Afrikan sarvessa jo noin kaksi miljoonaa lasta on vakavan aliravitsemuksen tilassa – Unicefin Tarmo Heikkilä pelkää alueen kuivuuden vain pahenevan

Samaan aikaan, kun maailman huomio on kiinnittynyt suurelta osin Venäjän Ukrainaa vastaan aloittamaan sotaan ja sen aiheuttamiin inhimillisiin kärsimyksiin, on poikkeuksellisen pitkään jatkunut kuivuuskriisi ajanut Afrikan sarven nälänhädän partaalle.

Etiopian, Somalian ja Kenian pohjoisosien alueella noin 20 miljoonaa ihmistä kärsii kuivuudesta, janosta, ruokapulasta ja aliravitsemuksesta. Puolet tästä joukosta on lapsia.

− Luvut nousevat koko ajan huolestuttavaa tahtia. Nyt jo noin kaksi miljoonaa lasta tällä alueella on vakavan aliravitsemuksen tilassa, Suomen Unicefilla lapsen oikeuksien ja kehityspolitiikan erityisasiantuntijana työskentelevä Tarmo Heikkilä kertoo.

Heikkilä kertoo, että Unicefin Afrikan sarvessa sijaitseville avustusleireille saatetaan vaeltaa satoja kilometrejä koti­seudun kuivuutta pakoon. Toivoakin on, sillä satelliittikeilaus on nostanut syvä­kaivojen poraamisen onnistumisprosentin 50:stä 90:een.

Kuivuus Afrikan sarvessa katastrofaalisen paha

Afrikan sarven alueella on aina kamppailtu kuivuutta vastaan ja eletty niukkojen vesivarantojen varassa. Normaaliin vuodenkiertoon kuuluu kaksi sadekautta, joiden mukaan maanviljelijät ja karjankasvattajat ovat järjestäneet elinkeinonsa. Poikkeuksellisesti ensimmäistä kertaa 40 vuoden mittaushistorian aikana neljä perättäistä sadekautta on epäonnistunut. Katastrofaalisen huonoon tilanteeseen ei ole myöskään odotettavissa helpotusta lähi­tulevaisuudessa.

− Jo nyt voidaan ennustaa, että myöskään lokakuussa tuleva seuraava sadekausi ei tule toteutumaan kokonaisena, Heikkilä sanoo.

Etiopian alueella on Unicefin ja muiden YK:n toimijoiden johdolla tehty vuosien saatossa paljon työtä esimerkiksi erilaisten sadeveden keräys­järjestelmien kehittämiseksi, jotta sadekausien aikana kertyvää vettä voitaisiin hyödyntää sadekausien välisessä viljelyssä ja karjan juoma­vetenä. Nämä varannot ovat kuitenkin ehtyneet jo toisen menetetyn sadekauden jälkeen. Kuivuus on johtanut myös ihmisten elannon ja ravinnonsaannin turvaksi ajateltujen miljoonien karjaeläinten kuolemaan.

Tällä hetkellä Unicefin ja muiden avustus­toimijoiden työssä iso osa on akuutin vesikriisin helpottaminen leireillä, joihin kotiseuduiltaan kuivuutta paenneet ihmiset ovat vaeltaneet jopa satoja kilometrejä.

− Oikeastaan ainoa tapa saada vettä näille seuduille on kuljettaa sitä tankkiautoilla, mikä on äärimmäisen kallista, vaikeaa ja hidasta.

Toinen ja kestävämpi tapa on jopa kahden kilometrin syvyyteen ulottuvien kaivojen poraaminen. Tämä vaatii aikaa, rahaa ja tekniikkaa, mutta syväkaivojen poraaminen on ollut myös eräänlainen menestystarina.

− Satelliittikeilauksella pystytään tunnistamaan sieltä alueita, joissa voisi potentiaalisesti olla pohjavettä. Se on nostanut kaivonporausten onnistumisprosenttia 50:stä yli 90 prosenttiin, Heikkilä kertoo.

Afrikan sarven alueella on Suomen Unicefin erityis­asiantuntijan Tarmo Heikkilän mukaan jo noin kaksi miljoonaa lasta vakavan ali­ravitsemuksen tilassa.

Lapset ja äidit suurimmassa vaarassa

Kuten kaikissa kriiseissä, myös kuivuus- ja nälkäkriisissä suurimmassa riskissä ovat lasten ohella raskaana olevat naiset ja imettävät äidit. Unicefin työssä rintaruokinnan edistämisellä ja tukemisella on iso rooli, ja tämä pätee myös kriisiolosuhteissa.

