Kahdesti viikossa, keskiviikkoisin ja perjantaisin Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry ruokkii työttömiä, eläkeläisiä, kodittomia, yksinhuoltajia, maahanmuuttajia, pätkätyöläisiä, opiskelijoita sekä yhteiskunnan kelkasta pudonneita jakamalla ilmaista ruokaa ”Hurstin Valinnassa”, Helsingin Sörnaisissa, osoitteessa Helsinginkatu 19.
Kun Heikki Hursti otti isänsä Veikko Hurstin aloittaman avustustyön harteilleen vuonna 2005, ruokaa haki noin 300 ihmistä per jakokerta. Tänä päivänä ruokaa jonottaa jakopäivinä noin 2 500 – 2 800 ihmisiä, loppukuusta ihmismäärä saattaa suurentua jopa yli kolmen tuhannen.
Ruokaa menee jakopäivänä tuhansia kiloja. Hävikkiruokaa haetaan lähikaupoista ja saadaan lahjoituksina isoilta elintarvike- ja tukkuliikkeiltä. Maanantaisin Hursti jakaa ilmaiseksi vaatteita.
- Näkemästäni köyhyydestä huolimatta Suomi on mielestäni hyvinvointivaltio. Hyvää on paljon, mutta on myös parantamisen varaa – varsinkin sosiaalipuolella. Kun menee Helsingin sosiaalivirastoon hakemaan apua, ne lähettävät hakemaan ruokaa Hurstilta, Heikki Hursti sanoi Avun haastattelussa vuonna 2012. Tilanne on tuskin parantunut siitä.
- Aina kun puhutaan Hursteista, saamme kuulla saman: ”Kyllä te pärjäätte, tehän olette Hursteja. Toiminta jatkuu, teitä ei jätetä”. Jostain syystä meitä luullaan varakkaaksi yhdistykseksi, mitä emme todellakaan ole, varatoiminnanjohtaja Sini Hursti kertoo.
- Aikaisemmin Helsingin kaupunki antoi lahjoitusta 150 000, se riitti ruoanjakopaikan vuokraan ja sähköihin. Nyt kolmena viimeisenä vuonna avustus on ollut 100 000. Se ei riitä, koska pelkästään vuokrakulut jakopisteen eli Helsinginkadun kiinteistöstä on vähän yli 9 000 euroa kuukaudessa.
- Tilojen vuokra, työntekijöiden palkat, sähköt ja ruoan kuljetuksiin tarvittavien autojen kustannukset tekevät yhteensä noin 25 000 euroa kuukaudessa. Tilillä on vajaa 50 000 euroa, se riittää pyörittämään toimintaa kaksi kuukautta.
Säästösyistä yhdistys joutui luopumaan Kumpulan kuivavarastosta sekä Sörnäisten pakkasvarastosta. Tilalle tehtiin sopimus kaupallisen pakastevaraston kanssa, se tulee edullisemmaksi.
- Viime vuoden lopulla alkoi olla ajatusta, että joudutaan laittaa ovet kiinni. Joulun alla näet rahat rupesivat hupenemaan, Heikki Hursti kertoo.
- Oli pakko ottaa luuri kouraan ja alkaa kerjätä, Sini Hursti jatkaa.
- Lahjoituksia ole tullut niin paljoa kuin ennen. Kun yksityiset ihmiset ja yritykset ottivat joulun alla yhteyttä lahjoittaakseen ruokaa, jouduin sanomaan suoraan, että vaihtakaa se rahaan. Ruokaa on. Tämän hetkinen tilanne on se, että ruokaa tulee riittävästi, mutta eipä sitä pysty jakamaan, jos ei ole rahaa vuokrakuluihin. Saatiin joulun sen verran apua, että pärjättiin tähän asti, Sini kertoo.
Leipäjonot rantautuivat laajemmin suomalaiseen katukuvaan 1990-luvun laman aikana eivätkä ne koskaan hävinneet. Leipäjonoissa seisoo niin perheitä lapsineen kuin eläkeläisiä, opiskelijoita, maahanmuuttajia, yksinasuvia, pätkätyöläisiä, pienipalkkaisia ja opiskelijoita, ei siis pelkästään päihdeongelmaisia miehiä.
Saatu apu oli varsin konkreettista. Aikanaan Veikko Hurstin perustama Kodittomien joulujuhla on tänä päivänä muuttunut kaikkien apua tarvitsevien joulujuhlaksi ja pienen Kisahallin sijaan se järjestetään Helsingin Messukeskuksessa. Avustajia joulujuhlassa on pari sataa, vieraita yli tuhat.
- Messuhallin vuokra maksetaan kahdessa erässä, eli 2 x 11 160 euroa eli yhteensä 22 360 euroa. Eräs yritys suostui maksamaan Messuhallin vuokrasta toisen erän, mikä helpotti meidän tilannetta huomattavasti. Mutta vuokran lisäksi juhliin tarvitaan uunit, ruokailuvälineet, kylmäkontit. Esiintyjät kinutaan ilmaiseksi ja ruoat sekä kinkut pyydetään lahjoituksina. Joka joulu lähetetään myös tuhatkunta avustuspakettia ympäri Suomea.
Paljonko on valtion antama tuki?
- Mikä tuki?
- Ainoa Hurstin ruoka-jaon saama tuki on kaupungin tuki vuokrakuluihin. Monia vuosia sitten yhdistys sai RAY:ltä avustusta Mellunmäen toimistotilojen ostamiseen. Se on nyt myynnissä. Suunnitelmissa oli sijoittaa kipeästi kaivattuun logistiikkatilaan. Joudumme kieltäytymään paljon lahjoitustavaroista, koska ne eivät enää mahdu mihinkään.
Entä Veikkaus?
- Pari vuotta sitten RAY:ta tuli kaksi ihmistä neuvomaan, miten hakemukset tehdään niin, että jatkossakin saa tukea. Teimme kirjaimellisesti hakemukset heidän ohjeiden mukaan. Emme saaneet avustusta, Heikki sanoo.
Johtuiko rahapulasta sekin, ettei Köyhien itsenäisyyspäiväjuhlassa Hakaniemen torilla tarjottu perinteistä kuumaa hernekeittoa?
- Ei. Torilla on remonttihössäkkä ja katsoimme, ettei ihmiset olisi kunnolla mahtuneet syömään. Toinen syy oli se, että itsenäisyyspäivän alla ilmat olivat hirveät. Emme halunneet laittaa ihmisiä jonottamaan soppaa moneksi tunniksi kurjaan säähän, Sini Hursti sanoo.
- Suurin syy taloudellisen tilanteen tiukkenemiseen on se, että ruokaa hakeva joukko on suurentunut valtavasti, joten esimerkiksi ruokaa noutavat autot joutuvat kovemmalle koetukselle ja menevät rikki. Välillä olemme joutuneet muiden kulujen lisäksi ostamaan suuren ihmismäärän takia lisäruokaa. Nyt ei enää kauheasti ostella.
Teksti Eve Hietamies
Lue myös:
