Lapsuuden sairaalakokemus jätti Maarit Hurmerinnalle lääkäripelon: ”Olen kuin mikäkin äijä suomalaisesta vitsikirjasta”
Puutarhanhoito, pyöräily ja valoisa asenne hoitavat Maarit Hurmerinnan kehoa ja mieltä. Eläkkeelle jääminen ei ole vielä edes käynyt hänen mielessään.
Omena ei tunnetusti putoa kauas puusta. Se tiedetään myös Hurmerinnoilla, sillä sekä Maarit ja Sami että parin aikuinen tytär Janna ovat muusikoita. Maaritin kotipihalle Vantaan Hiekkaharjussa omenoita on pudonnut viime vuosina kuitenkin aivan tuskastumiseen saakka. Kahdeksan puuta ovat tuottaneet ylen määrin hedelmäsatoa.
– Toissa syksy oli minulle viimeinen pisara. Niitä helvetin omenoita oli varmasti 1 250 000 kappaletta, ja olen niille vielä allerginen. Ja vihaamani päärynät päälle! Niitä sitten kuskasin jäteasemalle ja yritin antaa kaikille. Hedelmäsavotta kävi kokopäivätyöstä.
Puutarhanhoito on Maaritille rakas harrastus, mutta hän ei kestä, jos tiluksilla on jokin rempallaan. Ison pihapiirin hoidosta tulee helposti kova homma, lumitöistä puhumattakaan.
– Lumityöt ovat olleet usein harteillani. Olen kolannut lunta, käynyt välillä syömässä ja taas kolannut. Koska olen pieni mimmi, minun on vaikea saada viimeisiä kolallisia kinosten päälle. Pelkistä lumitöistä tulee kyllä helposti mittariin 11 000 askelta.
Nyt kaikki omena- ja päärynäpuut on kaadettu ja piha myllätty muutenkin, sillä tontilla on meneillään suuri rakennusprojekti. Vuodesta 1980 paikalla asunut Maarit perheineen on rakennuttanut tontille kaksi uutta taloa. Kun ne ovat valmiit, Maaritin ja Samin nykyinen, lähes satavuotias kotitalo todennäköisesti puretaan. Toiseen uuteen taloon muuttavat Maarit ja Sami, toiseen tytär Janna perheineen.
Urakan tavoite oli saattaa kolme sukupolvea samaan pihapiiriin – ja tehdä tulevaisuuden terveysteko.
– Kotimme on ollut kolmessa tasossa, mutta jatkossa hankalien portaiden kulkeminen olisi voinut käydä raskaaksi. On selvää, ettemme olisi voineet asua tuollaisessa talossa enää vanhoina. Myös talon kunto on mietityttänyt. Uudessa kodissamme kaikki on samassa tasossa.
Vähillä unilla unelma-ammatissa
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Maarit aloitti uransa laulajana ja levytti ensimmäisen albuminsa. Vuonna 1974 hän sai taustabändiinsä kitaristi Samin, josta tuli hänen aviomiehensä. Pari meni naimisiin vielä saman vuoden joulukuussa. He ovat tehneet töitä yhdessä siitä saakka. Maarit on julkaissut yhteensä 18 levyä, edellisen vuonna 2019.
Maarit tekee yhä töitä täysillä. Siksi uuteen kotiin rakennettiin hänelle ja Samille omat työhuoneet, joissa he voivat soittaa ja laulaa rauhassa vaikka keskellä yötä häiritsemättä ketään.
– Teen myös studiossa uutta musiikkia, mutta älä vain kysy, koska se julkaistaan. Rakastan musiikin tekemistä ja työtäni. En todellakaan aio jäädä eläkkeelle!
Maarit on oppinut nauttimaan jopa keikkamatkoista, vaikka ne voivat olla pitkiä ja raskaitakin.
– Minusta on ihana ajaa autoa tai istua kyydissä ja käydä matkalla mielessäni läpi biisejä sekä niiden tekstejä, sooloja ja rakenteita.
