Mennään bussilla: Volkswagen Caddy Maxi vm. 2019 – Tavaratilassa odotti sitten aikamoinen yllätys
Nyt ei olla missikisoissa, vaan rahtiterminaalin portilla. Saisiko olla vähän tilaa?
Käytetyn koeajo Volkswagen Caddy Maxi Highline 2.0 TDI vm. 2019
Tämän lehden edellisillä sivuilla ajoimme tolkuttomasti tietä nähneen Toyota Land Cruiserin ja hillityn tyylikkään Bemarin. Keskitalven kunniaksi päätimme keittää kokoon todellisen sekametelisopan, ja ottaa ajoon ihan kummallisen auton – Volkswagen Caddy Maxin.
Monia kulkupelejä kutsutaan tila-autoiksi, vaikka ne eivät ansaitsisi tätä nimeä. Mutta Caddy onkin sitten toista maata – se on todellinen raskaan sarjan tila-auto. Esimerkkiyksilömme oli valkoinen väriltään. Sanotaan, että musta väri kutistaa ja valkoinen paisuttaa. Taitaa pitää paikkansa. Niin valtavalta tämä Maxi-Caddy näyttää. No onhan tällä autolla mittaa viisi metriä, eli isojen autojen sarjassa pelataan. Pakettiautojen maailmasta perityt kulmikkaat muodot tuovat Caddyn olemukseen huvittavaa jyhkeyttä.
Kuskin paikalle ei tarvitse laskeutua, vaan Caddyn komentosillalle ikään kuin astutaan. Näkymät eteen ja sivuille ovat hyvin avarat, mutta taakse pitää katsoa kameralla. Takaistuin on todella tilava. Istuma-asento on erittäin ryhdikäs. Mikä parasta, taakse kuljetaan isoista liukuovista. Kun liukuoven repäisee kokonaan auki, sisään on helppo loikkia. Liukuovet ovat siinäkin mielessä kätevät, että niillä ei oikein millään pääse kolhimaan viereisessä parkkiruudussa könöttävää autoa.
Tavaratilassa odotti sitten aikamoinen yllätys. Hyvin kookas kuutiomainen tila oli vuorattu huolella vanerilla tai muulla vastaavalla materiaalilla. Lisäksi ruuman lattiassa oli todella vankan näköiset kiskot tavaroiden kiinnitystä tai siirtelyä varten. Siinä ruumaa ihmetellessäni tuli mieleen, että tämä auto on alkujaan ollut varmaan joku lentokenttätaksi tai muuten vaan johonkin erikoistehtävään tuunattu rahtari.
Caddymme ei ollut ihan pakasta vedetty, sillä se oli vuosimallia 2019. Auto oli liikkunut ahkerasti, sillä sen mittarissa oli 259 000 kilometriä. Autoon kuului kuitenkin sähköinen huoltokirja, joka voi olla ostajan mielenrauhan kannalta ihan olennainen juttu. Polttoainekäyttöinen lisälämmitin on täyttä asiaa, sillä Caddyssä on lämmitettäviä kuutiota aika rutkasti. Ja kun vielä muistetaan, että dieselmoottorista ei juurikaan heru ylimääräistä hukkalämpöä, niin Webastoa voi pitää todellisena siunauksena.
Ajettavuudeltaan Caddy on juuri näppärä kuin se kuuluisa kolmen metrin halko. Ylipitkä Maxi sopii paremmin maantielle kuin kaupunkien sokkeloihin.
Kaappien sukua
Mikä oli Volkswagen Kuplan alkuperäinen mallinimi? Typ 1. Ja mikä olikaan sitten Typ 2? Takamoottorinen paku-Volkkari, jonka tuotanto alkoi jo vuonna 1950. Vähän pitkän kaavan mukaan mennään, mutta Caddy on kyllä samaa sukua – ainakin isossa kuvassa.
Takamoottoriset paku-Volkkarit olivat muutamista omituisuuksistaan huolimatta aikanaan erittäin suosittuja Suomessa. Koska moottori oli takana, tavaratilan pohja ei ollut tasainen. Ilmajäähdytteisestä koneesta ei juuri lämmitystehoa irronnut. Niinpä näiden pakujen ohjaamossa oli hyvin kylmät oltavat. Kun moottori oli vetävien pyörien päällä, auton etenemiskyky liukkaalla pinnalla oli aivan toista luokkaa kuin vaikkapa 1970-luvun Ford Transitilla.
Vanhojen Volkkari-pakujen helmasyntinä oli niin sanottu Katri Helena -ilmiö. Muistattehan kappaleen Minne tuuli kuljettaa? Kevytkeulaista Volkkaria sivutuuli kuljetti ihan minne vaan – paitsi suoraan!
