Yhteisöllisyyttä ei synny, jos päätämme eristäytyä – Juttelu on supervoima, joka ilahduttaa muitakin kuin osallistujia
Jos haluamme vähentää yksinäisyyttä, jokaisen meistä tulee olla paremmin saatavilla, kirjoittaa vastaava tuottaja Niklas Thesslund.
Avun Helsingin kirjeenvaihtaja Aurora Lemma kirjoitti meille jutun vapaaehtoistyöstä. Joukko eläkeikäisiä vapaaehtoisia pyörittää viikoittain kahvilaa ikätovereilleen. En ole käynyt paikan päällä, mutta veikkaisin kahvilan pesevän ketjukahvilat mennen tullen, sillä valikoima on samaan aikaan simppeli ja paras mahdollinen: kahvia, rusinapullaa ja yhdessäoloa.
Radikaali veto ajassa, jossa kahviloiden tärkein tehtävä tuntuu olevan tarjota erikoiskahvi piristämään kännykän selaamista.
Seniorikahvilan taustalla on tietenkin isompi ajatus ja pelkkää kahvia tärkeämpi tehtävä: yksinäisyyden vähentäminen. Kokemus yksinäisyydestä on lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä ja erityisesti yli 85-vuotiailla.
Ennestään tuntemattomat kaupunkilaiset tulevat siis seniorikahvilaan tapaamaan toisiaan ja juttelemaan, mutta sekään ei ole pakollista. Aurora Lemman jutusta päällimmäiseksi jäi mieleen Hassan-niminen mies, joka halusi tulla kahvilaan, vaikka puhuu vain vähän suomea. Häntä ilahdutti jo se, että voi katsella muita rupattelemassa. Juuri noin suuria supervoimia juttelu ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat: parhaimmillaan ne voivat ilahduttaa muitakin kuin itse osallistujia.
”Turha tulla sanalle, on muuta hommaa.”
Nyt voi kysyä, onko mentävä asioikseen seniorikahvilaan nähdäkseen toisilleen juttelevia ihmisiä. Onhan kaupunkilaisia muuallakin, puistoissa, pihoilla, busseissa ja raitiovaunuissa. Niin on, mutta ainakin me nuoremmat ja etenkin vielä meitä nuoremmat olemme taitavia eristäytymään puhelinten taakse.
Syntyy kupla ja muuri: minä olen omissa oloissani ja niin tehdessäni kerron muille, että turha tulla sanalle, on muuta hommaa.
Siksi esimerkiksi Helsingin Sanomien mielipideosastolla kevään aikana käyty keskustelu yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden paremmuudesta ei ole joko tai -kysymys. On turha haikailla entisaikojen yhteisöllisyyttä tai kylämäisyyttä, jos jokainen tekee päätöksen eristäytyä. Ja samalla tavalla: jos haluamme vähentää yksinäisyyttä, jokaisen meistä tulee olla paremmin saatavilla.