”Luovuudessa on olennaista oma rauha. Sen voi saavuttaa vain, kun muut ovat nukkumassa.”
Esiintyvän taiteilijan ammatti ei ole niitä helpoimpia työaikojenkaan puolesta. Iltapainotteinen työ tietää myöhäisiä iltoja. Maaritille muusikon rytmi sopii erittäin hyvin.
– Luovuudessa on olennaista oma rauha. Sen voi saavuttaa vain, kun muut ovat nukkumassa. Saan parhaiten unta, kun menen nukkumaan kahdelta aamuyöllä. Herään kello kahdeksan ja puoli kymmenen välillä. Pärjään aika vähillä unilla.
Maarit ei ole lainkaan aamuihminen, vaan luontaisesti iltavirkku.
– Usein kuitenkin ajatellaan, että ihminen on laiska ja huono, jos ei mene ajoissa nukkumaan ja herää aikaisin.
Maarit jopa kieltäytyi kertaalleen Vain elämää -tv-sarjan kuvauksista juuri aikaisten aamuherätysten pelossa.
– Olin kuullut, että siellä pitää herätä viiden kuuden aikaan aamulla. Lopulta minut huijattiin mukaan ohjelmaan lupaamalla ihan muuta – muttei annettu nukkua. Tunnollisena ihmisenä olin meikissä aina ensimmäisenä.
Päivittäin polkupyörän selässä
Takan takana olohuoneessa se nököttää ja kutsuu luokseen käytännössä joka päivä, nimittäin Maaritin kuntopyörä. Pyöräily on hänelle liikuntalajeista mieluisin, mutta kuntopyörään hänellä on lähes viha-rakkaussuhde.
– Välillä kuntopyörän polkeminen menee melkein harmituksen puolelle. Se on tosi tylsä, mutta tekee hyvää. Yritän polkea aina, kun olen kotona. Matkaa kertyy noin 12 kilometriä kerralla, ja aikaa menee kolmesta vartista reiluun tuntiin.
Kuntopyörän selässä Maarit katsoo sarjoja tai kuuntelee musiikkia.
– Lisäksi nostelen polkiessani Samin ja tämän veljen vanhoja puntteja, jotta ylävartalokin saa treeniä. Rautaiset käsipainot muistuttavat Kippari Kallen painoja.
Hyvä lihaskunto on tärkeää jo Maaritin työn kannalta. Laulaminen vaatii tukea koko kropalta, etenkin keskivartalolta.
– Kehon lihasten on oltava tasapainossa, jotta ääni soi kauniisti. Paras tapa huoltaa ääntä on sen käyttäminen. Jos tulee pitkä tauko, huomaan sen heti, Maarit sanoo.
Kun kevät koittaa, hän ulkoistaa pyöräilynsä ja nousee 7-vaihteisen peruspyöränsä selkään. Sähköpyöräily olisi hänestä suorastaan huijausta.
– Eihän siinä olisi mitään järkeä, että ostaisin sähköpyörän kuntoillakseni. Tykkään haastaa itseäni. Nautin valtavasti siitä, kun maisemat vaihtuvat. Pyöräilen tosi pitkiäkin matkoja mutten ikinä veren maku suussa. Kroppa treenaa, mutta mieli lepää. Laji sopii myös ikäiseni nivelille.
Perhe on hyvinvoinnin ydin
Kesken haastattelun puhelin soi. Soittaja on kolmivuotias Noah, jolla on tullut kova ikävä mamia. Maaritia kutsutaan sillä nimellä Jannan ranskalaisen Damien-miehen toiveesta: mamie tarkoittaa ranskaksi isoäitiä.
Tytär Janna asuu jo nyt lähellä vanhempiaan, ja ihan pian samassa pihassa. Välit ovat läheiset. Maarit on apuna perheen arjessa niin paljon kuin pystyy.
– Isoäitiys on maailman ihaninta, ja vietän paljon aikaa varsinkin Noahin kanssa. Yritän venyä parhaani mukaan Jannan avuksi, sillä tiedän kokemuksesta muusikon ammatin vaateet.
