
Polttomoottoriautojen käyttökielto Helsingin keskustaan 2030-luvulla? Tarkoituksena ohjata liikennettä pyöräilyyn, kävelyyn ja joukkoliikenteeseen
Helsinki on ajamassa polttomoottoriautojen käyttökieltoja keskusta-alueelle 2030-luvulla. Tämä siksi, että kaupunki saavuttaisi tiukat, itse asettamansa ympäristötavoitteet. Virallisesti esitys on laitettu kuntavaalien alla jäihin, mutta virkamieskoneistossa asiaa valmistellaan.
Helsingin kaupunki on tehnyt laajan selvityksen, missä tarkasteltiin keinoja liikkumisen päästöjen vähentämiseksi. Yli puolet kaikista Helsingin päästöistä tulee pian liikenteestä, kun hiilenpoltto Salmisaaren voimalaitoksessa tämän vuoden aikana loppuu. Nyt Helsinki esittääkin perustettavaksi ympäristövyöhykettä. Tarkoituksena on pyrkiä ohjaamaan liikennettä joukkoliikenteeseen, pyöräilyyn ja kävelyyn. Täyssähköautoilla kyseisellä vyöhykkeellä saisi ajaa, muilla ei.
Selvityksen mukaan ympäristövyöhykkeestä kärsisivät eniten pienituloiset kantakaupungissa asuvat, joille autonkäyttö on välttämätöntä. Kaupunki pohtii myös, että se voisi tukea yksityisille kiinteistöille rakennettavia latauspisteitä sähköautoilun vauhdittamiseksi. Valitettava fakta kuitenkin on, että monilla ihmisillä ei ole yksinkertaisesti varaa ostaa sähköautoa. Ei välttämättä edes sitten, kun niiden hinnat saadaan selkeästi nykyistä alemmalle tasolle. Varsinkaan monilla vanhemmilla ihmisillä ei myöskään ole voimavaroja lähteä opiskelemaan uudenlaista autoilua. On huomioitava sekin, että Helsingin kantakaupungissa yleinen kadunvarsipysäköinti on sähköautojen yölatauksen kannalta käytännössä ylitsepääsemätön ongelma.
Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen kritisoi Helsingin suunnitelmia.
– Yksi merkittävä asia tässä on se, että mennäänkö nyt autot vai ihmiset edellä, kun luodaan alue, johon joku toinen ihminen saa autollaan mennä, mutta joku toinen ei saa. Ei tässä ainakaan ihmiset edellä mennä. Ei ole mietitty lainkaan sitä, mikä on kunkin ihmisen liikkumisen tarve, ollaan vain raa’asti luomassa tällainen sulkualue, Nieminen sanoo.
Helsingin apulaispormestari, vihreiden Anni Sinnemäki, on kertonut, että vyöhykettä olisi tarkoitus laajentaa vaiheittain. Tämä tarkoittaisi sitä, että polttomoottoriautoilijat joutuisivat yhä kauemmas ydinkeskustasta. Ensin alueena olisi vain kantakaupunki, lopulta koko Helsinki. Suunnitelma kuulostaa Niemisen mukaan epäuskottavalta ja liioitellulta.
– Meillä Suomessa ei ole koskaan ennen ollut mitään maksuja tai vastaavia, joilla olisi pyritty rajaamaan ihmisten liikkumista. Suomessa oman auton käyttö on ollut aina hyvin perusteltua, eikä siihen ole mitään muutosta tullut.
Päätöksiä ei pitäisi kiirehtiä
Nieminen kritisoi vahvasti sitäkin, että jos päätökset vuosien päähän tehdään nyt, mikä on tilanne silloin, kun vyöhykkeet otetaan käyttöön?
– Autokannan sähköistyminen on jo nyt hidastunut, eikä kukaan voi tietää, mikä on tilanne silloin, kun tällainen ympäristövyöhyke astuisi voimaan. Päätöksiä tehdään kovin paljon etukäteen ja niihin sitoudutaan. Olosuhteet voivat silloin olla täysin toiset kuin ne ovat olleet päätöstä tehdessä.
Nieminen kaipaisikin perusteellisempaa ja faktapohjaista keskustelua asiasta.
– Tämä on niin merkittävä asia, että päätökset pitäisi tehdä datan, tiedon ja kunnollisten vaikutusarvioiden pohjalta. Köykäisesti tällaisia ei pitäisi heitellä. Tässä ei suljeta ulos keskustasta pelkästään muualta tulevia, vaan myös helsinkiläisiä veronmaksajia. Kuntavaalit ovat tulossa ja eri puolueilla on erilaisia haastavia lähtökohtia - se johtaa sitten tällaisiin avauksiin. Eli kyllä tämä on vahvasti nyt poliittista peliä.
Systeemi myös eriarvostaisi erilaisia kansalaisia. Kärjistetysti sanottuna rikkaat voivat ajella sähköautoillaan keskustoissa ja missä tahansa, köyhemmät polttomoottoriautoilijat sen sijaan rajataan omille alueilleen.
– Pieni ihminen siivotaan pois jaloista. Tämä on tasa-arvokysymys, jota pitäisi pohtia. Tämä on sitä paljon puhuttua liikenneköyhyyttä pahimmillaan, eli osalla ihmisistä ei ole varaa liikkua autolla tai varaa hankkia sellaista autoa, joka olisi hyväksyttävä. Tämä ei ole oikea tie, Nieminen jyrähtää.

