Tutkija: Kaamosoireet ovat ongelma joka neljännelle – Tällaisessa tapauksessa tarvitset ammattiapua

Tuntuuko, ettei edes pitkä uni virkistä, vaan koko ajan väsyttää? Tekeekö iltaisin tekee mieli ahmia makeaa, mikä alkaa näkyä puntarilla? Kyse on tyypillisistä kaamosoireista. Tämän kenties jo tiesitkin, koska oireet toistuvat talven kynnyksellä joka vuosi.

– Valtaosa suomalaisista aikuisista kokee jonkinasteisia kaamosoireita, ja neljänneksellä oireilu on ongelmallista. Vain noin joka kymmenes sanoo, etteivät vuodenaikojen vaihtelut näy voinnissa. Lisäksi jotkut pitävät syksyä ja talvea parhaina vuodenaikoina ja nauttivat niistä, kertoo tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Kaamoksella tarkoitetaan tavallisesti vuotuista hämärän aikaa, jolloin päivä on lyhyt ja ulkona niukasti valoa. Todellisessa kaamoksessa aurinko ei nouse lainkaan horisontin yläpuolelle. Näin tapahtuu meillä vain maan pohjoisimmissa osissa, joissa kaamos kestää marraskuusta tammikuulle.

– Aurinkoisina päivinä taivaan kannelle tulee kuitenkin auringonvaloa horisontin alapuolelta, ja tuore lumi heijastaa sitä hyvin. Kaamos ei siis ole täysin pimeä pohjoisessakaan.

Yleisesti kaamoskaudeksi mielletään viisi kuukautta lokakuusta helmikuun loppuun. Tänä aikana, eritoten marras–tammikuussa, valoa on vähemmän ulkona kuin sisällä.

– Jos ilma on pilvinen, luonnossa ei ole paljonkaan valoa ennen puolta päivää. Usein myös sisätilojen yleisvalaistus on hyvin niukkaa ihmisen sisäiselle kellolle. Valon vähyys sekoittaa sen toimintaa, mikä näkyy kaamosoireina.

Sisäinen kello on noin 10 000 aivosolusta koostuva koneisto, joka sijaitsee aivoissa hypotalamuksen etuosassa, näköhermoristin yläpuolella. Siihen johtaa silmän verkkokalvolta suora hermorata. Sitä kautta kello saa tiedot valoisan ja pimeän vuorokaudenajan vaihtelusta.

Aamun tunteina silmänpohjaan tuleva valo tahdittaa sisäistä kelloa, joka tahdistaa vuorokausi­rytmin. Kun valoa tulee talvella liian vähän ennen puoltapäivää, kellosolujen toiminta alkaa hidastua ja sisäinen kello jätättää tavallista enemmän.

– Tämän vuoksi uni muuttuu katkonaiseksi eikä virkistä kuten ennen. Uni voi myös pidentyä jopa 2–3 tunnilla, mutta sen katkeilun vuoksi aamulla herätessä väsyttää, Timo Partonen sanoo.

Väsymyksen lisäksi kaamos oireilee ruokahalun kasvamisena. Etenkin iltapäivisin ja iltaisin tekee mieli hiilihydraattipitoista ruokaa, ja makeannälkä kasvaa.

– Sosiaalinen aktiivisuus ja toimintatarmo hiipuvat usein samaan aikaan. Vaikka haluaisi lähteä liikkeelle, siihen ei ole tarpeeksi psyykkistä energiaa. Siksi liikunta voi jäädä vähiin ja paino pyrkii nousemaan. Talven aikana tulee tyypillisesti 2–5 lisäkiloa.

Myös mielialan lasku on kaamosoire. Joillakin se näkyy ärtymyksen voimistumisena. Muiden kanssa tulee helposti riitaa, mikä saa vetäytymään omaan rauhaan.

– Mieliala voi laskea hyvinkin paljon, jolloin puhutaan kaamosmasennuksesta. Sen taustalla ei ole muusta syystä johtuvaa masennusta, vaan se on oma masennussairautensa. Masennusjaksot toistuvat vuosi toisensa jälkeen, alkavat syksyllä ja päättyvät keväällä.

Kaamosmasennukseen liittyy tavanomaiseen masennukseen kuuluvia oireita, kuten surullisuutta, itkuisuutta ja ahdistuneisuutta. Jos oireet jatkuvat yli kaksi viikkoa, on syytä mennä lääkäriin.

– Kaamosmasennusta sairastaa 1–2 prosenttia suomalaisista. Kun tarkastellaan kaikkia masennussairauksia, joka kymmenes niistä on kaamosmasennus.

Yli 60-vuotiaiden ikäryhmässä kaamosmasennukseen sairastuu yhtä paljon naisia ja miehiä, mutta nuoremmista peräti kolme neljästä on naisia. Selitystä tähän on etsitty 1980-luvulta lähtien. Yksi selittävä tekijä voivat olla sukupuoli­hormonit.

– Lisäksi joidenkin elimistö reagoi tiettyjen geenien vuoksi poikkeuksellisen herkästi valoon tai pimeyteen ympärillä. Tässä voi olla eroja sukupuolten kesken, mutta yksilölliset erot ovat suurempia, Timo Partonen kertoo.

Kaamosmasennuksen oireet voivat olla Pohjois-­Suomessa asuvilla vakavampia kuin etelämpänä asuvilla. Kaamosoireilussa asuinpaikalla ei ole merkitystä: sitä on väkilukuun suhteutettuna yhtä paljon Pohjois- ja Etelä-Suomessa.

– Tyypillisesti kaamosoireet ilmaantuvat 20–30-vuotiaana. Tavallisesti ne toistuvat joka vuosi suunnilleen samaan aikaan. Yleensä kuluu muutama vuosi, ennen kuin oivaltaa asian itse.

