Apu

Heikki Hursti: ”Meitä auttajia syytetään leipäjonoista”

6


Heikki Hursti: ”Meitä auttajia syytetään leipäjonoista”

Viikko sitten Apu julkaisi ensimmäisenä uutisen Heikki Hurstin tekemän avustustyön taloudellisista ongelmista. Sen lisäksi, että jutun myötä lähti vyörymään useampi lumipallo, se herätti lukijoissa myös useita kysymyksiä, joihin pyysimme Heikki ja Sini Hurstilta vastauksia.
Teksti Eve Hietamies

Kerroimme viikko sitten Apu-lehdessä, että jo 50 vuotta Suomessa avustustyötä tehneen Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry:n toiminta on vakavasti vaakalaudalla.  Vähäosaisia ruokkivan yhdistyksen rahatilanne on ollut tiukoilla ennenkin, mutta Heikki Hurstin mukaan tilanne ei ole koskaan ollut niin paha kuin nyt. Rahaa toiminnan pyörittämiseen on enää vain muutama kuukausi.

Kahdesti viikossa, keskiviikkoisin ja perjantaisin Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry ruokkii työttömiä, eläkeläisiä, kodittomia, yksinhuoltajia, maahanmuuttajia, pätkätyöläisiä, opiskelijoita sekä yhteiskunnan kelkasta pudonneita ilmaisella ruoalla ”Hurstin Valinnassa”, Helsingin Sörnaisissa, osoitteessa Helsinginkatu 19.

Syitä rahapulaan on useita. Yhdistys pyörii lahjoitusvaroilla, mutta lahjoituksia ei ole tullut niin paljon kuin ennen.

- Jostain syystä meitä myös luullaan varakkaaksi yhdistykseksi, mitä emme todellakaan ole, varatoiminnanjohtaja Sini Hursti kertoi viikko sitten.

Toinen syy on se, että yhdistyksen saama ainoa avustus Helsingin kaupungilta pienentyi kolme vuotta sitten.

Vuosien aikana Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry on useita kertoja hakenut avustusta niin Veikkaukselta kuin mm. Sosiaali-ja terveysministeriöltä. Päätökset ovat olleet aina kielteisiä, syyt vaihtelevat.  STEA näkisi mm. varastotilan vuokraamisen sen ostamista parempana vaihtoehtoja, ja ruokaa jakavien toimijoiden kannattaisi hankkia lahjoitusruoalle yhteisvarasto.

Sellaisen varaston pitäisi olla aika iso. Hurstin lisäksi toisen suuren ruoanjakelun järjestää kahdesti viikossa Herttoniemen seurakunta Myllypurossa. Sen leipäjonoa pidetään Suomen pisimpänä, se on noin kilometrin pituinen. Myös sen jakama ruoka lasketaan jakopäivinä tuhansissa kiloissa.

Lumipallo lähti pyörimään. Tieto Hurstin toiminnan talousongelmista levisi valtavalla vauhdilla niin somessa kuin muissa medioissa. Heikki Hursti herkistyi jopa kyyneliin asti MTV:n Huomenta Suomen suorassa lähetyksessä.  

Kaupunginvaltuuttu Pia Kopra (ps.) esitti valtuustoaloitteessaan 50 000 euron tukea Heikki Hurstin ruoka-avun toiminnan turvaamiseksi ja Perussuomalaisten Helsingin piirin puheenjohtaja Markku Saarikangas kysyi avoimessa kirjeessään päättäjille, haluavatko nämä, että Hursti joutuu lopettamaan toimintansa muutaman sadantuhannen euron takia.

- Avuntarvitsijoiden määrä on kasvanut yli kymmenkertaiseksi, noin 7 000-8 000 ihmiseen viikossa. On inhimillisesti uskomatonta, että Heikki Hursti vapaaehtoisineen on pystynyt tästä kaikesta suoriutumaan, Saarikangas kirjoitti.

- Hurstin avustustoiminnan jatkuminen edellyttäisi pikaisesti uusia logistiikkatiloja, rahallista tukea noin 500 000 euroa vuodessa sekä lupausta pitkäaikaisesta rahoituksesta, jotta toimintaa voidaan suunnitella ja kehittää optimaalisesti.

Hurstin talousongelmat napattiin myös presidentinvaalien pelinappulaksi. Paavo Väyrynen ilmoitti täysin yllättäen, että jos hänet valitaan presidentiksi, hän lahjoittaa ensimmäisen vuoden palkastaan 50 000 euroa ruoka-apua antavalle Heikki Hurstille. Ja Laura Huhtasaari komppasi. Väyrysen heitto sai ihmiset epäilemään, että kysymyksessä on vain äänten osto.

