Aikuisilla ADHD:n levottomuus kääntyy usein sisäänpäin – Se saa helposti alisuoriutumaan

1. Miltä ADHD tuntuu?

Aikuiset kuvaavat ADHD:ta eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä usein päänsisäiseksi kuhinaksi. Olo on jatkuvasti levoton tai kireä. On vaikea rauhoittua, ja mieli käy kierroksilla.

Lapsilla ADHD näyttäytyy yleisesti ylivilkkautena, mutta aikuisilla ulkoinen levottomuus usein lievittyy ja kääntyy sisäänpäin. Yksi syy tähän on, että aikuisuuden vaatimukset voivat peittää oireet. Aikuinen pyrkii käyttäytymään sosiaalisten normien mukaisesti.

ADHD on kehityksellinen häiriö, johon vaikuttavat sekä geenit että ympäristö. Se on olemassa lapsuudesta saakka. Siksi ihminen ei osaa välttämättä ajatella, että tuntemuksissa olisi mitään poikkeavaa. Hän on aina ollut tietynlainen, eikä tiedä muusta.

2. Miksi ADHD voi tehdä elämästä raskasta?

ADHD tarkoittaa, että ihmisen tarkkaavuuden ja aktiivisuuden säätely toimii omalla tavallaan. Jos aihe on kiinnostava, ADHD-oireinen saattaa uppoutua siihen. Hän ei kuitenkaan välttämättä pysty keskittymään silloin, kun pitäisi. Siksi tylsiltä tuntuvia tehtäviä ei saa tehtyä.

ADHD-oireinen voi innostua helposti ja aloittaa uusia töitä, projekteja ja harrastuksia. Monesti hän menettää kiinnostuksensa niihin alun jälkeen. ADHD saa ihmisen usein alisuoriutumaan älykkyystasoonsa nähden.

ADHD aiheuttaa ongelmia myös toiminnanohjauksessa. Yksi yleinen oire on vitkastelu. Moni on aikaoptimisti, jättää asiat viime tinkaan ja stressaantuu, kun huomaa, että tehtävä ei viekään puolta tuntia, vaan puoli päivää.

ADHD:hen kuuluu myös impulsiivisuus, jolloin saattaa tehdä riskialttiita päätöksiä. Nämä voivat näkyä taloudellisina vaikeuksina, liiallisena päihteiden käyttönä tai riskien ottamisena liikenteessä tai seksuaalisessa käytöksessä.

Ihmissuhteetkin voivat joutua koetukselle levottomuuden vuoksi.

3. Mistä tietää, onko kyseessä ADHD, masennus vai ahdistus?

ADHD lisää monien mielenterveyshäiriöiden riskiä. Usein ihminen on tehnyt elämänsä eteen enemmän töitä kuin muut, mutta suoriutunut silti heikommin ja saanut kielteistä palautetta. Lapsena hänelle on voitu sanoa, että jos hän vain keskittyisi, hän pärjäisi paremmin. Lapsi on kuitenkin jo yrittänyt kaikkensa, eikä pysty enempään.

Kun liiallinen kuormitus jatkuu pitkään, seuraus voi olla uupumus. Lisäksi eri ongelmat voivat vaikuttaa minäkuvaan ja itsetuntoon. Se voi altistaa masennukselle tai ahdistukselle.

Moniin mielenterveyshäiriöihin liittyy samanlaisia oireita kuin ADHD:hen, mikä voi hankaloittaa diagnosoimista. Esimerkiksi masennukseen kuuluu usein aloitekyvyttömyyttä ja keskittymisvaikeuksia, ahdistukseen taas levottomuutta ja keskittymisvaikeuksia.

Masennus tai ahdistus ja ADHD sekoitetaan silti harvoin keskenään. Yleisempää on se, että ADHD jää piiloon mielenterveyden häiriön taakse.

Voikin olla, että ihmisellä on sekä ADHD että masennus. Näistä masennus on todettu ja hoidettu, ja ADHD on jäänyt huomaamatta. Joskus käy niin, että sinnikäs masennus saadaan hoidettua vasta, kun löydetään ADHD ja hoidetaan myös sitä.