Iän myötä oireilu voi lisääntyä. Taustalla on se, että ikääntyminen lisää sisäisen kellon toimintahäiriöitä. Tämän vuoksi kaamosoireet tulevat helpommin esille ja saattavat kestää pitempään tai olla vakavampia. Myös vuorotyö ja aikaerolennot ovat rasite sisäiselle kellolle.

– Vuorotyö muuttuu tavallisesti noin 40 ikävuoden jälkeen aiempaa raskaammaksi, ja vanhemmiten kuluu pitempi aika aikaero­rasituksesta toipumiseen. Siksi oireet voivat kasautua kaamos­aikana.

Sekä kaamosmasennuksen että -oireilun tehokkain hoitokeino on kirkasvalo. Siitä hyötyy runsas 80 prosenttia kaamosmasentuneista ja todennäköisesti samansuuruinen joukko kaamosoireilijoista.

2 500 luksin vahvuinen kirkasvalo vaikuttaa silmien kautta sekä sisäiseen kelloon että aivojen käpyrauhaseen, joka erittää yön aikana yöhormoni melatoniinia.

– Käpyrauhanen reagoi keinotekoiseen kirkasvaloon yhtä hyvin kuin luonnonvaloon. Kun valo lisääntyy, sisäisen kellon jätätys normalisoituu, melatoniinin eritys vähenee ja vireystila paranee.

Paras aika kirkasvalohoidolle on kello 5–10 aamulla. Valossa tulisi oleilla joka päivä tai ainakin viitenä aamuna viikossa puolen tunnin ajan. Joillekin saattaa riittää lyhyempikin aika, mutta osalla tuloksia syntyy vasta 45–60 minuutin hoidon jälkeen.

– Kaksi tuntia on enimmäismäärä, eli tehoa ei tule lisää, vaikka lisäisi aikaa. Puolenpäivän jälkeen ei tarvita enää kirkasvalon käyttöä, Timo Partonen sanoo.

Hoito aloitetaan heti, kun oireet ilmaantuvat. Sitä jatketaan helmikuun loppuun, tarvittaessa pitempäänkin. Tuloksia voi odottaa tavallisesti jo viiden hoitoaamun jälkeen.

– Usein valo vaikuttaa ensimmäisenä makeanhimoon. Pian muutkin oireet alkavat lievittyä.

Kirkasvalo riittää ainoaksi hoidoksi myös useimmille kaamosmasentuneille. Jos se ei sovi tai potilas ei halua sitä käyttää, vaihtoehdot ovat lääke­hoito ja lyhyt psykoterapia.

– Varsinaista estettä kirkasvalon käytölle ei ole, mutta jos mieliala aaltoilee herkästi, valo voi nostaa sitä liiaksi. Tällöin kannattaa varmistaa lääkäriltä, sopiiko se muun hoidon oheen. Samoin on syytä toimia, jos sairastaa silmänpohjan tai verkkokalvon sairauksia.

Joillekin kirkasvalohoito voi aiheuttaa pään­särkyä. Yleensä sitä ilmaantuu toisena tai kolmantena hoitoaamuna, ja se häviää itsestään.

– Migreenikohtausta kirkasvalo ei laukaise, sillä kirkasvalo on tasaista eikä välky. Siten migreenipotilaat voivat hyvin käyttää kirkasvaloa.

Jos kaamosoireet ovat lieviä, apua voi olla myös herätyskelloon yhdistetystä sarastusvalosta. Laitteeseen syttyy yleensä puoli tuntia ennen äänimerkkiä valo, joka voimistuu vähitellen.

– Sarastusvalo on voimakkuudeltaan vain 200 luksia. Se voi kuitenkin lievittää kaamosoireita, koska sitä käytetään niin aikaisin ja joka aamu. Sarastus- ja kirkasvalon voi myös yhdistää: ensin puolen tunnin annos sarastusvaloa ja myöhemmin aamulla toiset puoli tuntia kirkasvaloa.

Kaamosoireita voi hoitaa myös säännöllisellä kuntoliikunnalla. Sitä pitäisi harrastaa 2–3 kertaa viikossa 45–60 minuuttia kerrallaan. Lajilla ei ole väliä, kunhan syke nousee ja liikkuessa hengästyy. Liikunnan vaikutus näkyy noin kuukauden kuluttua.

– Paras liikkumisaika sisäisen kellon tahdistamiseen on aamulla kello 7–8 tai iltapäivällä kello 13–17. Rasittava liikunta muuhun aikaan vuorokaudesta voi aiheuttaa sisäisen kellon jätätystä, Timo Partonen sanoo.

Sen sijaan terveysliikuntaa voi harrastaa milloin vain. Sekin voi pitää oireita kurissa.

– Hyvällä säällä kannattaa liikkua ulkona, etenkin jos maassa on vasta satanutta lunta, joka heijastaa hyvin valoa.

Loma etelän auringossa toimii kaamosoireiden hoitona hyvin, mutta reissussa saadun valon teho ei säily kuin pari viikkoa. Sen jälkeen oireet yleensä palaavat ja kirkasvalohoitoa on jatkettava. Valohoidon teho ei katoa mihinkään, vaikka sen keskeyttäisi välillä.

Vain noin 15 prosenttia kaamosmasentuneista parantuu runsaassa kymmenessä vuodessa. Kaamosoireista pääsee eroon yhtä harva. Syytä tähän ei tiedetä.

– Toki kaamosoireet helpottuvat ilman hoitoakin keväällä, kun valon määrä lisääntyy. Valtaosalla ne kuitenkin toistuvat talvesta toiseen. Siksi oireiden hyvä hoito on tärkeää, Timo Partonen painottaa.

Asiantuntija: Tutkimusprofessori, Timo Partanen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos