Olisimmeko onnellisempia, jos saisimme parempaa seksiä, nukkuisimme enemmän ja söisimme paremmin? Pekka Sauri selvitti

Arvoisa lukijani ja kanssaetsijäni,

Uni, ravinto, liikunta ja seksi – näiden biologisten perustarpeiden tyydyttyminen on keskeistä ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Ei ole varmaankaan mikään uutinen, että jos niitä ei ole elämässä riittävästi tarpeeseen nähden, se johtaa ajan mittaan ongelmiin joko kehon tai mielen tai molempien terveydessä.

Vauraassa kulutusyhteiskunnassamme ainakin ravinnon tarve täyttyy useimmilla joskus liiankin kanssa. Unen, liikunnan ja seksin kohdalla yksilöiden välisiä eroja saattaa olla enemmän.

Mutta entä toisin päin? Tuottaako biologisten perustarpeiden tyydyttyminen onnellisuutta, vai tarvitaanko onnellisuuden kokemukseen jotakin niiden lisäksi?

Käännyin jälleen itseäni viisaamman asiantuntijan puoleen.

Psykoterapeutti Annamari Heikkilällä on vuosikymmenten kokemus terapiatyöstä. Hänen mukaansa ihminen voi olla onnellinen, vaikka perustarpeet olisivat tyydyttymättä.

– Ajattelen, että onnellisuus on hetkittäinen tunnetila, joka tulee ja menee. Voimme olla onnellisia, vaikka olisimme esimerkiksi väsyneitä ja nälkäisiä: kun kohtaamme läheisen ihmisen, näemme meille tärkeän ihmisen onnistuvan tai huomaamme luonnon ihmeellisyyden. Tämä kaikki on mahdollista myös väsyneenä ja nälkäisenä. Elämässä pienten onnen hetkien huomaaminen ja rakentaminen on supertärkeää, Heikkilä sanoo.

Samalla perustarpeiden täyttyminen kuitenkin lisää todennäköisyyttä sille, että voimme kokea niin hetkittäistä onnellisuuden tunnetta kuin pitkäkestoisempaa hyvinvointia.

Nälkäisinä olemme helposti kiukkuisia, huonosti nukkuneina koemme neljä kertaa todennäköisemmin kielteisiä tunteita. Kun nämä perustarpeet ovat tyydyttymättä, meidän on myös vaikeampi omaksua asioihin erilaisia näkökulmia. Juutumme helposti yhteen näkemykseen ja mielipiteeseen.

Tämä on ongelma, sillä ilmiöiden ja kokemusten asettaminen laajempaan perspektiiviin on onnellisuuden ja tyytyväisyyden kannalta keskeinen mielen taito.

Myös liikunnalla on tutkitusti merkitystä: se tuottaa hyvää mieltä.

– Vaikka liikkeelle lähteminen on monesti vaikeaa, aika harvoin liikunnan jälkeen ihminen harmittelee, että tuli lähdettyä. Liikkuminen tuottaa mielihyvähormoneita, endorfiineja ja dopamiinia, jotka puolestaan tuottavat elimistössä mielihyvää, Heikkilä kertoo.

Liikunta voi ehkäistä ja lievittää masennusta. Se on kirjattu myös depression Käypä hoito -suositukseen.

– Tutkimukset osoittavat, että hikiliikunnalla on varsin merkittäviä vaikutuksia masennuksen hoidossa. Joillekuille masentuneille ja ahdistuneille personal trainerin palkkaaminen voisi olla jopa tehokkaampi hoitomuoto kuin perinteinen keskusteluterapia, Heikkilä sanoo.

Ihmisellä on kuitenkin muitakin tarpeita kuin biologiset perustarpeet. Heikkilän mukaan onnellisuuden kokemisessa on usein myös sosiaalinen ulottuvuus.

Olemme onnellisia, kun saamme jakaa asioita toisten ihmisten kanssa, tulemme kuulluiksi ja ymmärretyiksi ja koemme, että olemme samassa veneessä ja katsomme samaan suuntaan. Kokemusten jakaminen eli vertaistuki on korvaamattoman arvokasta myös onnellisuuden kannalta.

Myös läheiset ihmissuhteet näyttävät olevan aivan keskeisiä onnellisuudellemme.

