Apu

Miksi Suomeen ei synny lapsia? Nuoret aikuiset pelkäävät vanhemmaksi tulemista – Tästä on kyse

Hiipunut syntyvyys kertoo nuorten aikuisten peloista perustaa perheitä. Perhe-elämän taloudellinen turva epäilyttää. Samaan aikaan moni nuori aikuinen on valinnut lapsettoman elämän.
Kuvat Getty Images

Miksei Suomeen saada lapsia?

Suomen syntyvyys on viime vuosina ja vuosikymmeninä ollut laskusuunnassa, ja syyllisiä ja selityksiä tälle on haettu kivien ja kantojen alta.

Ratkaisuehdotuksiakin on ilma sakeanaan – lapsilisien korotuksista perhepolitiikan nostamisesta poliittisen päätöksenteon ytimeen. Puhutaan perheiden taloudellisen aseman huonosta tilasta.

Moni keskustelija vihjaa Suomessa olevan pinnalla lapsikielteinen ilmapiiri. Myös vanhemmuuden paineet ja pelot nousevat toistuvasti esiin.

Yli 120 000 lasta Suomessa elää köyhissä perheissä.

Yhtä selkeää syytä eikä ratkaisua ole näkyvissä. Ilmiö ei ole vain suomalainen, sillä useissa kehittyneissä maissa on käynnissä samanlainen tilanne.

Pariskunnat siirtävät lasten saamista yhä myöhäisempään ajankohtaan, ja yhä useampi pariskunta jättäytyy myös vapaaehtoisesti lapsettomaksi.

Kuka enää haluaa tai uskaltaa tehdä lapsia?

Keskustelun kärkeen nousevat perheet ja perheiden asema. Tähän kiinnittää huomionsa myös helmikuun alussa käynnistyvä kirkon yhteisvastuukeräys Sinä riität, joka puhuu vanhemmuudesta paineiden keskellä.

Näin syntyvyys Suomessa on laskenut vuosina 1900–2011. Kuvitus: Tanja Pellikka, Lähde: Tilastokeskus.

Yhteisvastuukeräys haluaa herättää keskustelua vanhemmuuden haasteista

Viimevuotinen yhteisvastuukeräys tuotti kolme miljoonaa euroa. Sitä Yhteisvastuun keräysjohtaja Tapio Pajunen pitää nytkin vähimmäistavoitteena.

– Toivomme saavamme uusia lahjoittajia liikkeelle, kun keräyslippaiden lisäksi käytössä on netti- ja mobiililahjoitusmahdollisuuksia.

Viidennes keräysvaroista ohjataan vanhemmuutta tukevaan hankkeeseen, joka alkaa ensi vuonna. Sen keskeisinä toimijoina ovat Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Pelastakaa Lapset ry.

Toinen viidennes tuotosta käytetään avustustoimintaan paikallisseurakuntien kautta.

Supervanhemmuuden paineet tuntuvat monien olkapäillä raskaina. Yhteisvastuukeräys haluaa herättää keskustelua vanhemmuuden liioitelluista vaatimuksista.

Loput tuotosta suunnataan vanhemmuutta tukeviin toimintoihin kehitysmaissa Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahaston kautta.

Rahan lisäksi tarkoituksena on herättää keskustelua vanhemmuuden haasteista sekä lasten ja nuorten kaipaamasta turvallisesta aikuisesta, jonka kanssa voi jutella mistä tahansa.

– Keräysvaroilla käynnistetään ja vahvistetaan vanhemmuutta tukevia matalan kynnyksen toimia, joihin ei sisälly leimautumisen pelkoa. Ne voivat olla ryhmä- tai yksilömuotoisia, kuten keskusteluryhmiä tai perheiden yhteisiä sählyvuoroja, Pajunen sanoo.

Tutkimukset kertovat, että kun perhe painii sosiaalisten ja vakavien terveysongelmien kanssa, kasvatus- ja vanhemmuusongelmien riski on huomattavasti muita perheitä suurempi.

– On helppo arvata, mitä siitä seuraa ajan myötä: monenlaista epäsosiaalista käyttäytymistä, päihteet ja rikollisuus pahimmillaan. Ja huono-osaisuus tutkitusti periytyy, Pajunen sanoo.

Suomessa syntyi vuosituhannen alussa vuosittain 55 000–60 000 lasta. Vuosina 2010–2018 syntyneiden määrä on pienentynyt noin viidenneksen. Kuvitus: Tanja Pellikka, Lähde: Tilastokeskus.