Perhekeskeisyys on Maaritille keskeinen arvo ja tärkein hyvinvoinnin alkulähde.
– Pitkä parisuhde ja perhe ovat minulle kaiken ydin. Muut asiat elämässäni rakentuvat niiden ympärille.
”Minua ei tahdo saada vastaanotolle eikä verikokeisiin, vaikka tiedän, että niissä kannattaisi käydä.”
Noahin lisäksi hän on isoäiti myös esikoispoikansa Samulin nelivuotiaalle Fionalle sekä jo aikuiselle Waltterille, jolla on yksi oma lapsi. Maarit on siis myös isoisoäiti. Nuorempien lasten kanssa aktiivinen Maarit hulluttelee ja puuhailee vaikka mitä. Vanhimman kanssa hän käy aika ajoin ravintolassa syömässä.
– Kerran Waltteri sanoi, että aina sä Maarit teet selin ruokaa, kun olen käymässä. Se on totta, enkä ole unohtanut hänen sanojansa. Ravintolassa voimme istua vastakkain, katsoa silmiin ja oikeasti keskustella.
Musiikilla on tärkeä rooli varsinkin Maaritin ja Noahin kohtaamisissa. Musikaalinen poika kuuntelee muun muassa Mozartia ja tanssii peilin edessä Shakiran takavuosien Waka Waka (This time for Africa) -hitin tahtiin.
– Hänen tavassaan kuunnella musiikkia on jotain erityistä. Kun puhaltelin hänelle yksi päivä tyhjään vesipulloon tuttua melodiaa, hän jatkoi sitä oma-aloitteisesti täysin oikein. Näen Noahissa erityistä lahjakkuutta.
Valttina valoisa asenne
Kun Maarit oli kuusivuotias, hän sairasti polion. Sairaus vaati pitkää eristyshoitoa Lastenklinikalla Helsingissä. Kokemus oli kauhea. Poliosta ei jäänyt fyysisiä vaivoja, mutta jotain muuta kylläkin.
– Pelkään lääkäriä yli kaiken. Minua ei tahdo saada vastaanotolle eikä verikokeisiin, vaikka tiedän, että niissä kannattaisi iässäni käydä. Olen kuin mikäkin äijä suomalaisesta vitsikirjasta! Tuttu lääkäri sanoi, että nyt kun vihdoin sain sinut tänne, otetaan kaikki mahdolliset kokeet. Sen sijaan hammaslääkäriä en pelkää.
Muutama vuosi sitten Maaritille tehtiin sydämen katetriablaatio. Toimenpiteessä sydämestä poistetaan rytmihäiriöitä aiheuttava sähköinen rakenne kohdistamalla sydämen seinämään radiotaajuista sähkövirtaa. Näin aiheutettu, tarkoin säädelty hoitoarpi estää rytmihäiriön. Maarit on kärsinyt epätasaisesta sykkeestä läpi elämänsä. Katetrihoito kohensi elämänlaatua, mutta hän ei halua tehdä siitä numeroa.
Maarit pyrkii suuntaamaan katseensa eteenpäin eikä mielellään listaa vaivojaan tai muistele menneitä. Tällainen asenne auttaa häntä jaksamaan.
– Emme aina saa valita terveyttämme emmekä tiedä huomisesta, joten terveys on siunaus. Ei kai kukaan meistä selviä ilman ongelmia. Ne, jotka väittävät niin, varmasti valehtelevat! Uskon, että mielen vaikutus on suuri. Etsin aina tietoisesti iloa ja valoa. Voi sanoa, että olen löytänyt valon.
Maarit on huomannut, että monia hyvin vanhoiksi eläviä yhdistää myönteinen elämänasenne.
– En ole koskaan nähnyt satavuotishaastattelua kärttyisestä valittajasta. Sen sijaan olen nähnyt pilkkeen silmäkulmassa, vaikka elämässä olisi ollut paljon kamalia vastoinkäymisiä.
