Lancia – Italialainen klassikko tunnettiin jo 1920-luvulla edistyneestä tekniikastaan – Muistatko nämä legendaariset Lancia-mallit?
Lancia on legendaarinen italialaismerkki, jolla on takanaan loistava tulevaisuus.
Ferrari, Lamborghini ja ehkä myös Maserati. Nämä merkit mainitaan heti, kun aletaan puhua Italian autoteollisuuden kruununjalokivistä. Eittämättä tuo kolmikko onkin maineeltaan aivan omaa luokkaansa. Tässä kohtaa vedetään kuitenkin ässä hihasta, ja lyödään pöytään Lancia-kortti. Nykyään Lancia on täysin marginaalimerkki, mutta ennen oli toisin. Jos peilaa Lancian nykytilaa menneiden vuosien loistoon, voi todeta muinaisten roomalaisten tapaan: ”Sic transit gloria mundi”. Suomeksi: ”Niin katoaa maailman kunnia.”
Ennen kuin kaivaudumme syvemmälle Lancian historiaan, opiskelemme hiukan italian ääntämystä. Me peräpohjolan metsäläiset lausumme nimen joko ”Lankia” tai Lansia”. Oikea ääntämysasu on kuitenkin ”Lantsha”. Kuten monen muunkin ikiaikaisen automerkin kohdalla on asian laita, Lanciakin on yhden perheen sukunimi. Lancian perusti vuonna 1906 Vincenzo Lancia. Paikka oli Pohjois-Italian Torino. Hankkeessa kumppanina oli muuan Claudio Fogolin. Lancian ensimmäinen tuotantomalli oli Tipo 51, jota valmistettiin vuosina 1907–1908. Kaksipaikkaisen auton moottori oli 2,5-litrainen, ja siitä irtosi huimat 28 hevosvoimaa. Tätä mallia kutsuttiin myös nimellä Lancia Alfa. Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että nimestään huolimatta tällä Lancialla ei ollut mitään tekemistä Alfa Romeon kanssa.
Lancia tuli vähitellen kuuluisaksi edistyksellisestä tekniikastaan. 1920-luvulla autot olivat järjestään erillisen rungon päälle rakennettuja. Edessä ja takana oli hevoskärryistä periytyvä rakenne, eli jäykät akselit ja lehtijouset. Lancia esitteli kuitenkin jo vuonna 1922 Lambdan, jossa oli itsekantava kori, ja erillisjousitus edessä. Lancian ratkaisussa jousi ja siihen yhdistetty iskunvaimennin liikkuivat eräänlaisen putken sisällä. Lancian innovaatiota voisi pitää nykyään hyvin yleisen MacPherson-joustintukirakenteen alkumuotona. Lancia käytti kehittämäänsä etujousitusta vielä Appiassa, joka oli tuotannossa vuodet 1953-1963.
Tehtaan perustaja Vincenzo kuoli vuonna 1937. Tämän jälkeen Lancian johto siirtyi hänen vaimonsa Adelen ja poikansa Giannin käsiin. Gianni oli kouluttautunut insinööriksi, joten pätevyyttä autoalalle oli aivan varmasti.
Toisen maailmansodan jälkeen Lancia jatkoi teknistä ilotulitustaan. Vuonna 1950 esitelty Aurelia oli tästä hyvä esimerkki. Sen voimanlähteenä oli alumiininen V6 – yksi maailman ensimmäisistä sarjatuotantoon yltäneistä tämän tyypin moottoreista. Koneen sylinteririvien välinen kulma oli 60 astetta. Moottoria tehtiin useassa eri koossa. Iskutilavuutta oli 1,8-2,5 litraa.
Eikä tässä vielä kaikki. Aurelian voimalinja oli hyvin erikoinen. Normaalisti takavetoautossa kytkin ja vaihteisto sijaitsivat – ja sijaitsevat edelleen – heti moottorin jatkeena. Aureliassa ne oli kuitenkin siirretty takatasauspyörästön yhteyteen. Näin autoon saatiin tasaisempi painojakautuma. Nimi Aurelia on viittaus Rooman vallan aikaan. Aurelia kun oli tie, joka kulki Roomasta Pisan kaupunkiin.
Aurelia oli hieno auto – ehkä liiankin hieno – koska niitä valmistui kahdeksan vuoden aikana ainoastaan 18 000 kappaletta. Aurelian seuraajaksi esiteltiin Flaminia vuonna 1957. Se jatkoi Aurelian linjalla – hienoa tekniikkaa ja valloittavia muotoja – maksoi mitä maksoi. Kunnianhimoinen autonrakennusperinne vaati veronsa, sillä Lancian toiminta oli pääosin tappiollista. Myyntikään ei sujunut toivotulla tavalla. Perustajan poika Gianni oli Lancian pääjohtajana vuodet 1947–1955. Vuonna 1956 Pesentin perhe tarjoutui hankkimaan Lancian haltuunsa. Perustajasuvun oli pakko hyväksyä tarjous, sillä tehtaan toiminta tuotti aina vaan tappiota. Vuonna 1969 Fiat osti yhä miinusmerkkistä tulosta tehneen Lancian.
Fiat jatkoi Lancian kunniakkaita perinteitä, ja tuotantoon otettiin sellaisia legendaarisia malleja kuten Stratos ja Gamma. Vuionna 1973 esitelty Stratos oli keskimoottorinen kilpuri, jossa oli keskelle sijoitettu, Ferrari Dinosta lainattu V6-moottori. Auto oli suunniteltu voittamaan ralleja. Siinä se myös onnistui, sillä Stratoksella voitettiin rallin valmistajien MM-titteli kolme kertaa peräjälkeen vuosina 1974–76. Mikään kaupallinen menestys Stratos ei ollut. Mallin tarkka tuotantomäärä ei ole tiedossa, mutta alle 500 kappaleen joka tapauksessa jäätiin. Stratoksia tehtiin vain sen verran kuin rallin luokitussäännöissä asiasta määrättiin.