Suomessa 120 000 köyhää lasta

Pajusen mukaan köyhyyteen törmättiin vahvasti vuoden 2018 keräyksessä, kun teemana oli ruoka-apu.

– Ruoka-apupisteissä oli hurjan paljon yhden huoltajan perheitä, useimmiten yksinhuoltajaäitejä, jotka arjen pyörittämisen takia olivat pakotettuja ulkopuoliseen ruoka-apuun. Heikon taloudellisen tilanteen ja köyhyyden takia on käytettävä hirveästi mielikuvitusta, aikaa ja energiaa, että saadaan sitä arkea pyöritettyä.

– Tiedotusvälineet, ennen kaikkea sosiaalinen media, synnyttävät suorittamisen ja onnistumisen paineita vanhemmille. Se aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta, joka synnyttää monissa vanhemmissa yliyrittämistä, kuten liiallista virikkeiden ja harrasteiden tarjoamista, Tapio Pajunen sanoo.

Vähävaraisuus voi tuottaa huonommuuden tunnetta.

– Ne eivät ole mitään ongelmallisia perheitä, vaan ihan tavallisia, mutta pienituloisia. Yksinhuoltajataloudessakin ihminen voi olla ihan hyvä vanhempi, toteaa kehittämispäällikkö Hanna Tulensalo Pelastakaa Lapset ry:stä.

Keräyksellä köyhyyden ongelmaa ei tietenkään korjata. Avaimet ovat poliittisilla päätöksentekijöillä, perhepolitiikassa ja perhe-etuuksissa.

– Moniin perhepoliittisiin toimenpiteisiin liittyy se ongelma, että ne ovat pääsääntöisesti syrjäytymistä ja muita ongelmia ennaltaehkäisevää toimintaa, jolloin hyöty ei näy lyhyellä tähtäimellä. Taloudelliset haitat tämän päivän lasten syrjäytymisestä näyttäytyvät ehkä vasta 10–20 vuoden päästä, Pajunen sanoo.

12–16-vuotiaiden lasten ja nuorten näkemyksiä vanhempiensa työstä

Kuvitus: Tanja Pellikka Lähde: Tilastokeskus

Yhteiskunta ruokkii ajatusta vaativasta vanhemmuudesta

Tapio Pajunen haluaa puhua myös siitä, kuinka suuri haaste vanhemmuudelle syntyy kuvitelluista vaatimuksista.

– Tiedotuvälineet, ennen kaikkea sosiaalinen media, synnyttävät suorittamisen ja onnistumisen paineita vanhemmille. Se aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta, joka synnyttää monissa vanhemmissa yliyrittämistä, kuten liiallista virikkeiden ja harrasteiden tarjoamista.

Sama tuntuma on kehittämispäällikkö Hanna Tulensalolla.

– Meillä on joku kulttuurinen näky siitä, että vanhempana olemisen pitää olla kauhean täydellistä, ja se tuo siihen turhaa kuormitusta. Mielelläni höllentäisin sitä. Ei tarvitse olla supervanhempi.

– Harrastukset ovat lapsen kasvulle hyvä asia, mutta jos siitä tulee suorittamista sekä lapsille että vanhemmille, se vain lisää painetta vanhempana olemiselle, Hanna Tulensalo sanoo.

Yhteiskunta syrjäytymiskeskusteluineen ruokkii ajatusta vaateliaasta tehtävästä.

– Se tuo asetelman, että täytyy pystyä kasvattamaan lapsia, jotka kulkevat kouluputkessa kauniisti eteenpäin kohti työelämää, koska työelämä on se tavoite, joka pitää yhteiskunnan kasassa, Tulensalo sanoo.

Lasten harrastustoiminnassakin tulee helposti liioiteltua.

– Kaikilla, jotka haluavat tulla mukaan, pitää olla oikeus ja mahdollisuus siihen, mutta kaikkien ei täydy. Harrastukset ovat lapsen kasvulle hyvä asia, mutta jos siitä tulee suorittamista sekä lapsille että vanhemmille, se vain lisää painetta vanhempana olemiselle.

Tärkeintä on yhteinen aika, ei suorittaminen

Keräysjohtaja Pajunen viittaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimukseen, jossa lapsilta on kysytty, mitä he haluavat vanhemmiltaan ja mitkä asiat ovat tärkeitä.

