Apu

Metsä rauhoittaa stressaantuneen mielen – Tutkijat löysivät syitä aivojen tavasta hahmottaa luonnon muotoja – Vihrealueet jopa vähentävät kuolleisuutta

Metsä rauhoittaa stressaantuneen mielen – Tutkijat löysivät syitä aivojen tavasta hahmottaa luonnon muotoja – Vihrealueet jopa vähentävät kuolleisuutta
Suurin osa suomalaisista liikkuu säännöllisesti metsässä. Se kannattaa, sillä metsässä mieli lepää ja keho virkistyy. Tutkimusten mukaan lähimetsät ovat erityisen tärkeitä elpymisen lähteitä vähätuloisille ihmisille.

Metsän sisään ei tarvitse kävellä kuin muutama kymmenen metriä, niin alkaa helpottaa. Ajatusten juoksu rauhoittuu ja mieli asettuu lepoon.

Aistit löytävät pakottamatta kiintopisteitä: kauniita muotoja ja värejä, kiinnostavia tuoksuja, tuulen huminaa ja puiden narinaa.

Kun kevään koronarajoitukset iskivät Suomeen, suomalaiset menivät metsään. Esimerkiksi kansallispuistojen kävijämäärät kasvoivat heinäkuun loppuun mennessä viidenneksellä vuoden takaiseen verrattuna. Ulkoilu on normaaliaikoinakin melkein kaikkien suomalaisten harrastus. Usein ulkoillaan juuri metsässä.

Metsän salaperäiseltäkin tuntuva vaikutus on siis tuttu suurelle osalle suomalaisia. Miksi metsä on niin hyvä paikka?

Aulangon kansallispuisto.

Metsä ei vaadi ponnistelua

Kalevi Korpela on tutkinut 35 vuotta luonnon vaikutusta ihmiseen. Korpela on psykologian professori Tampereen yliopistossa. Hänen tutkimusryhmänsä selvittää, mitkä ympäristöt elvyttävät ihmistä kaupungissa ja luonnossa.

– Kun viemme ihmisiä kokeissamme puistoihin tai kaupunkimetsiin, ihmiset tuntevat pääsevänsä irti arkipäivän murheista, virkistyvänsä ja rauhoittuvansa. Vaikutus on metsässä selvästi suurempi kuin rauhallisessakin kaupunkiympäristössä.

Luonnonvarakeskus Luken, Korpelan ryhmän sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteisissä tutkimuksissa osallistujat ovat esimerkiksi olleet ensin 15 minuuttia vilkkaalla paikalla Helsingissä Eduskuntatalon edessä. Sitten heidät on viety puoleksi tunniksi kävelylle puistoon tai Keskuspuiston kaupunkimetsään.

Alkusyksyn antimia: kantarelli. Kuva: AdobeStock

Selkeimmin ruumiillisesta helpotuksesta kertoivat osallistujien pitämät sykemittarit. Kun ihmiset pääsivät metsään, sykevälivaihtelu kasvoi.

Vaihtelu lisääntyy, kun ihmisen parasympaattinen hermosto ottaa vallan sympaattiselta hermostolta. Ihminen nojaa para­sympaattiseen hermostoon ollessaan rentoutunut.

Sympaattinen hermosto taas on stressaavampiin tilanteisiin sopiva, pohjimmiltaan taistele tai pakene -ratkaisuihin tarkoitettu systeemi.

– Myös keskittymiskyky elpyy nopeasti puistossa tai metsässä. Kaikki tuntemukset liittyvät vahvasti stressistä palautumiseen, Korpela kertoo.

Metsä tai rauhallinen puisto on ihmiselle kivikaupunkia terveellisempi ympäristö myös siksi, että melua ja ilmansaasteita on vähemmän.

– Kokeessamme oli mukana kannettava ilmansaasteiden ja melun mittauslaitteisto. Muutokset näissä eivät tosin yksinään riittäneet selvittämään metsäkävelyn hyötyjä. Luonnolla on siis jotakin omaa positiivista vaikutusta.

Korpelan mukaan viimeaikaisten tutkimusten perusteella ihmisaivoilta vaatii vähäisempää ponnistusta havainnoida metsää kuin taajamaa. Tätä ja sitä, että ihminen kokee metsäympäristön helposti kauniiksi, voivat selittää luonnon fraktaalimuodot.

