Alfa Romeo Montreal – Tavoittamaton kaunotar vuodelta 1972 – ”Eipä olisi silloin 80-luvun alussa tullut mieleenikään, että 32 vuoden kuluttua sama auto olisi omassa tallissani”

Esa Tammisen ensitapaaminen kuvien superharvinaisen Alfa Romeo Montrealin kanssa tapahtui jo yli neljä vuosikymmentä sitten 1982. Kuten varmaan jokaisessa kaupungissa oli tuolloin, ja on ehkä nykyisinkin, nuorisolla oli lenkki tai pari, joissa kierrettiin kortteleita. Kortteliralli lienee painokelpoinen nimi tälle harrastukselle.

– Ajopelinä oli silloin ensimmäinen Alfani, eli 1750 Berlina vuosimallia 1970. Olin ostanut sen paria vuotta aiemmin. Jossain vaiheessa alkoi sitten tuntua, että homma ei tuota tulosta. Tulpat ja venttiilit moisessa nurkkarallissa vain karstoittuivat. Siispä päätettiin lähteä käymään kahvilla jossain vähän pidemmällä, Tamminen muistelee.

– Pian oltiinkin sitten menossa kohti Kilpisjärveä. Matkalla pysähdyttiin Pietarsaaressa Alfaa myyvässä autoliikkeessä ostamassa tarvelistan varaosia.

Mutta tarinaan tulikin tälle kohdin mutka, sillä liikkeen näyteikkunassa seisoi jotakin hyvin pysähdyttävää: vihreä Alfa Romeo Montreal.

– Se oli ensimmäisen kerta, kun näin ”Montin” livenä.

Italialaisessa kaunottaressa kiehtoi nuorta miestä jo tuolloin muotojen lisäksi sen ainutlaatuisuus. Tämä yksilö on silloisen maahantuojan eli Suomen Koneliikkeen ensimmäinen ja ainoa maahan tuoma Montreal. Se oli tuotu Suomeen joulukuussa 1972. Omistaja esitteli Tammiselle konehuoneen ynnä muuta, ja jopa kylmät tyypit päästiin ottamaan.

– Ensitapaamisella tuntui, että tämä auto oli kaikin puolin häkellyttävä ja täysin tavoittamaton.

Tarvittaisiin yli kolme vuosikymmentä ja kohtalon oikku, ennen kuin kyseisen auton ja miehen tiet jälleen kohtasivat.

– Montreal päätyi meille vahingossa. Puolisoni, joka myös on kiinnostunut Alfa Romeoista, haaveili harraste-Alfan hankkimisesta, ja etsimme sopivaa 70-luvun 105-sarjan Alfaa. Huomasimme ilmoituksen vasta, kun Montreal oli ollut myytävänä jo noin puolitoista vuotta. Kaupat onnistuivat, kun ostimme auton vuonna 2014 puolisoni kanssa puoliksi, ja myöhemmin se siirtyi yksin minun omistukseeni.

– Eipä olisi silloin 80-luvun alussa tullut mieleenikään, että 32 vuoden kuluttua sama auto olisi omassa tallissani.

Pelkkää autuutta ei Montrealin kanssa eläminen ole kuitenkaan ollut.

– Ruiskun kanssa oli alkuun ongelmia. Yleisin vika tässä Spican ruiskussa on thermostatic actuatorin vikaantuminen. Automaattisen ryypyn virkaa toimittava komponentti saattaa ajan myötä vuotaa öljyn ulos, jolloin moottori jää käymään ryyppy päällä. Varaosia ei ole saatavana, mutta vioittuneen osan pystyy korjaamaan ja täyttämään uudelleen öljyllä. Homma vaatii hiukan tietoa ja perehtymistä asiaan, mutta oma korjaukseni on toiminut hyvin. Muuten tekniikan puolella ei mainittavaa ole ollut.

– Alustan varaosia eli niveliä, puslia ja jarrujen osia on hyvin saatavana, koska monet osat ovat samat kuin muissa 105-sarjan Alfoissa. Autoa ei ole tarvinnut hitsata lainkaan.

Miltä maailma näyttää hienon autoharvinaisuuden ratin takaa katsottuna?

– Nuoruusvuosina kaasujalka oli silloin tällöin raskas. Virityksien toimivuutta ja autojen suorituskykyä käytiin joskus kokeilemassa maantiellä. Vaikka nopeudet saattoivat ajoittain nousta hiukan yli sallitun, mihinkään yltiöpäiseen temppuiluun tai kaupungissa kaahailuun ei onneksi koskaan sorruttu. Kertyneitten kilometrien ja elettyjen vuosien myötä kaasujalka on keventynyt ja nopeusrajoitusten noudattamisesta on tullut jopa tapa. Silti ajotapa on reipas ja nyhjääjät sekä turhat koukkijat ärsyttävät. Aamuhämärissä ilman takavaloja ajavat autoilijat saavat adrenaliinitasot nousemaan.