Apu

Hannu Lauerma: Kun trauma ei jätä rauhaan – PTSD voi alkaa vasta kuukausien kuluttua, jolloin diagnosointi on hyvinkin kiistanalaista

Hannu Lauerma: Kun trauma ei jätä rauhaan – PTSD voi alkaa vasta kuukausien kuluttua, jolloin diagnosointi on hyvinkin kiistanalaista
Psykiatri Hannu Lauerma kertoo kolumnissaan tavanneensa sotaveteraaneja, joilla vaimon ja ystävien kuolema, oma eläköityminen ja yksinäisyys ovat nostaneet vanhat traumat pintaan.
Julkaistu: 3.3.2021
Järkyttävät tapahtumat voivat laukaista tai pahentaa monenlaisia mielenterveyden häiriöitä. Nimenomaisesti psyykkistä traumaa seuraavaa oireyhtymää, traumaperäistä stressireaktiota (englanniksi posttraumatic stress disorder eli PTSD) on tutkittu laajalti muiden muassa sotaveteraanien ja ääritilanteissa olleiden pelastustyöntekijöiden keskuudessa.
Trauman jälkeen on normaalia tuntea erilaisia stressioireita, jotka yleensä lievittyvät itsestään. Osalla akuutti stressireaktio kehittyy vähitellen traumaperäiseksi stressireaktioksi, jonka kesto on määritelmällisesti vähintään yksi kuukausi. Krooniseksi häiriö määritellään, jos oireet jatkuvat vähintään kolme kuukautta.
Häiriölle on ominaista yleensä henkeä uhanneen trauman itsepintainen kokeminen uudestaan esimerkiksi takaumina tai painajaisina. Kauhun tunteen voi laukaista esimerkiksi räjähdyksen tai hälytysajoneuvon ääni, tai jokin kidutuskokemuksesta muistuttava hahmo tai esine. Se voi johtaa välttämiskäyttäytymiseen: potilas välttää traumasta muistuttavia esineitä, paikkoja ja ihmisiä ja saattaa eristäytyä ja turtua. Jatkuva varuillaanolo, säikähtely, ärtymys, nukahtamisvaikeudet ja heräily painajaisiin ylläpitävät kierrettä.
Häiriöllä on fysiologiset erityispiirteensä ja biokemiansa. Tyypillisesti jo lepotilassa sydän lyö tiheään, ja verenpaine kohoaa. Niiden vaste stressiin on tavallista voimakkaampi. Potilaiden ”stressihormonin” eli kortisolin määrä on silti pienempi kuin vastaavissa traumatilanteissa olleilla sairastumattomilla.
Kortisoli kuuluu glukokortikoideihin, hormoneihin, jotka osallistuvat hiilihydraattien aineenvaihdunnan säätelyyn. Stressin aikana glukortikoidit edistävät lihasproteiinien ja rasvojen hajoamista ja sokerin muodostusta. Poikkeama veren kortisolitasossa on päinvastainen kuin vakavassa depressiossa. Tuota erikoista piirrettä täydentää se, että depressio- ja PTSD-potilaiden kortisolitasot reagoivat eri tavoin, kun potilaalle annetaan koemielessä deksametasonia, synteettistä glukokortikoidia.
Akuutit stressireaktiot esimerkiksi taistelu- tai onnettomuustilanteissa on tunnistettu pitkään, mutta PTSD on varsin uusi ja kiistanalainenkin diagnoosi, ja sen rajautuminen muihin häiriöihin on kiusallisen epämääräistä. Viime sotien aikana ja niiden jälkeen Suomessa vallitsikin halu leimata pitkittyneistä stressioireista kärsineet sotaveteraanit joko lähtökohtaisesti häiriintyneiksi tai turhasta valittaviksi pinnareiksi. Ajat olivat kovat, varoja hoitoon, psykososiaaliseen tukeen tai eläkkeisiin ei ollut.
Trauman jälkeen on normaalia tuntea erilaisia stressioireita, jotka yleensä lievittyvät itsestään.
PTSD saattaa alkaa vasta kuukausien tai harvoin jopa vuosien kuluttua, jolloin sen diagnosointi on usein esimerkiksi vakuutusoikeudellisesti hyvinkin kiistanalaista. Silloin taustalla on usein suojaavien tekijöiden väistyminen.
Olen aikanani tavannut joitakin pitkän ajan kuluttua sairastuneita sotaveteraaneja, joilla oireisto oli kehittynyt vasta, kun esimerkiksi vaimon ja ystävien kuolema, oma eläköityminen ja yksinäisyys olivat nostaneet traumat pintaan muun muassa toistuvien painajaisten kautta.
Sosiaalinen tuki ja oikein valittu psykiatrinen hoito heti trauman jälkeen suojaavat häiriön kehittymiseltä, ja sen oireistoa voidaan hoitaa muun muassa eräillä autonomisen hermoston toimintaan vaikuttavilla lääkkeillä.
Kommentoi »