Saattaa jopa lisätä päästöjä
Toki erilaisia vastaavia järjestelmiä on ympäri maailmaa, niin Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin Aasiassakin. Monessa maassa on erilaisia vyöhykkeitä: on matalapäästövyöhyke, erittäin matalien päästöjen vyöhyke ja nollapäästövyöhyke. Joissakin maissa niille pääsee ajamaan ”kielletylläkin” autolla, kunhan maksaa päästömaksun. Se ei toki päästöjä vähennä.
Esimerkiksi Hollannin Rotterdamissa kokeilu keskeytettiin sosiaalisen ja poliittisen vastustuksen edessä. Siellä tehdyn tutkimuksen mukaan kokeilu ei lisännyt joukkoliikennettä, eikä vähentänyt autojen määrää vyöhykkeellä.
Kun koko Suur-Lontoo julistettiin vuonna 2023 erittäin matalien päästöjen vyöhykkeeksi, kansa alkoi protestoida. Kieltoa valvovia kameroita rikottiin. Tällä hetkellä Lontoossa voi ajaa millä tahansa autolla tälläkin vyöhykkeellä, kunhan maksaa noin 15 euron maksun.
Ero Suomen ja monen muun maan välillä on se, että meillä ei oikeasti ole suurkaupunkeja. Liikennettä toki on ja joskus ruuhkantapaisiakin, mutta onko se pätevä peruste polttomoottorikielloille? Sallimisen ja totaalikiellon välillä on nimittäin muitakin vaihtoehtoja.
– Esimerkiksi Saksassa on alueita, joihin ajaakseen pitää olla vähintään Euro4-päästönormit täyttävä auto. Sellaisia autoja on saatavilla laajasti ja edullisestikin. Sellainen lähes kaikilla olisi mahdollisuus ostaa. Jotakin tämän kaltaista meilläkin voisi olla, Pasi Nieminen visioi.
Elinkeinoelämä kärsii
Jo nyt moni autoileva helsinkiläinen saa näppylöitä, jos pitäisi lähteä autolla keskustaan. Lönnrotinkadulla on nastarengaskielto, Esplanadin puiston ajokaistoja vähennettiin pariksi vuodeksi ja nyt Rautatieaseman edustalle suunnitellaan läpiajokieltoa. Näiden toimenpiteiden vaikutus voi tosin olla myös päinvastainen kuin mitä halutaan. Ympäristövyöhykkeet todennäköisesti vain pidentävät automatkoja ja lisäävät päästöjä, kun polttomoottoriautoilijat häädetään kiertoreitille.
Lisäksi parkkimaksut ovat kovia. Nämä on tarkoitettu ohjaaviksi toimenpiteiksi, mutta moni kokee ne pelkästään autoilijoiden kiusaamiseksi. Keskusta alkaakin näivettyä, mikä tekee hallaa myös elinkeinoelämälle.
– Monet keskusta-alueen kaupat ja kauppiaat ovat tehneet isoja investointeja. Moni yrittäjä on jo nyt taloudellisissa vaikeuksissa. Ihan varmasti tällaisella kiellolla olisi heille yhä enemmän negatiivisia vaikutuksia.
On vain yksi konsti
Pasi Nieminen kuitenkin muistuttaa, ettei ympäristövyöhyke ole missään tapauksessa tulossa Helsinkiin ihan lähivuosina.
– Tämähän ei olisi toteutumassa lähiaikoina. Silti tässä on nyt sellaista arpajaisten makua, koska kukaan ei tiedä, mitkä ovat lähtökohdat silloin, kun tämä tulisi voimaan. Nyt Suomessa myydään uusia autoja vähemmän kuin koskaan 1990-luvun laman jälkeen. Olennaista on, miten autoala toipuu ja millainen vaikutus sillä on autokantaan. Jos vaikkapa sähköautokanta kasvaa riittävän suureksi, eikä muita autoja ole enää kuin murto-osa, silloinhan tällaisia kieltoja ei enää edes tarvittaisi päästötavoitteiden saavuttamiseksi. Ajatus siitä, että tällaisilla konsteilla vauhditettaisiin autokannan uusiutumista, on aika absurdi, ja instrumentti perin kova siihen tarkoitukseen.
Muualla Suomessa vastaavia vyöhykkeitä ei ole suunniteltu yhtä suurella innolla kuin Helsingissä.
– Ei ole, mutta usein se menee niin, että se, minkä Helsinki ensin keksii, sen muut sitten ottavat itselleen perässä. Juuri sen takia on tärkeää, että ensin käydään vaalit, sitten mietitään huolellisesti, ja vasta sitten tehdään päätöksiä, Nieminen sanoo.
Autoliiton toimitusjohtaja ei usko, että tällaiset vyöhykkeet olennaisesti vähentäisivät kokonaispäästöjä. Siihen hän näkee vain yhden pätevän keinon.
– Autokannan pitää uusiutua, muita konsteja ei juuri ole. Se edellyttää talouskasvua ja ihmisten ostovoiman nousua. Verotuksella tätä voitaisiin ohjata merkittävällä tavalla. Rahastahan tässä tavallaan on kysymys. Norjassa on huikeat öljyvarannot ja rahaa, siellä sitä on kanavoitu todella paljon liikenteen sähköistämiseen. Edes arvonlisäveroa ei sähköautoilta oteta. Se osoittaa, että merkittävä siirtymä sähköiseen liikenteeseen vaatii merkittävästi yhteiskunnan siihen osoittamaa rahaa. Muuten ei muutos toteudu. Raha on se, joka ratkaisee.