Luonnon fraktaalit ovat pyöreähköjä muotoja, jotka toistuvat samankaltaisina, vaikka mittakaava muuttuu. Tällaisia muotoja luonnossa ovat vaikkapa pilvet, pinnanmuodot, rantaviivat, kasvien lehdet ja eläinten kuviointi.

Suppilovahvero.

Kehoon pääsee hyviä mikrobeja

Merkityksensä on myös äänellä ja tuoksuilla. Korpela muistuttaa, että metsässä on oma paikallinen mikroilmastonsa, jonka hyötyjä erityisesti Japanissa on tutkittu syvemmin. Suomessa taas on havaittu, että metsän mikrobeille altistuminen suojaa ihmisiä nyky-yhteiskunnassa yleistyviltä allergia- ja autoimmuunisairauksilta.

– Mikrobeja pääsee eri reittejä ihmisen elimistöön, kun ollaan kosketuksissa luontoon. Niitä tulee hengitysilman ja suun kautta. Marjojen tai sienten poiminta altistaa mikrobeille, mutta niin myös metsässä käveleminen, akatemiatutkija Riikka Puhakka sanoo.

Puhakka työskentelee Helsingin yliopiston Ekosysteemit ja ympäristö -tutkimusohjelmassa Lahden yliopistokampuksella. Hän on tutkinut luonnosta saatavan mikrobihyödyn lisäksi metsästä tulevia henkisiä ja ruumiillisia etuja.

– Metsässä liikkuminen vähentää kielteisiä tunteita ja parantaa yleistä hyvinvointia. Keskittymiskyky ja ongelmanratkaisukyky paranevat. Sykkeen lisäksi myös stressihormonien määrä ja verenpaine alenevat.

Puhakka muistuttaa, että välillisesti metsä parantaa monen kuntoa, sillä se tarjoaa hienon liikkumispaikan. Sosiaalinen kanssakäyminenkin voi vilkastua ja syventyä, kun metsässä kulkee ystävien tai perheen kanssa.

Männyn juurakko.

Köyhä hyötyy rikastakin enemmän

Kalevi Korpela kertoo, että viher­alueiden siunauksellisuus on havaittu myös hyvin laajoissa, satoja tuhansia ihmisiä kattaneissa eurooppalaisissa tutkimuksissa. Niissä on selvitetty, millainen yhteys kaupunkien viheralueiden määrällä on ihmisten sairastavuuteen ja kuolleisuuteen.

– Kun kymmeniä sellaisia tutkimuksia on yhdistetty meta-analyysiksi, on huomattu, että kun asuinalueella on enemmän viherympäristöä, asukkailla on vähemmän ahdistusta ja masennusta. Myös koettu terveys ja hyvinvointi ovat sitä parempia, mitä enemmän on vihreää. Yllättäen myös kokonaiskuolleisuus oli pienempi, kun viheralueita oli paljon.

Kiinnostava tulos tuli brittitutkimuksessa, johon osallistui satoja tuhansia ihmisiä. Sen perusteella puistot ja metsät voivat tasata varakkuudesta ja koulutustasosta aiheutuvaa epätasa-arvoa.

Harvinainen mutta ei mitenkään mahdoton näky suomalaisessa metsässä: karhuemo ja pennut.

Väestötutkimuksesta tiedetään, että varakas ja koulutettu ihminen voi paremmin ja elää pidempään kuin köyhä ja vähemmän kouluja käynyt. Brittitutkimuksen mukaan puistojen ja metsien vaikutus pienentää sitä kuilua.

Vaikka viheralueilla liikkuminen hyödyttää kaikkia ihmisiä, se näyttää hyödyttävän heikommassa asemassa olevia vielä enemmän. Se havaittiin Suomessakin, kun tutkittiin ihmisten mielipaikkoja.

Oman kodin läheisessä mielipaikassa elpyminen oli suhteellisesti todennäköisempää heikommin koulutetuilla ja toimeentulevilla. Senkin takia on oleellista, että kaikki ihmiset pääsevät liikkumaan puistoissa ja metsissä.

– Saavutettavuus on ensiarvoisen tärkeää, Korpela sanoo.

