Keski-Euroopassa asuva ystäväni sairastui vakavasti, ja ostin halvimman mahdollisen lennon hänen luokseen: 60 euroa. Samalla rahalla olisin päässyt junalla vähintään Kuopioon mutta en Ouluun asti. Lentäminen on suhteettoman edullista, koska sitä tuetaan monin tavoin.

Kaupan päällisiksi pääsin näkemään, ketkä muut matkustavat Helsingistä halpalentoyhtiöiden halvimmilla lennoilla Belgiaan. Minulle syntyi käsitys joukosta, johon voisi törmätä suurehkon kaupungin edullisessa lähiössä. Kellään ei ollut hienoja lentolaukkuja tai kalliita vaelluskenkiä, muotivaatteista puhumattakaan. Söimme konetta odottaessa omia eväitä, eikä niin kaukaisella portilla mitään ravintoloita ollutkaan. Koin kerrankin olevani kaltaisteni joukossa, sillä tunnen yleensä itseni nuhjuiseksi paikoissa, joihin pääsee vain rahalla kuten lentokenttä.

Pohjois-Afrikasta tulleita siirtolaisia oli puheenparresta päätellen paljon. Se ei ole ihme, sillä siirtolaisuuteen usein kuuluu, että perheenjäsenet ovat kulkeutuneet eri puolille Eurooppaa tai maailmaa. Tietenkin lomalla lähdetään tapaamaan niitä rakkaita, joita arkena näkee vain kuvapuheluiden välityksellä.

Koska lentomatkailu pilaa ilmastoa, sitä pitää tietenkin saada vähennettyä. Mutta samaan aikaan siirtolaisuus lisääntyy maailmassa. Siihen on monta syytä, mutta pääosin se tapahtuu meidän vuoksemme, koska pohjoisen yltäkylläinen elämäntapa kuivattaa kovaa kyytiä etelää. Se tapahtuu myös meidän eduksemme, koska siirtolaiset tekevät Euroopassa tyypillisesti töitä, joissa on pulaa työvoimasta mutta pieni palkka.

Tuntuu epäreilulta sanoa heille, että nyt kun olette tänne tulleet, niin lentäminen saa luvan loppua. Suomessa jostain syystä ajatellaan yhä, että lomailu mökillä on vaatimatonta ja nuhteetonta, vaikka ei kakkosasunnon ylläpito ole millään muotoa ekoelämää. Sehän on uskomatonta luksusta, johon harvalla siirtolaisella on varaa.

Koska kirjoitan usein rahasta, olen itsekin kritisoinut sitä, että “rikkaat” pilaavat maapallon joutavanpäiväisillä lomalennoillaan, mutta se ei tietenkään ole koko totuus lentomatkailusta. Itsekin ajattelin, että ystävän sairastuminen oli “hyvä syy” lentää. Mutta ei ilmasto piittaa pätkääkään siitä, mistä syystä panen arvokasta happea palamaan. Se ei erottele työ- ja lomamatkoja eikä mittaa rakkauden määrää. Se, mikä vaikuttaa ilmastoon, on armoton hiilidioksidi.

Jotain on tehtävä päästöille. Ja koska ihmisiä ei oikein voi kieltää liikkumasta ja hyväntahtoinen suostuttelu on täysin tehotonta, paras vaihtoehto lienee siirtää lentomatkailun tuki maata pitkin matkustamiseen. Tarkoitan tuella paitsi suoraa tukea tietyille reiteille ja valtionyhtiö Finnairille myös polttoaineen verovapautta ja kaikkea sitä infrastruktuuria, jota lentoyhtiöt käyttävät. Puhumattakaan siitä, että ulkomaanlentoja ei huomioida päästövähennystavoitteissa, eli ne ovat pääsemässä kuin koira veräjästä tästä suuresta siirtymästä kohti kestävämpää elämäntapaa.

Juna on monen mielestä miellyttävin kulkupeli, niin minustakin. Nyt se on pitkillä matkoilla luksusta, joka on vain maksukykyisten saavutettavissa. Bussimatkoilla maasta toiseen pääsee myös näkemään kaikenlaista kiinnostavaa, mutta kun lentää korkeuksissa niiden yli, saa nähdä vain kolkkoja lentoasemia, jotka ovat samanlaisia kaikkialla. Lentämisen suosio ei johdu sen viihtyisyydestä tai usein edes nopeudesta. Se on järkevin valinta ainoastaan hinnan takia. Meitä niukasti eläviä on paljon, ja meilläkin on syymme matkustaa.