Apu

Kari Väänänen: Stressi tulee ja tappaa – Oletko valmis!? – Tuntuuko, että se kasvaa päivä päivältä?

Kari Väänänen: Stressi tulee ja tappaa – Oletko valmis!? – Tuntuuko, että se kasvaa päivä päivältä?
– Työperäinen stressi lienee nykyään yksi vakavimpia terveysuhkia. Ihmiset väsyvät ja sairastuvat työn vuoksi, ja silti vaatimukset kasvavat koko ajan, kirjoittaa Kari Väänänen kolumnissaan.
Julkaistu: 3.4.2021
Stressi tulee ja tappaa! Oletko valmis!? Tuntuuko stressi tutulta? Tuntuuko, että se kasvaa päivä päivältä? Tuntuuko, että meiltä vaaditaan yhä enemmän suorituksia, että saisimme jokapäiväisen leipämme kitusiimme jauhettavaksi? Että saisimme katon ja seinät maksettua ja sähköt ja vedet ja ruuat ja auton lyhennykset ja kaiken, mikä nykyään niin sanottuun tavalliseen elämään kuuluu, puhumattakaan sähkön siirtomaksuista.
Meidän on täytettävä velvollisuutemme työnantajalle ja oltava paikalla sekunnilleen, kun käsketään, ja joku vahtii tekemisiämme 24/7. Edes kotona emme saa olla ilman sisäistä henkistä vahtiamme, joka pitää meidät stand by -tilassa koko ajan. Elämmekö henkisesti varpaillamme koko ajan? Ole aina valmis!
Miten tähän on tultu? Onhan stressiä ollut aina, tauti vei lapset ja halla viljan, mutta eikö kehityksen pitänyt vapauttaa meidät stressin kiroista. Helpompaa elämää, sitä meille on luvattu kautta aikain, mutta ei kun kiristyy.
Itse inhoan stressiä sen kaikissa muodoissa ja vältän sitä kuin ruttoa, mikä nyt onkin suhteellisen vaivatonta, kun olen eläkkeellä. On ihanaa olla eläkkeellä! Ei paineita mistään suunnasta. Sen parempi, mitä vähemmän s-posteja tai puheluita tulee. Nykyajassahan tuntuu, ainakin mainosten perusteella, olevan ihanne, että mitä kiireempi, sitä hienompaa elämä on. Koko päivä täynnä kiirettä ja tohinaa. Ja salillakin pitäisi keretä käydä hikoilemassa ja silti kirmata suihkunraikkaana pitkin portaita ”palsuun”. Ja pomo hymyilee hyväksyvästi. Siinäpä oiva työntekijä.
Nukahtamiseen markkinoidaan lääkkeitä ja uutteita, että kierrokset vähän putoaisivat ja voisi nukahtaa herätäkseen aamulla toiseen raivoisaan päivään tulosta takomaan. Tulosta kenelle? Ja lomalla pitää olla alati hälytysvalmiudessa. Voisiko sanoa, että stressaan, olen siis olemassa. Mitä enemmän stressiä, sitä enemmän elämää. Vai?
Tuohon voi lisätä koronastressin ja ilmastostressin. Eli riittää huolta ja stressiä ihmisen elämässä.
"Ihmisen elämän tarkoitus ei mielestäni ole megafirmojen tuoton eikä BKT:n kasvattaminen. Milloin me kerkeämme elää ja nähdä maailma ympärillämme? Milloin nauttia elämästä itsessään?"
Itse olen onneksi sen verran laikanpulskea jalli, että olen onnistunut välttämään elämässäni pahimman stressin. Luulisi, että työni on sen verran stressaavaa – mitä se kyllä välillä onkin – että väkisinkin joskus stressi iskee päälle, mutta olen aina nauttinut työstäni ja siten välttänyt pahimman paineen. Toki joskus on väsyneenä tympinyt lähteä esitykseen, mutta kun on päässyt lavalle, on stressi ja väsy kaikonnut ja tilalle tullut nautinto. Kaikilla ei ole näin.
Työperäinen stressi lienee nykyään yksi vakavimpia terveysuhkia. Ihmiset väsyvät ja sairastuvat työn vuoksi, ja silti vaatimukset kasvavat koko ajan. Joku haluaa ja saa enemmän tuottoa meidän työmme ansiosta. Työperäisiä sairastumisia on yhä enemmän ja enemmän.
Ihmisen elämän tarkoitus ei mielestäni ole megafirmojen tuoton eikä BKT:n kasvattaminen. Milloin me kerkeämme elää ja nähdä maailma ympärillämme? Milloin nauttia elämästä itsessään? Kun ihminen stressaantuu, hänen hermostonsa ei enää toimi normaalilla tavalla, vaan alkaa ylikuormittua ja oirehtia, tuottaa lamaannusta ja väsymystä, jopa masennusta. Pitäisikö välillä levätä? Siis vähemmän velvollisuudentunneta ja enemmän vastuutonta laiskottelua. Eiköhän se siitä stressi vähene.
Päivitetty 3.4. – Ilmestynyt 24.2.2021
3 kommenttia