Koeajo: Renault Mégane R.S. – pääosassa ajamisen hauskuus

Kolmannen sukupolven Renault Mégane R.S. jatkaa edeltäjiensä vahvuuksilla mutta taittuu myös selvästi entistä paremmin arkiajoihin.

Teksti Vesa Eskola

Kuvat Vesa Eskola

8.6.2018 Tuulilasi

Mikä? Mégane-malliston sulavalinjainen ja notkea lippulaiva, joka ei pelkää haastaa luokan terävintä kärkeä samalle viivalle kanssaan. Ja kilpailu on kieltämättä kovaa, kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Samoista ostajista ovat kisaamassa jo Honda Civic Type R, Ford Focus ST, Hyundai i30N, Peugeot 308 GTI, Seat Leon Cupra, Skoda Octavia RS ja Volkswagen Golf GTI.

Ohjaamo on selkeä, mutta urheilullisia yksityiskohtia voisi olla enemmänkin.

Mallisto. Kaikki R.S:t ovat nykyään 5-ovisia. Suomeen tuodaan näillä näkymin vain normaalialustainen ja 6-lovisella kaksoiskytkinautomaatilla varustettu versio. Autosta on myös Cup-versio terävämmällä alustalla, ja se on varustettu myös tasauspyörästön lukolla. Tuossa autossa on myös aina 6-pykäläinen manuaali – ja hupaisasti mekaaninen käsijarru. Ajoimme ensikoeajolla molempia versioita; automaattia muun liikenteen seassa ja Cup-versiota Jerezin radalla. Molemmissa on puolensa, mutta suora vertaaminen on vaikeaa erilaisten ajoympäristöjen johdosta. Hieman myöhemmin R.S:stä on luvassa myös kireämpi Trophy-versio.

Suomessa R.S. on tulossa myyntiin – ainakin toistaiseksi – vain automaattina.

Miltä näyttää? R.S. erottuu sopivasti perus-Méganesta ja myös sitä hieman sporttisemmasta GT:stä. Levitykset, helmat ja maltillinen takasiipi sekä ison pakoputken alta pilkistävä diffuusori luovat R.S:lle katu-uskottavuutta, mutta eivät tee siitä missään nimessä vielä liian bodatun oloista. Raideleveyttä on kasvatettu edessä 60 mm ja takana 45 mm perus-Méganeen verrattuna.

Herkkupeppu. R.S. on hyvän näköinen, sen muotoja ei ole ylipumpappu.

Viihtyykö kuskin paikalla? Ei kahta sanaa. Sportti-istuin imaisee vartalon tukevaan syleilyyn, normivartaloinen kuski ei hölsky siinä radallakaan. Lisäksi Renaultin alustainsinöörit ovat tehneet kotiläksynsä. Edellissukupolven hieman turhankin napakkaa alustaa on pehmennetty – ja fiksusti – asentamalla iskunvaimentimien sisään eräänlaiset hydrauliset vaimentimet pehmentämään jousitukseen pohjaanlyöntejä. Terävimmät iskut pehmenevät kummasti. Tämä on ensimmäinen R.S. jolla voi ajaa mukulakivilläkin ilman että paikat lähtevät hampaista.

Istuin ottaa kuskin tiukkaa syleilyyn. Jakkaralla kestää myös istua pidempään.

Millainen ajaa? Renault tuo R.S:ään saman nelipyöräohjauksen, joka löytyy jo GT:stä, mutta ohjausta on viritetty vielä astetta nopeammaksi. Homma toimii hyvin, ja nelipyöräohjaus on tässä kokoluokassa mielenkiintoinen erikoisuus. Se ketteröittää ajoa tiukemmissa kurveissa ja vakauttaa kulkua suuremmissa nopeuksissa. Ajotuntuma on hyvä, ja pienen totuttelun jälkeen nelipyöräohjaukseen tottuu, jolloin kuski ei enää käännä rattia automaattisesti liikaa kaikista tiukimmissa mutkissa. Kokonaisuus on erittäin tasapainoinen.

Parhaimmillaan R.S. on mutkissa, nelipyöräohjaus ketteröittää kulkua.

Miten kulkupuoli? Uudesta kevytrakenteisesta 1,8-litraisesta bensaturbosta otetaan irti 280 heppaa, eli litrateho on kiitettävä. Tässä luokassa on tehokkaampia – ja myös nopeampia – autoja, mutta Renault Sportin filosofian mukaisesti kehityksen ytimessä ei ole absoluuttinen kiihtyvyys tai suoranopeus vaan ajamisen hauskuus. Tämän takaa jo yksistään vahva 390 Nm vääntö mukavan laajalla kierrosalueella, jonka avulla mutkista pääsee sulavasti ulos sen kuuluisan jumalan käden työntämänä. Toki myös satasen vauhtiin päästään ihan riittävän ripeästi eli 5,8 sekunnissa. Ja tuon arvon saavuttaminen on melko yksinkertaista launch control -järjestelmän avulla.

Sopivasti tehoa ja erinomaisesti vääntöä. R.S. ei edes yritä olla tehokunkku.

Perheauto? 5-ovisuus toimii hyvin arkiajoissa, mutta alle 300-litrainen tavaratila estää silti sen, ettei tätä voi oikein perheautoksi suositella. Toki R.S. toimii erinomaisesti vaikkapa perheen kakkosautona…

Myös mittaristoon kaipaisi lisää urheilullisuutta. Rattivaihteet ovat sentään isot.

Mitä jäi mieleen? Päällimmäisenä oranssi ulkoväri, joka suorastaa leiskuu auringonvalossa. Myös hidastuvuus tuntui hyvältä Jerezin radalla suoranopeuksien kivutessa ihan kiitettäviksi. Myös manuaaliaskin täsmällinen toiminta tuntui hyvältä. Ja kaksoiskytkinautomaatti hoitaa sekin hommansa yllättävän hyvin, ja ratin riittävän kokoisesta vaihteenvalitsimesta vetämällä vaihteisto pudottaa useamman pykälän alaspäin kerrallaan: tämä helpottaa mutkiin ajamista oikealla vaihteella.

Ensikoeajolla jarrut jättivät itsestään erittäin positiivisen kuvan.

Koska saa? Suomeen R.S. on juuri saapumassa, joten hinnat selviävät piakkoin. Kilpailukyvyn säilyttämiseksi hinnan sopisi asettua jonnekin 40 000 euron pintaan, ei hirveästi sen päälle.