– Tärkeintä eivät olleet harrasteet ja järjestetyt aktiviteetit, vaan kaksi asiaa: kavereitten kanssa oleminen ja perheen yhteinen aika, nimenomaan perheen kanssa yhdessä oleminen ilman mitään erityistä suorittamista.

Yhteiskunta luo paineita vahnemmuutta kohtaan. – Se tuo asetelman, että täytyy pystyä kasvattamaan lapsia, jotka kulkevat kouluputkessa kauniisti eteenpäin kohti työelämää, koska työelämä on se tavoite, joka pitää yhteiskunnan kasassa, Hanna Tulensalo analysoi.

Kehittämispäällikkö Tulensalon mukaan yksi keräystuottojen selkeä kohderyhmä on alakouluikäiset lapset perheineen.

– Erityisesti haluamme, että vanhempia ei eroteta lapsistaan, vaan toiminta tukisi lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta, perheenä olemista. Vanhempien omana vahvana toiveena on vertaistuki: muiden perheiden ja vanhempien tuki, Pajunen sanoo.

Hän toivoo, että keräyksen myötä syntyvä keskustelu nostaisi asian esille.

– Väestökehitystutkimuksissa näkyy, että nuoret aikuiset pelkäävät vanhemmaksi tulemista. Pitäisi saada keskustelua voimakkaammin käyntiin ja nimenomaan realiteetteihin palauttamista, että vanhemmuus ei ole kauheaa suorittamista.

Tulensalo puhuu vanhemmuuden myönteisestä tunnistamisesta, joka ei liikaa diagnosoisi asioita ja näkisi kaikkialla oireita ja ongelmia.

– Haluaisin, että me katsoisimme asioita lempeämmin silmin. Vanhemman perustehtävä on tarjota lapselle nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemusta ja perusarkea, joka tuo sitä perusturvallisuutta. Tykkään keräyksen sloganista ”sinä riität” ja sitä viestiä haluaisin toistaa. Hyvä vuorovaikutussuhde ja yhteinen aika lapsen kanssa kantavat pitkälle, Tulensalo toteaa.

Lapsiperheet perhetyypin mukaan eri vuosikymmeninä

Kuvitus: Tanja Pellikka Lähde: Tilastokeskus

Sosiaalisen median kuva vanhemmuudesta vie harhaan

Pajusen tuntuma perhetason työhön on yleisesti ottaen positiivinen.

– Suomalaiset vanhemmat hoitavat maailman tärkeimmän tehtävänsä erittäin hyvin, siitäkin huolimatta, että vanhemmuudessa joudutaan jatkuvasti kohtaamaan uudenlaisia haasteita, joihin vanhemmat eivät ole omassa lapsuudessaan ja nuoruudessaan törmänneet.

Vanhempien on sopeuduttava nykyajan realiteetteihin ja uusiin tapoihin elää lapsuutta.

– Esimerkiksi kohtaamiset eivät välttämättä ole nokakkain vaan somessa tapahtuvia. Uudessa teknologiassa on hyvää, mutta siinä on myös isoja riskejä. Sosiaalinen media voi pahimmillaan vahvistaa lapsen yksinäisyyttä, mutta parhaimmillaan luoda hurjan merkittäviä verkostoja lapselle.

Sosiaalinen media on juuri niitä tuoreita ilmiöitä, jotka tutkimustenkin mukaan luovat vanhemmille voimakkaita vaatimuksia.

– Ei tarvitse katsoa kuin omaa someverkostoa. Siellä kaikilla kavereilla on tottelevaiset lapset, jotka nukkuvat ja syövät hyvin, perheen huusholli on siisti ja vanhemmat jaksavat harrastaa lasten kanssa kaikennäköistä kivaa. Jos itse vanhempana on tilanteessa, että lapsi ei olekaan maailman kiltein ja itsellä ei aika tai taloudelliset resurssit riitä harrastamiseen, se synnyttää riittämättömyyden tunnetta ja tarpeettomia vaatimuksia, Pajunen sanoo.

Yhteisvastuukeräys

  • Evankelis-luterilaisen kirkon vuotuinen suurkeräys vuodesta 1950 alkaen.
  • Auttaa hädänalaisia syntyperään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta Suomessa ja kehitysmaissa.
  • Tämän vuoden teemana vanhemmuuden tukeminen Suomessa ja maailman katastrofialueilla.
  • Keräystuotosta 40 prosenttia kotimaan toimintaan, 60 prosenttia kansainväliseen apuun.

Julkaistu: 12.2.2020
2 kommenttia