Farkkumissi Seat Leon – Yhdeksän vuotta vanha auto voi olla todella siisti, kuten tämä

Tästä lähtisi vuosimallin 2014 hyvä ja siisti perusauto perusperheelle. Jos Skoda Octavialla on joskus ajellut, niin tämä tuntuu heti tutulta. Tilaa riittää.

Teksti Lauri Larmela

Kuvat Vesa Koivunen

27.5.2023 Tuulilasi

Lähdimme etsimään vähän ajettua ja kohtuuhintaista farkkua, sellaista perusperheen perustyömyyrää. Jahtasimme Ford Focuksia, Volkswagen Golfeja ja Toyota Auriksia. Taisipa mukana olla muutama Opel Astrakin.

Lopulta Espoon Suomenojan LänsiAuton valikoimista tarttui haaviin kuitenkin Seat Leon ST. Päädyimme tähän autoon ihan näppituntumalla vailla mitään järkiperusteita – näinhän autoja usein ostetaan. Leon ST on sitä paitsi hyvin tyylikäs peli.

Ennen oli paremmin. Perinteisiä lämmityslaitteen säätimiä on aina ilo käyttää.

Leon kiinnitti huomiomme vaihtoautorivistössä siistillä olemuksellaan ja kohtuullisella hintapyynnöllään. Seatin lasissa oli lappu, jossa luki 13 800 euroa. Maltillista hintaa selitti osaltaan ehkä se, että Leon ei ollut todellakaan uusi, vaan vuosimallia 2014. Toisaalta autolla oli ajettu yhdeksässä vuodessa todella vähän – mittarissa oli vain 119 000 kilometriä, mikä on hyvin kohtuullinen lukema.

Ajoimme auton aurinkoon, ja aloitimme tarkemman syynin. Maalipinta oli oikein hyvässä kunnossa, eikä alumiinivanteissa ollut jälkiä kohtaamisista kanttikivien kanssa. Ovet sekä takaluukku toimivat mallikelpoisen ryhdikkäästi. Myöskään sisätilojen kunnossa ei ollut valittamista. Auton vähäinen ajomäärä oli selvästi havaittavissa – mikään ei repsottanut, eikä istuinten verhoilussa ollut repeämiä eikä tahroja.

Istuimet ovat saksalaistyyppisen ryhdikkäät.

Takatilat riittävät perhekäyttöön.

Varusteiltaan Leon ei ollut mikään runsaudensarvi, mutta mitään olennaista ei oikeastaan myöskään puuttunut. Muutama poiminta listalta: vakionopeudensäädin, LED-ajovalot, ajotietokone, automaatti-ilmastointi ja pysäköintitutkat sekä edessä että takana.

Nyt on kevät, mutta silti noteerasimme ilolla, että autossa oli lohkolämmitin, ja siihen liitetty sisätilanlämmitin. Nämä ovat arvossaan hyisinä talviaamuina, sitten taas joskus.

Kojelauta on selkeän asiallinen.

Leon ST tarjoaa aika mukavat ja toimivat tilat. Etuistuimet ovat tukevat, ja niissä on hyvät säätövarat. Ratti liikkuu korkeus- ja syvyyssuunnassa. Näin kaiken kokoiset kuljettajat löytävät itselleen varmasti luontevan ajoasennon. Takapenkki on hyvin käyttökelpoinen, ellei edessä istu Markkasen veljeksiä tai Möttölöitä. Tavaratila on riittävän iso, ja sen nostokynnys on miellyttävän matala.

Ison tavaratilan kumimatto on erittäin käytännöllinen varuste.

Seatin keulalla on 1,2-litrainen turbokone. Vielä yhdeksän vuotta sitten kolmipyttyiset moottorit eivät olleet tässä iskutilavuusluokassa niin suosittuja kuin nykyään. Niinpä Leonin patakin on nelikko. Moottorista ei ole puristettu ulos kuin 105 hevosvoimaa, mikä on tämän kokoiseen autoon vähän alakantissa. Vääntölukemakin jää vaatimattomalle tasolle: 175 Nm. Ajossa moottori tuntuu kuitenkin numeroarvoja puhdikkaammalta, sillä suurin vääntö on käytössä jo lukemalla 1 550 r/min.

DSG-kaksoiskytkinvaihteistoja on tapana moittia, mutta kyllä tuo laatikko on aika nerokas keksintö. Hyvin toimiva automaatti on sovitettu mainiosti yhteen moottorin kanssa. Pykälässä on aina sopiva vaihde, eikä moottori karkaa yläkierroksille kuin poikkeustapauksissa, kuten ohituksissa. DSG-laatikoita pidetään vikaherkkinä, mutta jos tässä yksilössä jotain häikkää on ollut, niin mahdolliset pulmat on kyllä yhdeksässä vuodessa tohtoroitu kuntoon.

Sivupeilit ovat jännän muotoiset. Näkyvyys taakse voisi olla parempikin.

Ajettavuudeltaan Leon on tyypillinen Volkswagen-konsernin tuote. Se kulkee maantiellä vakaasti suoraan, ja taipuu notkeasti kaarteisiin. Jousitus on jämäkkä, ja se kantaa hyvin kuormaa.

Lopuksi on aina kysyttävä itseltään, että ostaisinko tämän auton? Kyllä. Jos hinnasta saisi viilattua pari tonnia pois, kyseessä olisi todellinen erikoistarjous.

Samaa perhettä

Skoda on aina vaan yksi Suomen suosituimmista automerkeistä. Skodan imago on nykyään erinomainen, mutta yhä edelleen joukossamme on henkilöitä, joilla ei ole mitään hyvää sanottavaa Skodasta. Tämän anti-Skoda-puolueen jäsenet ovat yleensä sen ikäisiä, että he muistavat vielä 1970-luvun takamoottoriset Skodat. Nehän olivat tietysti aika onnettomia laitteita – sitä ei käy kiistäminen. Keulamerkin lisäksi noilla muinaismuistoilla ei kuitenkaan ole nyky-Skodiin mitään yhteyttä.

Tämän päivän Skodat ja Seatit ovat käytännössä samoja autoja eri koristein. Seat on vähitellen kasvattanut suosiotaan Suomessa, mutta Skodan kaltaisiin myyntilukuihin on vielä pitkä matka. Seatin merkkiä ei rasita minkäänlainen itäautomenneisyys, mutta onko kuitenkin niin, espanjalaismerkki ei ole niin uskottava kuin tsekkiserkku?

Koska Seatit eivät ole niin kysyttyä tavaraa kuin Skodat, niiden hintataso on yleensä alhaisempi. Tässä on omia polkuja tallaavalle ostajalle pelin paikka: ei mitään Octaviaa vaan Leon. Ennakkoluulottoman valinnan kautta säästyneet rahat voi käyttää sitten muihin menoihin – vaikka bensaan tai dieseliin.

– Lauri Larmela –