Vuonna 1976 Geneven autonäyttelyssä esitelty Gamma oli vähän normaalimpi laite. 4,5-metristä Gammaa valmistettiin kahtena versiona. Neliovinen perusmalli kulki nimellä Berlina. Lancian parhaiden perinteiden mukaan Gamma ei ollut tietenkään mikään normaali sedan, vaan siinä oli radikaali viistoperä. Berlinan rinnalla tuotannossa oli Coupé. Tämä malli oli muodoiltaan jopa Lancian mittapuulla huomattavan tyylikäs. Lancian tapaan jotain omaperäistä oli Gammoihin saatava, ja tällä kertaa Torinon Pelle Pelottomat olivat häärineet konehuoneessa. Gammat kulkivat nimittäin bokser- eli vastaiskumoottorin voimin. Konetta tehtiin kahtena versiona: 2,0- ja 2,5-litraisina. Mitään myyntimenestystä ei Gammastakaan tullut. Berlinaa tehtiin reilut 15 000 kappaletta ja kuvankaunista Coupéa vajaat 7 000 yksilöä.
1980-luvulla Lancia liittyi mukaan erikoiseen projektiin, jossa Alfa Romeo, Fiat, Lancia ja Saab suunnittelivat puhtaalta pöydältä yhdessä ison auton. Hanke tunnettiin nimellä Tipo 4. Lancian tuote sai nimen Thema. Alfasta tuli 164, Fiatista Croma ja Saabista 9000. Saab oli nelikon autoista meillä tietysti se parhaiten tunnettu tuote.
2000-luvulla Lancia ajautui pahasti hakoteille. Kun Fiat muodosti yhteisyrityksen Chryslerin kanssa vuonna 2012, jossain johtokunnan peräkammarissa keksittiin, että Chryslereitä voitaisiin alkaa myydä Lancian keulamerkillä varustettuina. Esimerkiksi Chrysler 300 nimettiin ihan pokkana Lancia Themaksi. Tämä taktiikka oli jo lähtökohtaisesti tuomittu epäonnistumaan. Näillä jenkki-Lancioilla ei tietenkään ollut mitään tekemistä oikeiden Lancioiden kanssa.
Nykyään Lancia kuuluu globaaliin Stellantis-konserniin, jonka juuret ovat Chryslerissä, Fiatissa ja Peugeotissa. Lanciaa tekohengitetään epätoivoisesti vuodesta toiseen, ja Stellantiksen johtoportaasta tulee jatkuvasti viestejä, joissa luvataan, että elvytämme tämän merkin aivan lähitulevaisuudessa. Totuus on kuitenkin se, että Lanciaa on myyty vuosikaudet vain Italiassa. Tuotantomäärät puhuvat karua kieltään. Vuonna 1990 tehtiin 300 000 Lanciaa, vuonna 2010 100 000, ja vuonna 2023 enää noin 40 000 kappaletta. Taivaalla on mustia pilviä. Ei voi muuta sanoa.
Kaasu pohjassa
Mikään autonvalmistaja ei osallistu ralleihin tai F1-arjaan pelkästä hyväntekeväisyydestä. Kisoista haetaan menestystä, jolla tuetaan autojen markkinointia. Markkinoinnin tehtävä on tietysti lisätä myyntiä.
Audin 1980-luvun alussa alkanut quattro-saaga on tästä hyvä esimerkki. Rallimenestys ja siviilimallien raju tuotekehitys nostivat Audin keskimääräisestä pelaajasta samaan sarjaan Mercedeksen ja BMW:n kanssa. Todellista kaupallista tulosta alkoi syntyä vasta 1990-luvun puolella, mutta tuolloin Audeilla ei enää ajettu rallia, vaan Ingolstadtissa alettiin valmistautua voittoihin Le Mansin 24-tunnin kisoissa.
Lanciat puolestaan menestyivät ralleissa 1960-luvulta lähtien aivan ilmiömäisellä tavalla. Mitä tulee mieleen nimestä Sandro Munari? Lancia tietenkin. Malleista ainakin Stratos ja ehkä myös Fulvia. Lancia 037 Rally oli omana aikanaan 1980-luvulla altavastaajana nelivetoisiin Audeihin verrattuna, mutta komeata oli tämän Lancian meno Jyväskylän sorateillä. Nollakolmeseiskan ratissa nähtiin legendaarinen suomalaiskaksikko Markku Alén ja Henri Toivonen.
Kun Lancialla tajuttiin, että takavedolla ei pärjää, kehitettiin Delta S4. Sillä pantiin Audeja pataan, ja jopa Peugeot 205 T16 oli helisemässä tämän kuumaverisen italialaisen rullatessa lähtölipulle. Lancian lento loppui keväällä 1986, kun Henri Toivonen ja hänen kartanlukijansa Sergio Cresto saivat surmansa Korsikan rallissa sattuneessa rajussa onnettomuudessa. Pian tämän jälkeen rallin kuninkuusluokkana toiminut B-ryhmä kiellettiin.
Olisiko Lancian tarina ollut toisenlainen, jos Henkka ja talli olisivat kiitäneet voitosta voittoon, ja yltäneet jopa mestaruuksiin? Tähän kysymykseen on tietenkin täysin mahdotonta vastata.