Hän myöntää, että myönteisen mielialan ylläpitäminen ei ole aina ihan helppoa. Maarit korostaa, ettei ole mikään superihminen.
– On minullakin ollut vaikeita tilanteita, joissa sen valon eteen on pitänyt ponnistella. Olen oppinut, että vihan ja katkeruuden keräämisen sijaan kannattaa kääntää selkänsä sille ja katsoa toisaalle.
Terapiakeskus omalla pihalla
Maarit viihtyy keittiössä varsinkin silloin, kun ruoalla ei ole kiire, vaan hän saa rauhassa suunnitella ja valmistaa ruokalajit. Usein pöytään istuvat tytär perheineen tai ystävät.
– Kokkaaminen on minulle intohimojuttu. Osaan tehdä monenlaista ruokaa ja olen kiinnostunut eri maiden ruokakulttuureista. Kinastelemme tyttäreni miehen kanssa siitä, kumpi on parempi keittiö, italialainen vai ranskalainen, naurahtaa Maarit, joka itse on puoliksi italialaisen äidin tytär.
Ruoka merkitsee Maaritille ennen kaikkea hemmottelua. Se ei kuitenkaan tarkoita epäterveellistä ravintoa, sillä hänen ruokavalionsa on luonnostaan melko terveellinen. Maarit pitää keitoista, kalasta ja kasviksista. Makea ei juuri maistu – vaikka hän kauhistelee napsineensa viime aikoina nameja lastenlasten karkkipusseista.
– Vaikka terveellinen ruokavalio ei ole mikään takuutodistus, ajattelen, että sillä voi vaikuttaa. En ehdoin tahdoin syö hampurilaisia ja ranskalaisia tai karkkia joka päivä.
Hän on tarkka ruokavaliostaan lähinnä ruokarajoitteidensa vuoksi. Omenan lisäksi Maarit on hyvin allerginen paprikalle ja simpukoille. Hänellä on myös laktoosi-intoleranssi. Simpukoiden syömisen vuoksi hän joutui pari kertaa täpärään tilanteeseen, kunnes tajusi juuri niiden aiheuttavan rajut oireet.
Yksi asia Maaritia hieman jopa hävettää, nimittäin hänen ruokarytminsä.
– Syön kyllä jogurttia ja mysliä aamulla, mutta lounas jää yleensä väliin. Ruokailen vasta myöhään illalla. Tiedän, ettei näin kannattaisi toimia. Toisaalta tällainen rytmi sopii minulle.
Palataan vielä puutarhaan, jossa on tiedossa uutta kivaa rakennusten valmistuttua. Maarit on jo istuttanut pihalle kartiokuusia ja kauniin japanilaistyylisen puun. Lapsenlapsille hän on luvannut vihannesten ruukkuviljelyä. Maaritin lempikukkia gladiolusta ja daaliaa on myös saatava penkkeihin.
– Puutarhanhoito on ehdottomasti minun lajini ja maailman terapeuttisinta puuhaa. Vaikka istuttaminen ja mullan kärrääminen voi olla raskasta, kasvien kanssa puuhastelu hoitaa mieltäni äärettömän paljon. Rakastan kaikkea sitä kauneutta ja odotusta siitä, mikä puhkeaa kukkaan seuraavaksi.
Jatka lausetta
Kun kukaan ei ole kuulemassa… Teen noloimpia ääniharjoituksiani eli ääniakrobatiaa. Kukaan ei saa kuulla sitä.
Eniten nautin… Läheisistäni ja musiikista.
Hupsuin terveystekoni… Nuorena ja laihana saatoin olla syömättä laihtuakseni lisää.
Maarit Hurmerinta
- Ikä: 69 vuotta
- Ammatti: laulaja ja muusikko
- Perhe: puoliso Sami Hurmerinta, kaksi aikuista lasta, kolme lastenlasta ja yksi lapsenlapsenlapsi.
- Ajankohtaista: tekee uutta musiikkia studiossa.
