtyneempiä.

– Tällainen reagointi voi herättää ihmisen huomaamaan, että hänellä ei ole kaikki hyvin.

Viha on keskeinen tunne itsetunnon rakentumisessa. Jos on lapsena jäänyt vaille tukea ja lohdutusta suuttuessaan tai kiukusta on jopa rankaistu, voi aikuisenakin ajatella, että suuttumus on väärin – ja itse vääränlainen, jos osoittaa kiukkua. Itsetunnolle on tärkeää, että tuntee itsensä hyväksi ja tärkeäksi, vaikka välillä vihastuu.

Elämme kuitenkin yhteiskunnassa, jossa vihan ilmaisemista usein kavahdetaan. Suomessa ei yleensä näytetä räiskyviä tunteita ulospäin muuten kuin läheisille ihmisille. Siksi myös lasten kiukkua voidaan pyrkiä suitsimaan.

– Jos on kokenut, että kiukku ei ole sallittua tai sen osoittamisesta seuraa jotain kielteistä, voi ajatella, että suuttua ei saa. Tästä voi seurata tunnelukko, jolloin ihmisen voi olla vaikea tunnistaa tai säädellä tunteitaan, Tuulos sanoo.

Silloin voi niellä suuttumuksensa ja pitää tunteensa sisällään pitkäänkin, kunnes yhtenä päivänä räjähtää. Tunnelukko voi liittyä suuttumukseen myös toisinpäin. Jos jokin asia saa ihmisen täysin tolaltaan, hallitsemattoman kiukun takana saattaa piillä jokin muu tunnistamaton tunne tai tarve.

Kannattaa muistaa, että suuttuminen ei sinänsä ole mitenkään väärin. Se on hyödyllinen ja tarpeellinen tunne, josta ei tarvitse yrittää päästä eroon ja joka voi opettaa tärkeitä asioita itsestä ja omasta hyvinvoinnista. Toisaalta suuttumusta on monentasoista. On eri asia turhautua hieman kuin raivostua hallitsemattomasti.

Titta Tuulos painottaa, että on tärkeää tehdä ero vihan tunteen ja sen ilmaisemisen välillä. Ne eivät ole sama asia. Kiukkuaan on hyvä pystyä hallitsemaan jossain määrin.

Ei ole väärin sanoa jämäkästi vastaan ja kertoa tunteistaan eli ilmaista, että on suuttunut. Sen sijaan raivoaminen ei ole rakentavaa. Apua on syytä hakea, jos viha saa niin pahasti valtaansa, että menettää kontrollin täysin tai raivo purkautuu väkivaltaisesti.

Asiantuntija: työterveyspsykologi Titta Tuulos, Pihlajalinna.