Toisaalta ADHD:hen liittyy ennakko-oletuksia, jotka voivat aiheuttaa vääriä diagnooseja. Usein ajatellaan, että se aiheuttaa ylivilkkautta vain pojilla. Ylivilkas nainen onkin voinut saada diagnoosiksi epävakaan persoonallisuushäiriön, vaikka kyseessä olisi ADHD.

4. Miten äidin raskausaika voi vaikuttaa?

ADHD on osin perinnöllinen, mutta raskauden ja varhaislapsuuden ympäristö vaikuttaa sen kehittymiseen. Jo aiemmin on tiedetty, että alkoholin käyttö, tupakointi ja stressi raskausaikana voivat vaikuttaa sikiön keskushermostoon ja lisätä ADHD:n ja muiden häiriöiden riskiä.

Oulun yliopiston uudessa tutkimuksessa (2024) selvisi, että myös imetys voi vaikuttaa. Sen mukaan lapsen ADHD-oireiden riskiä lisäsivät äidin raskauden aikainen stressi ja alle kuusi kuukautta jatkunut osittaisimetys sekä äidin ei-toivottu raskaus ja alle kolme kuukautta jatkunut täysimetys.

5. Auttaako lääkitys?

ADHD:ssa aivojen dopamiinivälitteinen hermotoiminta on vajaata. Dopamiini on aivojen välittäjäaine, joka tuottaa mielihyvää ja motivoi. Se myös säätelee aivojen palkitsemisjärjestelmää.

Kun dopamiinia on liian vähän, ihmisellä on tylsää ja hänen on vaikea pysyä motivoituneena. Siksi hän hakee ärsykkeitä ulkomaailmasta.

ADHD-lääkkeet lisäävät dopamiinin määrää aivojen hermoliitoksissa. Moni sanoo, että lääkkeet saavat olon tuntumaan rauhalliselta ja normaalilta.

Aina lääkitystä ei tarvita tai ihminen ei itse halua sitä. Se ei myöskään sovi kaikille, ja esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudit voivat olla este. ADHD:ta hoidetaan myös psykoterapialla ja neuropsykiatrisella valmennuksella.

6. Voiko ADHD olla voimavara?

Moni ihminen on menestynyt ADHD:sta huolimatta – tai sen ansiosta. He ovat oppineet hyödyntämään ominaisuuksiaan ja arvostamaan niitä. Innostus aloittaa uusia asioita, ideointikyky ja aktiivisuus ovat etuja luovilla aloilla ja yrittäjyydessä.

ADHD-oireinen ihminen voi myös olla erittäin hyvä keskittymään asioihin, joista hän on kiinnostunut.

7. Voiko sen aiheuttaa itse?

ADHD on ihmisen ominaisuus, eikä sitä voi aiheuttaa itselleen. Sen oireita voi kylläkin pahentaa. Resepti on tuttu: informaatiotulva, silpputekeminen ja digilaitteet. Toisaalta ADHD saa ihmisen koukuttumaan someen tai peleihin muita helpommin.

Jos keskittymiskyky on ollut normaali ja sitten rapautunut, kyseessä ei ole ADHD. Sen sijaan ongelma voi olla ADT eli itsehankittu keskittymisvaikeus. Se voi tulla liiasta älylaitteiden käytöstä, tehtävästä toiseen hyppimisestä ja ylikuormituksesta. Siitä voi oppia pois.

Toinen selitys äkillisille keskittymisvaikeuksille on uupumus. Työelämän vaatimukset voivat ajaa ihmisen kovalevyn oikosulkutilaan, joka näyttää ADHD:lta, vaikkei ole sitä.

ADHD-diagnoosit ovat lisääntyneet hurjasti parinkymmenen viime vuoden aikana. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ADHD yleistyy. Ennen sitä ei osattu tunnistaa, ja vain harva sai diagnoosin. Nykyisin ADHD osataan tutkia ja todeta. Sen seurauksena voi tulla ylilyöntejä.

Tutkimusten mukaan noin 2–3 prosentilla aikuisista on ADHD. Jos se aletaan löytää selvästi useammilta, diagnosoinnissa on jotain pielessä.

Asiantuntija: psykiatri Sami Leppämäki, Terveystalo.