Facebookin Kallio-ryhmässä muusikko Pekko Manzin ehdotti, että Hurstin toiminnan hyväksi järjestettäisiin hyväntekeväisyyskonsertti. Ehdotus sai myötämielisen vastaanoton.

Itse juttu aiheutti lukijoilta kysymysvyöryn, johon hankimme Heikki ja Sini Hurstilta vastauksia.

Kuka Avustustyön eli Hurstin Valinnan tilat omistaa?

- Tilat omistaa yksityinen firma, joka on koko ajan yrittänyt saada tätä myytyä, mutta ei ole onnistunut vielä. Tässä samassa tilassa taisi aikaisemmin olla Valintatalo, Heikki Hursti kertoo.

Miksi vuokra on niin korkea, 9 000 euroa kuukaudessa?

- Liiketilassa, josta jaamme ruokaa, on noin nelisensataa neliötä. Hurstin valinta sijaitsee myös Helsingissä keskeisellä paikalla.

Hurstin Valinta löytyy Helsingin Sörnäisista, keskustan kupeesta. Vuokrataso on siis sen mukainen. Liiketilojen vuokra pyörii alueella noin kymppitonnissa.

- Kaikkihan on suhteellista. Minulla on ystävä, joka pitää kahvilaa ihan Helsingin ydinkeskustassa. Sen kahvilatilan vuokra on noin 13 000 euroa kuukaudessa.

Onko vuokran alentamisesta puhuttu?

- Minä en ole puhunut, sillä Helsingin Kaupunki on vuokrannut Hurstin Valinnan tilat sen omistavalta yritykseltä. Kuvio on aika monimutkainen: Helsingin kaupunki maksaa meille vuosittaista avustusta vuokraan, jotta voimme maksaa vuokraa Helsingin kaupungille. Ja sitten kaupunki tilittää vuokran tälle yksityishenkilölle.

Kaupungin vuosittain lahjoittama 100 000 euroa on tarkoitettu ruoanjakopisteen vuokraan ja sähköihin.

Miksi ette muuta halvempiin tiloihin?

- Pääkaupunkiseudulta ei oikein sellaisia löydy. Jotta saataisiin kaikki ihmiset sisään eikä kenenkään tarvitsisi jonottaa ulkona, tilan olisi oltava nykyistä paljon isompi. Vaikka osa jäähallista tai Messukeskuksesta – eikä tämä ole vitsi.

Kun Heikki Hursti otti isänsä Veikko Hurstin aloittaman avustustyön harteilleen vuonna 2005, ruokaa haki noin 300 ihmistä per jakokerta. Tänä päivänä ruokaa jonottaa jakopäivinä noin 2 500 – 2 800 ihmisiä, loppukuusta ihmismäärä saattaa suurentua jopa yli kolmen tuhannen.

Ruokaa menee jakopäivänä tonneittain, ja ne kaikki tuhannet kilot ahdetaan samaan tilaan, mistä ihmiset hakevat ruokaa. Avustustyöntekijät jakavat kahdesti viikossa ruokaa valtavien laatikkovuorien keskellä. Hävikkiruoka haetaan lähikaupoista ja saadaan lahjoituksina isoilta elintarvike- ja tukkuliikkeiltä. Maanantaisin Hursti jakaa ilmaiseksi vaatteita.

- Koska Hurstin Valinnan tilat ovat myynnissä, uusien tilojen hankkiminen saattaa olla kuitenkin edessä. Meidän tilojen hinta on noin 400 000 euroa. Toki tässä on varmaan aika korkeat yhtiövastikkeet, mutta jos olisi rahaa, jos voittaisin lotossa, ostaisin Hurstin Valinnan tilat.

Millaisia tiloja Hurstin Laupeudentyö tarvitsisi?

- Tarvitsemme kipeästi toimivan logistiikkatilan, siis varaston. Tällä hetkellä ruokaa tulee, mutta niiden varastoimiseen ei riitä tilat. Joudumme paljon hylkäämään tarjouksia, koska ei ole yksinkertaisesti paikkaa, minne laittaa kaikki lahjoitustavara.

- Haaveena olisi saada jostain toimiva logistiikkatila, jossa voisi säilyttää kuivamuonaa ja vaatteita. Ja jonne voisi ajaa kuorma-autolla sisälle asti, ettei enää tarvitsisi pakata ja purkaa autoja kadulla, säässä kuin säässä.

Millainen olisi ihannetila?