Riikka Puhakan mukaan se, että metsä on riittävän lähellä, on erityisen tärkeää niille ihmisille, jotka eivät pääse liikkumaan mielensä mukaan ja miten kauas tahansa. Monesti se tarkoittaa lapsia ja iäkkäitä kansalaisia.

– Kaupunkien lähellä sijaitsevat metsät ovat erittäin tärkeitä etenkin heille.

Pitkospuut helvetinjärven kansallispuistossa Pirkanmaalla.

Koronahuolet väistyivät metsässä

Kun koronakriisi sulki suuren osa maasta keväällä, ihmiset alkoivat liikkua entistä enemmän lähimetsissän. Kalevi Korpela kertoo, että Tampereen yliopisto teki verkkokyselyn suomalaisille korona-ajan ulkoilusta. Siihen vastasi yli 700 ihmistä. Kolme neljästä arvioi liikkuneensa poikkeusaikana enemmän luonnossa.

– Ja liki 70 prosenttia vastaajista sanoi, että juuri koronaan liittyvä huoli oli helpottunut luonnossa liikkumalla. Lähiympäristön luontoalueet ovat olleet tärkeä resurssi, jonka avulla on selvitty poikkeus­ajasta, Korpela sanoo.

Suomalaisten ulkoilua tutkitaan kymmenen vuoden välein tehtävällä Luonnon virkistyskäytön valtakunnallisella inventoinnilla, tuttavallisemmin Ulkoilmatutkimuksella. Tuoreen tutkimuksen tiedot ovat keruuvaiheessa, joten tilastotieto aiheesta on kymmenisen vuotta vanhaa.

Sen perusteella melkein jokainen aikuinen suomalainen ulkoilee vuoden aikana, kolme neljästä vähintään kerran viikossa. Melkein jokaisen ulkoilijan reitistä ainakin osa kulkee metsän kautta. Keskimäärin lähimetsään on suomalaisella 700 metriä, mutta yli puolet kansalaisista elää 200 metrin päässä metsästä.

Toinen Ulkoilmatutkimuksen vastuuhenkilöistä, Marjo Neuvonen Lukesta, arvioi, että kymmenen vuoden takaiset luvut pitänevät kohtuullisesti kutinsa, mutta muistuttaa, että jos isossa kuvassa jokin on muuttunut, se selviää vasta ensi vuonna julkaistavasta tutkimuksesta.

Kuulokkeet voivat viedä osan metsän lumosta

Jokainen menee metsään jostakin syystä, painottavat sekä Kalevi Korpela että Riikka Puhakka. Jos tarkoitus on rentoutua, metsään mennään eri tunnetilassa kuin silloin, kun tarkoitus on vaikkapa kuntoilu.

Korpela sanoo, että luonnon elvyttävässä vaikutuksessa ajatellaan olevan osin kyse siitä, ettei luontokokemus vaadi tahdonalaista tarkkaavaisuutta. Huomiota ei tarvitse erityisesti kiinnittää mihinkään.

– Luonnossa on lumoavia elementtejä, jotka vetävät automaattisesti huomion puoleensa ilman, että niihin tarvitsee keskittyä. Ne toimivat kuin nuotion liekit, jotka vetävät automaattisesti huomion puoleensa.

Kuva: Fotolia.

Moni liikkuu nykyään metsässä kuulokkeet korvissa. Korpela arvioi, että se voi viedä osan metsän hyväätekevästä vaikutuksesta.

Automaattinen lumoutuminen on ehkä vähäisempää, sillä tarkkaavaisuudesta kilpailevat luonnon lisäksi myös musiikki ja kehon liike. Varsinaista tutkimusta asiasta ei tosin ole.

Liikaa metsään menemistä tuskin kannattaa miettiä. Kunhan kävelee ovesta ulos ja puiden siimekseen. Se tuntuu hyvältä, tutkitusti.

Syysluonnon kauneutta – kuvagalleria
Nuuksio
Ahveninen, Joensuu
Kelohonka
Sammakko - Rana temporaria
Patvinsuon kansallispuisto
Muonion ruskaa
Karhu - Ursus arctos
Vaellus Särkitunturilla
Julkaistu: 6.10.2020
Kommentoi »