Mielenterveystyöstä säästäminen on uhkapeliä tulevaisuudella – neljän vuoden sykleissä ajattelevalta päättäjältä tällaista voi odottaa, mutta viisasta siitä ei saa
Vakavat väkivaltarikokset tai nuorten itsetuhoinen käyttäytyminen eivät vähene säästämällä sieltä, missä yritetään auttaa jo valmiiksi huonosti voivia ihmisiä, kirjoittaa toimituspäällikkö Miikka Järvinen.
Mielenterveystyöstä säästäminen on uhkapeliä tulevaisuuden kustannuksella. Hallitus leikkaa sote-järjestöjen rahoituksesta noin kolmanneksen vuoteen 2027 mennessä.
Keski-Uudenmaan Yhdistysverkoston toiminnanjohtaja Saana Sandholm muistutti Apu360:n haastattelussa, että järjestöt tekevät tärkeää ennaltaehkäisevää työtä.
Sandholm varoitti leikkausten iskevän toden teolla ensi vuonna, vaikka jo nyt palvelut ovat tukossa. Mielenterveyden ongelmiin terapeuttista apua hakeva ihminen on saattanut kääntyä jopa kaupungin liikunnanohjaajan puoleen. Vastaavaa viestiä on tullut kampaajilta ja hierojilta.
Vakavat väkivaltarikokset tai nuorten itsetuhoinen käyttäytyminen eivät vähene säästämällä sieltä, missä yritetään auttaa jo valmiiksi huonosti voivia ihmisiä. Yhtä vähän auttaa toistella mantraa siitä, miten suurin osa nuorista voi hyvin ja raakaan väkivaltaan syyllistyy vain pieni vähemmistö.
Mielenterveyden ongelmien ennaltaehkäisy on investointi, joka maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Takaisinmaksun ajankohta on vain juuri sen verran kaukana tulevaisuudessa, että kassanvartijalle tulee houkutus nipsaista sieltä siivu kiireellisempiin menoihin. On tuo taloustilannekin niin tiukka. Neljän vuoden sykleissä ajattelevalta päättäjältä tällaista voi odottaa, mutta viisasta siitä ei saa vaikka miten päin kääntelisi.
”Sosiaalinen media on myös oiva syntipukki, jota on helppo osoittaa sormella.”
Elämässämme vaikuttaa vaivihkaa myös pimeä voima. Ihmiset viettävät niin paljon aikaa sosiaalisen median algoritmien sisältövirrassa, että se väistämättä vaikuttaa myös mieleen.
Pimeää siitä ei tee pahantahtoisuus vaan läpinäkymättömyys. Laihduttamiseen tai väkivaltavideoihin mieltynyt katsoja saa silmilleen lisää ja taas lisää samanlaista. Tyystin erilaisen kuvavirran tuo sama algoritmi tuottaa koiravideoita kuluttavalle.
Sosiaalinen media on myös oiva syntipukki, jota on helppo osoittaa sormella. Se antaa taas yhden verukkeen väistellä kysymystä, onko meillä varaa olla auttamatta hauraassa tilanteessa olevaa lähimmäistä ja estää häntä ajautumasta sivuraiteelle?