- Olen jo pitkään miettinyt, miten ruokaa jonottavien tilannetta voisi jotenkin inhimillistää. Suoran kädestä pussiin jakelun sijaan tila voisi olla eräänlainen kauppa, jossa olisi kunnon kaapit ja kylmä-altaat. Ihmiset saisivat itse ottaa mitä haluavat ja ruokakin pysyisi viileänä. Voisimme avata jo aamukahdeksalta ja avustustyöntekijät pitäisivät huolen siitä, että tavaraa on hyllyissä koko ajan saatavilla. Haave lienee utopiaa, sillä kylmäaltaat ovat aika kalliita…

- Tällä hetkellä meillä ei ole Hurstin Valinnassa viilennyslaitteita, mutta onneksi sentään jokunen kylmäkaappi. Etenkin lämpimillä säillä tavara pitää jakaa mahdollisimman nopeasti, ettei se mene pilalle. Ruoka on laatikoissa lattioilla ja seinustoilla.

Mihin lahjoitusrahat käytetään?

- Toiminnan käyttökuluihin. Vuokran, sähkön ja palkkakulujen lisäksi meillä on ruoanhakuun kolme autoa eli kaksi pakettiautoa ja yksi kuorma-auto, jotka pitää kerran viikossa ainakin tankata sekä tietysti huoltaa säännöllisesti. Puolitoista viikkoa sitten kuorma-autosta hajosi jarrut Lahdentiellä, auto jouduttiin hinaamaan korjaamolle. En tiedä, onko lasku jo tullut, mutta se voi olla aika iso, koska autoon jouduttiin tekemään iso jarruremontti. Kun tätä työtä tehdään ja autot liikkuu, kaikki kuluu ja sen korjaamiseen tarvitaan rahaa.

Aikaisemmin Helsingin kaupunki tuki Hurstin toimintaa vuosittain 150 000:lla eurolla, mikä riitti ruoanjakopaikan vuokraan ja sähköihin. Nyt kolmena viimeisenä vuonna avustus on ollut 100 000. Se ei riitä, koska pelkästään vuokrakulut jakopisteen eli Helsinginkadun tiloista on vähän yli 9 000 euroa kuukaudessa.

Tilojen vuokra, työntekijöiden palkat, sähköt ja ruoan kuljetuksiin tarvittavien autojen kustannukset tekevät yhteensä noin 25 000 euroa kuukaudessa. Tammikuun alussa yhdistyksen tilillä oli vajaa 50 000 euroa, mikä riittää pyörittämään toimintaa enää kaksi kuukautta.

- Kaupungin avustuksen lisäksi loput tulot ovat yksityisten ihmisten ja firmojen lahjoituksia. Näillä lahjoituksilla olemme hoitaneet kaikki muut kulut ja se miten ollaan pärjätty, onkin hyvä kysymys. Joku johdatus tässä on ollut, yhdistyksen varatoiminnanjohtaja Sini Hursti sanoo.

- Onneksi meillä on myös useita hienoja ruokalahjoittajia joiden avulla olemme saaneet ruuat jaettua. Heille suuri kiitos työmme mukana olosta! Ilman heitä emme olisi pärjänneet tähän asti.

Ovatko leipäjonot aiheuttaneet ongelmia?

- Kaupunki haluaisi, että olisi niin isot tilat, ettei jonoa syntyisi. Vaikka nämä ovat näin isot tilat, silti jonoja syntyy. Olemme kaikin tavoin yrittäneet vähentää jonotusta, aikaistaneet muun muassa jakoa. Mutta ihmiset tulevat jonottamaan jo paria tuntia aikaisemmin, ennen kuin ovet avataan. Olemme sanoneet, että älkää tulko niin aikaisin, koska kastutte tai jäädytte – minkälainen ilma nyt sitten onkaan. Silti siellä on jo jonoa, kun tulen töihin aamukahdeksalta, Heikki Hursti jatkaa.

- Olin jokin aika sitten Helsingin kaupungin palaverissa… sosiaalivirasto alkoi syyttää leipäjonoista meitä, jotka teemme tätä työtä. Nousin pöydän äärestä seisomaan ja sanoin, ”Ei se ole meidän vika ole, että ihmisillä on nälkä, ihmiset kärsivät ja niiden on täytynyt liikkeelle hakemaan jostain apua siihen taloudelliseen tyhjyyteen ja tilanteeseen, joka heidän elämässään on. Että jonot ovat minun mielestäni teidän vika. Jos perusturvaa nostettaisiin, ihmiset voisivat paremmin ja leipäjonot olisivat varmasti pienempiä”.

Mikä oli vastaus?

- Hymähdyksiä.

- Ja toisessa kokouksessa sain kuulla, että kyllä se on niin nöyryyttävää, että sellaisia jonoja on…. Vastasin, että niin se on minunkin mielestä.  Me, jotka autamme taloudelliseen kuoppaan pudonneita ihmisiä, olemme siis syyllisiä jonoihin. Tämä ajatusmalli on ihan hanurista! Kuvottavaa!