− Yksi tärkeimmistä asioista mitä Unicef tekee, on tukea kaikin mahdollisin tavoin − ravintolisillä, tarvikkeilla, kannustamalla − rintaruokinnan jatkumista myös tällaisissa kriisitilanteissa. Helposti käy niin, että maidon ehtyessä siirrytään muihin ruokatuotteisiin, jotka eivät välttämättä sovi pienille lapsille ja he altistuvat erilaisille sairauksille, Heikkilä kertoo.

Vakavasti aliravittuja lapsia autetaan varta vasten kehitetyllä hätäapuruokatahnalla. Maapähkinätahnaan on lisätty erilaisia ravintoaineita, joita aliravitut lapset erityisesti tarvitsevat.

− Osa lapsista tarvitsee sairaalahoitoa ja sitäkin Unicef järjestää. Näiden kehittyneempien ravintolisien myötä yhä useammin lapsen painon­nousua voidaan kuitenkin edistää ja tukea kotioloissa.

Elintarvikkeiden raju hintojen nousu viime aikoina näkyy valitettavasti myös tämän tuotteen hinnassa, joka on noussut Ukrainan sodan käynnistymisen jälkeen 16 prosenttia. Etiopiassa ruokakorin hinta on noussut tänä vuonna 66 prosenttia, Somaliassa 36 prosenttia. Ukrainassa on myös kova kysyntä muille avustustarvikkeille, mikä nostaa niiden hintoja ja tekee avustustyöstä entistä kalliimpaa.

Veden- ja ruoanjakelun lisäksi Unicefilla riittää paljon muutakin työsarkaa Afrikan sarven kaltaisessa kriisitilanteessa, jossa monet naisten ja lasten asemaan liittyvät tavoitteet ottavat takapakkia. Kun ihmiset lähtevät pakomatkalle kodeistaan, tyypillisesti myös naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta lisääntyy. Esimerkiksi seksuaali­väkivallan kohteeksi joutuneet tarvitsevat terveydellistä hoitoa ja psykososiaalista tukea.

− Myös perheväkivalta tuntuu usein lisääntyvän näissä tilanteissa. Siihen tarvitaan erilaista jälkihoitoa ja ennaltaehkäisevää työtä perheille, Heikkilä muistuttaa.

Vakavana kriisinä Tarmo Heikkilä nostaa esiin myös lapsiavioliitot, joiden määrä kääntyy kasvuun aina samalla kun kurjuus lisääntyy. Lapsen myyminen avioliittoon on tyypillistä monissa yhteisöissä Afrikan sarven alueella, ja siihen liittyy isoja taloudellisia kysymyksiä.

− Se on iso asia, jota vastaan taistellaan erilaisilla kampanjoilla. Siinä on onnistuttukin aika hyvin, mutta kriisit nostavat aina tätä ilmiötä esiin. Jo koronan myötä se nosti hieman päätään.

Sota heikentää Etiopian tilannetta

Tarmo Heikkilä on nähnyt kuivuuden läheltä, sillä hän asui perheineen Etiopiassa vuosina 2016–2019 toimiessaan YK:n operatiivista toimintaa maassa johtavan maakoordinaattorin erityisavustajana. Heikkilän Etiopian-vuosiin osui edellinen normaalimman mittaiseksi jäänyt kuivuuskausi ja ihmisten aiheuttamaa konfliktia etnisten ryhmien välisten taisteluiden muodossa.

Poliittinen asetelma on kuitenkin muuttunut Heikkilän lähdön jälkeen, sillä nyt Etiopian liittovaltio käy sotaa Tigrayn osavaltiota vastaan. Sota on lisännyt maan sisäisten pakolaisten määrää ja vaikuttanut myös liittovaltion mahdollisuuksiin taistella Afrikan sarven kuivuuskriisiä vastaan.

Samaan aikaan 115 miljoonan asukkaan Etiopia on yksi Afrikan suurimmista naapurimaista tulleiden pakolaisten majoittajavaltioista. Maan sisäisiä pakolaisia oli jo valmiiksi miljoonia ennen nykyistä kuivuuskriisiä ja pohjoisen Tigrayn osavaltion sisällissotaa.

