Apu

Kimmo Ohtonen: Auttaako pandemia löytämään onnen lähimetsästä? Entä jos kotikaranteenia hallitsee väkivallan pelko?

Kimmo Ohtonen: Auttaako pandemia löytämään onnen lähimetsästä? Entä jos kotikaranteenia hallitsee väkivallan pelko?
Kimmo Ohtonen pohtii kolumnissaan pandemian vaikutusta ihmisten luontosuhteeseen ja turvallisuuteen. Vaikka onni löytyisi lähimetsästä, samaan aikaan poliisin kotihälytystehtävät ovat lisääntyneet. Sinunkin naapurissasi saattaa elää lapsi tai nuori, jonka kotipäiviä varjostaa pelko.

Miltä mahtaa se hetki tuntua ihmisistä, kun he kömpivät kotiseiniensä varjoista maailmaan, joka on aukaistu koronaviruspandemian jälkeen? Moni meistä on varmasti harrastanut eristyksen aikana ajatusleikkiä ”sitten, kun tämä on ohi, aion…”

Pelkotiloilta on ollut vaikea välttyä. Uskaltaako vielä lähteä etelänlomalle? Tai käydä lempiravintolassa? Tai edes jutella työkavereiden kanssa? Jos koskaan, niin kenties nyt klisee hetkessä elämisestä voi olla kullan arvoinen. Kun emme voi tietää, mitä tuleva tuo, on parempi keskittyä tähän hetkeen.

Kriisin vaikutukset iskevät ihmisiin tavattoman monin eri tavoin. Monille kyse on henkisesti epämiellyttävästä ajanjaksosta, jota varjostaa epävarmuus tulevaisuudesta, mutta tuhansien ihmisten arkea eristyksessä varjostavat myös äkilliset taloudelliset tai sosiaaliset ongelmat, jotka vievät kaiken energian tai lamaannuttavat.

Luontosuhde: Sanahelinää vai vakavasti otettava mahdollisuus?

Monelle suomalaiselle lähiluonto on ollut keskeisessä roolissa kotieristyksen keskellä. Hetki raikasta ilmaa lähimetsässä tai lenkki koiran kanssa ja tauko perheenjäsenistä on varmasti estänyt monet riidat.

Onko pandemia todella syventänyt ihmisten luontosuhdetta ja auttanut meitä löytämään onnen ja merkityksen tunteita kauppaketjujen sijaan lähimetsästä? Vai jatkuuko sama tai pahempi kulutushulluus sillä sekunnilla, kun kauppojen ovet jälleen aukeavat?

Jo ennen koronaviruspandemiaa julkinen keskustelu ihmiskunnan luontosuhteesta on käynyt kiivaana. Viime viikkojen kriisiaika on sähköistänyt tätä, varsinkin kun tiedämme, että virus on saanut alkunsa ihmisen kestämättömästä luonnonvarojen hyödyntämisestä (lue: riistämisestä). Tuon syy-seuraussuhteen ymmärtäminen on avainasemassa varsinkin, kun elämä koronan jälkeen jatkuu. Muuten kuljemme kohti uutta tartuntatautikriisiä.

Luonnon parantava vaikutus ei kosketa monia edes koronan aikaan. Suomessakin lähiluonnon hurmio on enemmän tai vähemmän sidottu suhteelliseen hyväosaisuuteen. Koronakriisi on korostanut jo valmiiksi haavoittuvaisessa asemassa olevien ahdinkoa vailla uusia pelastuskeinoja.

Kotihälytykset lisääntyneet

Poliisin kotihälytystehtävät lähisuhdeväkivallan takia lisääntyivät verrattuna viime vuoden maaliskuuhun. Tuhansille lapsille, joiden perhearkea varjostavat vanhempien päihdeongelmat tai lähisuhdeväkivalta, koti on paikoista vaarallisin.

Sinunkin naapurissasi saattaa elää lapsi tai nuori, jonka kotieristyspäiviä varjostaa pelko. Puuttumalla tämänkaltaisiin yhteiskunnallisiin epäkohtiin voimme auttaa heitä, jotka ovat haavoittuvaisimmassa asemassa.

Turvattomien aikojen keskellä kaivataan yhteenkuuluvuutta ja ”henkistä läheisyyttä”, Presidentti Sauli Niinistö teki tuosta termistä yhden kriisiajan tärkeimmistä sloganeista.

Ihanteellisessa maailmassa tämä kriisi saa meidät hahmottamaan ympäristöstämme viestejä, joista etenkin meidän hyväosaisesten tulisi ottaa koppi. Kenties yksi lupaus, jonka kukin meistä voisi tehdä koronan jälkeistä elämää ajatellen on se, että alamme auttaa muita jollakin käytännöllisellä tavalla. Miten aion rakentaa henkistä läheisyyttä toisiin?

Julkaistu: 5.5.2020
1 kommentti