– Kokemus rakastamisesta ja rakastamisen kohteena olemisesta ovat monille meistä tärkeimpiä onnellisuuden lähteitä. Keskitysleiriltä selvinnyt psykiatri Viktor E. Frankl puhui rakkaudesta elämän keskeisimpänä päämääränä, Heikkilä sanoo.

Psykologisia tarpeitamme ovat puolestaan esimerkiksi itsemäärääminen ja tarve kokea, että olemme päteviä tekemisissämme, Heikkilä sanoo. Myös näillä on merkitystä hyvinvoinnin kannalta: muut eivät tee meidän elämäämme koskevia päätöksiä puolestamme, ja saamme aikaansaannoksistamme myönteistä palautetta.

Viime vuosina on tutkittu paljon merkityksellisyyden kokemusta.

– Tarve tehdä hyvää toisille ihmisille ja yhteiskunnalle näyttäisi olevan ihmiselle lajityypillistä ja tuottavan onnea. Jos saat kaksikymppiä ja käytät sen hyvään kahviin ja korvapuustiin, olet tyytyväinen hetken verran, mutta jos annat sen jollekulle, joka tarvitsee sitä enemmän, tuotat todennäköisesti enemmän ja pitkäkestoisempaa onnellisuutta myös itsellesi, Heikkilä kertoo.

Kun puhutaan merkityksestä, puhutaan arvoista.

– Koemme onnellisuutta, kun teemme asioita, jotka vievät meitä kohti jotakin meille henkilökohtaisesti tärkeää. Jaksamme ponnistella, kun tekemisellämme on jokin mieli, Heikkilä sanoo.

– Arvojen mukainen elämä ei suinkaan tarkoita, että elämä olisi koko ajan helppoa tai onnellista. Mutta kun kuljemme kohti henkilökohtaisesti merkityksellisiä asioita, myös matka on tärkeä, ei vain päämäärä.

Heikkilän mukaan esteinä onnellisuuden kokemuksille voivat olla omat epärealistiset odotuksemme.

– Onnettomuutta aiheuttaa kuilu toiveiden ja todellisuuden välillä. Haluamme koko ajan jotakin lisää, emmekä läheskään aina osaa olla tässä ja nyt, läsnä nykyhetkessä.

Heikkilän mukaan tämä jatkuva tarve saada aina jotakin lisää on kaksiteräinen miekka.

– Toisaalta se mahdollistaa kilvoittelun, jatkuvan oppimisen ja kehittymisen. Toisaalta taas se altistaa meitä vertailemaan ja hamuamaan aineellisia asioita, jotka eivät kuitenkaan pitkällä tähtäimellä tuota onnellisuutta, hän sanoo.

Toteutumattomat odotukset tuottavat pettymyksiä, mutta niin voivat tuottaa toteutuneetkin: tavoitteen saavuttaminen ei antanutkaan sitä tunnepalkintoa, joka mielessä kangasti.

Mistä ihmisen siis loppujen lopuksi kannattaa onnellisuuden kokemuksia etsiä?

– Paradoksaalisesti juuri onnen etsiminen voi tuottaa onnettomuutta, Annamari Heikkilä sanoo.

– Kun onnistumme elämään tässä ja nyt ja huomaamaan asioita, joita meillä jo on, sen sijaan, että haluamme kaikkea sitä mitä meiltä puuttuu, meillä on mahdollisuus kokea onnen hetkiä. Ja samaan hengenvetoon: ehdottomasti kannattaa panostaa hyvään uneen ja terveelliseen ravintoon, koska pitkällä aikavälillä perustarpeiden tyydyttymisellä on vaikutusta myös onnellisuuteemme.

Fyysisten perustarpeiden tyydyttäminen ei yksistään takaa elämän merkityksellisyyttä. Se voi luoda edellytyksiä merkityksen löytämiselle, muttei takaa sitä.

Ilman elämän merkityksellisyyden, tarkoituksen ja mielekkyyden kokemusta onnellisuuden saavuttaminen on kaikesta päätellen mahdotonta – ja kääntäen: elämän merkityksellisyyden löytäminen tuottaa todennäköisimmin myös onnellisuuden kokemuksia.

Tämä oli onnellisuuskirjeenvaihtajan kirjeistä viimeinen. Kiitos mielenkiinnosta ja parhainta menestystä onnellisuuden tavoittelussa!

Tämä teksti on osa 12 kirjeen sarjaa, jossa filosofian tohtori Pekka Sauri pohtii, miten ihminen voi olla onnellinen. Voit myös kuunnella kirjeen.