Mustaa kultaa: Diesel-BMW 520 vm. 2010 – Tämä viedään käsistä, ja hyvästä syystä!
Siisti ja kiiltävä Bemari alta kahdeksan tonnin. Tätä herkkupalaa ei voi vastustaa.
Käytetyn koeajo BMW 520 D E61 Touring Business vm. 2010
Monet meistä havittelevat itselleen kulkupeliä, jossa on sitä kuuluisaa ison auton tuntua. Kyllä kokoa ja näköä tietysti saa ihan helpolla, kun latoo tiskiin riittävän paksun nipun euroja. Tällä kertaa päätimme yrittää mahdotonta hommaa, eli hankkia kookkaan auton halvalla. Viisimetrinen auto on iso, joten asetimme tavoitteen tuohon kokoluokkaan. Rahaa ei saanut kuitenkaan polttaa liikaa, joten pistimme hintarajan kymppitonniin.
Pyörimme SAKAn hallissa tutka päällä, ja olihan sitä tarjontaa laveasti. Isoja Bemareita, Mersuja ja Volvoja oli hyvin käsillä. Valitettavasti useimmat niistä olivat meille aivan liian kalliita – hinnat alkoivat tyypillisesti kakkosella tai kolmosella. Jatkoimme etsintää sitkeästi, ja lopulta työ tuotti tulosta. Myyntihallin syrjänurkassa kiilteli komea, musta 5-sarjan BMW. Sen hintalapussa luki 7 890 euroa, eli olimme selvästi pelialueella. Tämä yksilö oli mallia Touring – siis farmari. Tästä annoimme heti isot peukutukset. Sedanit kun ovat kovin epäkäytännöllisiä.
Lähdimme saman tien tutkimaan autoa tarkemmin. Musta maalipinta on vähän kaksipiippuinen juttu. Jos se on hyvässä tikissä, iso auto säteilee ajatonta eleganssia. Toisaalta musta auto alkaa helposti näyttää rähjäiseltä, jos sitä ei pese säännöllisesti. Lisäksi mahdolliset pikkunaarmut ja parkkipaikkakolhut näkyvät paljon selvemmin kuin vaikkapa hopeanharmaassa autossa. Bemarimme sai tässä suhteessa puhtaat paperit – maalipinta oli priimakunnossa, vaikka auto oli vuosimallia 2010, ja sillä oli ajettu 219 000 kilometriä. Tuo ajomäärä saattaa kuulostaa pahalta, mutta autossa oli mukana huoltokirja, jonka mukaan Bemarista oli pidetty hyvää huolta. Tarkkavainuisia saattaa kiinnostaa se, että Bemu oli niin sanottu Suomi-auto.
15 vuoden iästä huolimatta Bemun sisutus oli varsin siistissä kunnossa. Tämän tyyppisissä autoissa on monesti nahkaverhoilu, mutta Bemussa oli normaalit kangaspenkit. Tämä on mielestämme pelkästään hyvä asia, sillä nahka on kesällä kuumaa ja talvella kylmää. 3-sarjan Bemut ovat takatiloiltaan legendaarisen ahtaita, mutta tämän Viitosen takaistuimella on oikein mukavat oltavat. Tavaratila on iso ja selkeämuotoinen.
Lyhyellä koeajolla kävi ilmi, että Bemu käy ja kukkuu kuten pitääkin. 170-heppainen turbodiesel vääntää väkevästi jo alakierroksilla, ja automaattivaihteisto hoitaa tehtävänsä asiallisesti.
Tunteet pinnassa
BMW on merkki, joka herättää kovia intohimoja. Se pelaa samassa sarjassa kuin Mercedes-Benz ja Audi. Volvot eivät kuumenna tunteita läheskään yhtä paljon kuin tämä saksalaiskolmikko. Miksi ruotsalaismerkki on jollain oudolla tavalla sosiaalisesti hyväksyttävämpi?
Tähän kysymykseen ei ole helppo löytää yksiselitteistä vastausta. Yksi selitys Volvon myönteisempään imagoon voisi olla se, että göteborgilaiset ovat myyneet autojaan jo 1960-luvulta lähtien nimenomaan turvallisuudella.
BMW:n mainehaitan juuret ovat ehkäpä niissä muinaisissa, jatkuvissa peräluistoissa – ajamisen iloa! Mercedestä painaa tuo kolmisakarainen tähti, ja lauseet tyyppiä ”Paras tai ei mitään” tai ”Maailma tarvitsee esikuvia”. Audissa on vaikeasti määriteltävää, quattro-peräistä räyhähenkeä, joka ei todellakaan miellytä kaikkia.
