Silloin kun estolääkitys ei auta, Hannu Airola kävelee kotonaan jopa koko yön – ”Kun käyn pitkälleni, raaja nytkähtelee miten tahtoo”

Hannu Airolasta tuntui kuin häntä ”kutittaisi sisällä lihaksissa”. Outoa tuntemusta oli joko reidessä tai olkavarressa. Eniten se vaivasi iltaisin ja öisin, joskus päivälläkin.

– Kutina tuli aina yllättäen. Se oli kuitenkin satunnaista, joten en oikeastaan pohtinut, mistä se johtui. Taisin vain todeta itsekseni, että ahaa, tällaistakin vaivaa voi olla, helsinkiläinen Hannu, 74, muistelee.

Oireilu alkoi 1990-luvun loppupuolella. Hannu havaitsi, että jalkojen liikuttelu helpotti kutinaa, joten välillä hän nousi yöllä vuoteesta ylös kävelemään. Aamulla luonnollisesti väsytti.

– Olen aina ollut vähän huono nukkumaan. Nyt tuli taas yksi syy, jonka vuoksi valvoin. Työni ja arkirutiinit pystyin hoitamaan tavalliseen tapaan.

Ajan myötä oireet pahenivat, ja niitä alkoi esiintyä useammin. Lopulta Hannu hakeutui lääkäriin. Hänelle tehtiin joitain tutkimuksia, mutta varsinaista selitystä vaivoille ei löytynyt.

– Diagnoosi oli jotain sellaista kuin ”pieni poikkeama keskiarvosta neurologisessa systeemissä”. Se ei kertonut minulle yhtään mitään. Hoitoakaan ei muistaakseni tarjottu. Jatkoin siis sinnittelyä. Ajattelin, ettei kaikille vaivoille löydy selvää syytä. Silloin on vain pärjättävä.

Sitten Hannulle ilmaantui pakkoliikkeitä. Raajat alkoivat nytkähdellä ihan itsestään, kun hän kävi makuulle. Hän otti asian puheeksi työterveyshuollossa vuonna 2002 ja sai lähetteen neurologille.

– Tämä tunnisti vaivan heti. Kyse oli levottomista jaloista.

Puoliso ei havahdu liikkeisiin

Hannu ei ollut koskaan kuullut moisesta sairaudesta. Lääkäri selitti, että levottomat jalat on kohtalaisen yleinen, mutta hyvin huonosti tunnettu vaiva. Sen tyypillisiä oireita ovat jaloissa ja joskus myös yläraajoissa tuntuva kutina, kihelmöinti, jomotus ja joillakin jopa kipu. Usein suvussa on muitakin sairastuneita. Hannu ei kuitenkaan tiennyt yhtään sukulaistaan, joka olisi kärsinyt levottomista jaloista.

– Lähinnä tunsin helpotusta, kun syy oireiluuni selvisi. Sain tautiin estolääkkeen, joka tehosi heti ensimmäisenä iltana.

Siitä saakka lääkkeen ottaminen on kuulunut Hannun iltarutiineihin, ja noin 95 prosenttia öistä sujuu sen ansiosta hyvin. Mutta sitten on öitä, jolloin lääke ei jostain syystä tehoa.

– Silloin tilanne on aika kamala. Kun käyn pitkälleni, jalkaa tai olkavartta alkaa kutittaa ja kyseinen raaja nytkähtelee miten tahtoo. On pakko nousta ylös ja kävellä. Joskus siinä menee melkein koko yö. Aamulla olen kuin hakattu mato.

Hannu sanoo olevansa kiitollinen siitä, että hänen vaimonsa on hyvä nukkuja. Puoliso ei yleensä havahdu hereille, kun mies lähtee liikkeelle, vaan kysyy aamulla, kävelikö tämä yöllä.

– Pakkoliikkeet eivät ole myöskään saaneet minua potkimaan häntä. Niinkin voi käydä, jos ne ovat oikein pahoja.

Koska työelämä on jäänyt jo aikaa sitten, Hannun ei enää tarvitse onneksi murehtia, miten hän selviää väsyneenä päivän töistä. Väsymys haittaa kuitenkin myös eläkeläisen arkea. Päivätorkkuja ei vaikean yön jälkeen parane ottaa.

– Oireet iskevät uudestaan päälle muutaman minuutin päästä siitä, kun on käynyt makuuasentoon. Silloin on vain noustava seisomaan ja käveltävä aivan samoin kuin yöllä.

Hannu Airola nauttii luonnossa liikkumisesta. Hän aikoo lähteä yhä vaeltamaan, vaikka fyysinen rasitus voi saada levottomat jalat oireilemaan

Fyysinen rasitus pahentaa oireita

Vaikka levottomat jalat on pahimmillaan piinallinen vaiva, Hannu ei ole antanut sen rajoittaa elämäänsä. Hän on käynyt konserteissa ja teatterissa siitä huolimatta, että paikallaan istuminen voi laukaista oireet.

– Pitkät juna- ja lentomatkat voivat olla haastavia. Koskaan ei tiedä, iskeekö kutina. Joskus otan estolääkkeen ennen lähtöä. Pitkillä automatkoilla minun on parempi ajaa itse kuin istua ajajan vieressä. Ajaessani jalkojen kutina helpottuu, koska jalat liikkuvat polkimilla, hän kertoo.

Hannun lempiharrastuksia ovat luonnossa liikkuminen ja retkeily. Hän on harmikseen huomannut, että oikein reipas fyysinen ponnistelu voi altistaa pahoille yöoireille.

– Aion silti vaeltaa luonnossa reppu selässä jatkossakin. Se nyt vaan on niin kivaa, etten luovu siitä vapaaehtoisesti, Hannu sanoo.

Parin viime vuoden ajan hän on touhunnut mukana levottomista jaloista kärsivien potilasjärjestössä. Hannu on saanut sitä kautta vertaistukea ja lisää tietoa sairaudestaan. Mikä parasta, hän kokee voivansa viedä asioita eteenpäin.

– Olisi upeaa, jos levottomille jaloille saataisiin oma Käypä hoito -suositus. Silloin lääkärien olisi helpompaa tunnistaa vaiva, joka tunnetaan yllättävän heikosti edelleen, yli 20 vuotta oman diagnoosini jälkeen.

Hannun mielestä olisi ylipäätään hyvä, että ihmiset tietäisivät enemmän levottomista jaloista ja osaisivat hakea oireisiinsa apua. Siitäkään ei olisi haittaa, jos esimerkiksi työpaikoilla ymmärrettäisiin, että työntekijän väsymyksen taustalla voi olla tällainenkin sairaus.

– Eroon tästä vaivasta ei pääse, mutta enköhän pärjää sen kanssa. Olenhan pärjännyt tähänkin saakka, Hannu luottaa.