− Edellisellä kuivuuskaudella 2016−17 Etiopian hallitus pystyi osallistumaan merkittävästi sen vastaiseen taisteluun ja isoja menetyksiä pystyttiin välttämään oikea-aikaisella toiminnalla. Nyt valtion resursseja on paljon kiinni sodassa, eikä se pysty osallistumaan kuivuuden vastaiseen taisteluun samalla tavalla, Heikkilä muistuttaa.

Kriisistä toiseen

Akuuteissa kriiseissä, eli sodan tai luonnonkatastrofien, kuten kuivuuden ja tulvien iskiessä Unicef ja muut järjestöt tarjoavat humanitaarista apua, joka vastaa ihmisten välittömiin tarpeisiin hädän keskellä.

Tässä työssä lähtöoletuksena on, että šokkivaiheen jälkeen ihmiset pystyvät palaamaan takaisin koteihinsa. Mikäli kodit ovat tuhoutuneet, autetaan niiden jälleenrakentamisessa. Tällöin humanitaarisesta avusta siirrytään kehitys­yhteistyöhön, jolla pyritään parantamaan yhteiskunnallisia olosuhteita pidempikestoisesti. Itä-Afrikan ja Afrikan sarven alueella on kuitenkin paljon yhteisöjä ja ihmisiä, joiden kohdalla tilanne ei välttämättä koskaan normalisoidu, vaan he kiertävät kriisistä toiseen.

− Nämä neljä perättäistä menetettyä sadekautta ovat tuhonneet monet niistä asioista, joita ollaan aikaisemmin tehty esimerkiksi vesi­varastojen ja siemenviljan suhteen. Ongelmat ketjuuntuvat niin pahasti, että tulevaisuus näyttää sen suhteen vaikealta, että ihmiset pystyisivät joskus palaamaan näille kuivuudesta kärsiville seuduille.

Toivoa luo se, että parantuneiden ennakointijärjestelmien avulla kuivuuskaudet eivät tule enää niin suurena yllätyksenä. Tärkeä kysymys onkin siinä, pystytäänkö syväporauksella saatavien vesijärjestelmien määrää kasvattamaan niin, että niiden avulla alueen elinkeinot selviäisivät ajoittaisista kuivuuskausista.

Ongelmien juurisyy ilmastonmuutoksessa

Mitä me suomalaiset sitten voisimme tehdä Afrikan sarven kuivuuskriisistä kärsivien ihmisten auttamiseksi? Humanitaarisessa avussa tärkeää on tietenkin rahan lahjoittaminen kriisiapua tarjoaville järjestöille, kuten Unicefille. Unicefin rahoituksesta noin kaksi kolmannesta tulee valtioilta ja kolmannes yksityishenkilöiltä, yrityksiltä ja säätiöiltä.

Yksityinen rahoitus on usein vähemmän korvamerkittyä kuin valtioiden antama rahoitus, joten sen turvin on mahdollista reagoida nopeammin akuutteihin kriiseihin. Oman haasteensa tuo Tarmo Heikkilän mukaan se, että tällä hetkellä niin suurten valtiollisten rahoittajien kuin yksityishenkilöidenkin huomio on kiinnittynyt vahvasti Ukrainassa käytävään sotaan. Tästä syystä hätäapukeräykset Afrikan sarven alueelle ovat selvästi alirahoitettuja.

− Tilanne olisi tietysti parempi, jos isommat avustustoimet olisi pystytty aloittamaan aikaisemmin. Nyt pystytään vielä välttämään laajamittaisia nälkäkuolemia, mikäli avustustyötä voidaan tehdä siinä laajuudessa kuin ollaan suunniteltu.

Pohjimmiltaan Afrikan sarven kuivuuskriisin syyt ovat monien muiden kriisien tapaan ilmastonmuutoksessa. Kuivuus- ja sadekausien taustalla vaikuttavat El Niño ja La Niña -sääilmiöt, jotka venyvät poikkeuksellisen pitkiksi ilmaston muuttuessa. Ilmastonmuutoksessa ja sen hillitsemisessä myös suomalaisten kulutustottumuksilla on oma merkittävä roolinsa.

− Mitä me voimme omissa kulutustottumuksissamme ja kansantaloutena tehdä sen eteen, että ilmastonmuutos saataisiin pysymään kohtuullisissa rajoissa? Meidän työssämme sen vaikutukset ovat isoja ja kouriintuntuvia, Tarmo Heikkilä muistuttaa.