Paljonko itse kärsit pitkistä leipäjonoista Hurstin Valinnan edessä?

- Kyllä mä kärsin. Koskettaa, kun on kovat pakkaset tai vettä tulee ja ihmiset on ihan märkiä. Käyn välillä katsomassa jonoja ja hoputan henkilökuntaa, että porukka pääsisi nopeammin ulkoa sisään.

- Olen käynyt kysymässä, että miksi tulette noin aikaisin, tehän palellutte. Ihmiset sanovat, että ” kaveritkin on ruokajonossa, halutaan jutella ja vaihtaa kuulumisia”.  Ruokajono on monille myös tärkeä, sosiaalinen tapahtuma.

Miksi ruokajakoa ei voi järjestää niin näkyvälle paikalle, että kansanedustajatkin näkisivät sen? Miksi Hursti ei jaa ruokakasseja Eduskuntatalon edessä konteista?

- Hyvä kysymys! Olen sitäkin miettinyt, että jos tilanne vielä vaikeutuu, niin toki sitten voidaan siirtyä, jos valtioneuvosto ei pian puutu meidän taloudelliseen tilanteeseen ja lähde ihan konkreettisesti antamaan tukea. Rahaa näet on. Valtiovarainministeriö antaa joka vuosi 350 miljoonaa euroa erilaisille urheiluseuroille ja muille yhdistyksille, mutta ei koskaan meille. Eikö siitä summasta voisi saada 500 000 joka vuosi, että pystyttäisi toimimaan, kehittämään ja tekemään paremmin tätä työtä?

Onko Heikki Hursti törmännyt Nimby eli Not In My Back Yard – ilmiöön, joka kuvaa yleistä vastustusta uutta ja erilaista kohtaa. (Suomessa lienee ”Ei minun takapihalleni”). Mitä tapahtui?

- Ei nyt, mutta silloin, kun oltiin toisissa tiloissa ja jouduttiin painostuksen alle.

Vuonna 2011 Kallion kaupunginosassa nousi kansanliike suvaitsevuuden puolesta, kun julkisuuteen alkoi nousta vaatimuksia siitä, että Helsinginkadulla kahdesti viikossa kiemurteleva leipäjono pitäisi häätää Kalliosta. Joidenkin mielestä leipäjono aiheutti järjestyshäiriöitä ja turvattomuutta, alensi asuntojen hintoja ja karkotti lähiyritysten asiakkaita.

Poliittisesti sitoutumaton Kallio-liike syntyi vastareaktiona. Suuri joukko asukkaita oli huolissaan siitä, että yritykset häätää Hurstin leipäjono romuttaa Kallion maineen rosoisena ja moniarvoisena kaupunginosana. Leipäjono jäi.

- Sanoivat minulle, että kyllä yksi ruokajakelu aina Kallioon mahtuu.

 Pelätäänkö ruokajonoa?

- Ainakin tiettyjen viranomaisten puolelta, koska ne haluaa, ettei olisi jonoja. Olen ottanut muutamia valokuvia…  yhtä lailla jonot ovat pitkät myös meitä moittivan sosiaaliviraston edessä, kun narkit käyvät sieltä hakemassa apua. Ja väitetään, että meillä Hurstin Valinnan edessä makaa välillä spurguja. Jos joku nukahtaa, niin heti kyllä hälytetään apua ja viedään kaveri muualle nukkumaan. Minulla on kuva, missä kaveri makaa Helsingin sosiaaliviraston edessä täydessä seilissä.

- Rokotuksia voi jonottaa, ilmaisia ämpäreitä voi jonottaa – kaikkialla muualla saa jonottaa, mutta meillä ei. Miksi? Ehkä se on se poissa silmistä, poissa mielestä – joku tällainen juttu….?

Heikki Hursti kertoo saaneensa nyt yhteydenottoja yksityisiltä ihmisiltä, jotka haluavat auttaa toimintaa taloudellisesti.

- Ehkä me sittenkin pärjäämme.

Teksti Eve Hietamies, kuva Lasse Lecklin

Lue myös: 

Hurstin ruoka-apu vaarassa loppua: "Pari kuukautta vielä pärjätään. Sitten on lopetettava toiminta."

Hurstin hyväntekeväisyystyössä auttanut Arman Alizad kauhistui ihmisten hätää: väki jonotti tuntikausia lumimyrskyssä

Dannyä ei ole tunnistaa uudesta kuvasta: "Miehestä lähti 10 vuotta"

Myllypuron ruoka-apu on kuin ystävyyden majatalo

Julkaistu: 26.1.2018