Apu 90 vuotta

1. Geenit selittävät ylipainoa enemmän kuin elintavat. Kirsi Pietiläinen (KP): Molemmat selittävät. Geeneillä on merkitystä. Jos meillä olisi identtinen kaksonen, hän olisi hyvin todennäköisesti samanpainoinen kuin me. Suurin osa lihavuuteen vaikuttavista geeneistä vaikuttaa ruokahalun tai ruokamieltymysten kautta. Mutta sen, kenestä lopulta tulee lihava, määräävät nimenomaan elintavat. Vaikka geenit määrittävät mieltymyksiä, asiaan voi vaikuttaa. Automaattisesti ei liho, vaikka olisi tietyt geenit. 2. Keski-iässä aineenvaihdunta hidastuu, ja painoa alkaa kertyä vääjäämättä. KP: Aineenvaihdunta hidastuu keski-iässä vain, jos liikunta vähenee. Muussa tapauksessa aineenvaihdunta alkaa jonkin verran hidastua vasta kuusikymppisenä. Mutta sekin johtuu siitä, että silloin liikunta yleensä vähenee. 3. Ihminen voi olla lihava ja silti terve. KP: Jos katsotaan verensokerin, kolesterolin ja verenpaineen kaltaisilla karkeilla mittareilla, niin kyllä. Herkkyys sairastua on ihmisillä ilman muuta erilainen. Jotkut sairastuvat viiden kilon ja toiset vasta 50 kilon lihomisen jälkeen. Lapsista suurin osa on terveitä, vaikka olisivatkin ylipainoisia. Metabolisen terveyden päälle tulevat tietysti muut lihavuuden terveysvaikutukset, kuten polvet, uniapnea ja psyykkinen terveys. Jotkut kärsivät lihavuudesta henkisesti, vaikka ovatkin metabolisesti terveitä. Se liittyy erityisesti lihavuusstigmaan. Lihavana on niin hankala olla tässä yhteiskunnassa. Voi kokea syrjintää ja tulla henkistä huonovointisuutta, joka ei oikeastaan johdu lihavuudesta, vaan ympäristön tavasta kohdella lihavia. Normaalipainoiset aikuiset ovat vähemmistössä. Painoindeksin (BMI) mukaan tarkasteltuna ainoastaan 40 prosenttia maamme aikuisista on normaalipainoisia. 4. Painoindeksiä ei kannata katsoa, koska sen normaalipainon raja (25) on niin tiukka, että melkein kaikki suomalaiset ovat sen perusteella lihavia joka tapauksessa. KP: Yli 60 prosenttia suomalaisista on toki 25:n rajan yli eli ylipainoisia. Mutta syy, miksi painoindeksiä ei ehkä kannata katsoa, on mielestäni se, ettei se määrittele terveyden kannalta oikein mitään, esimerkiksi terveyttä. Se on toki yhteydessä terveysriskeihin, mutta yksilön kohdalla se kertoo vain kehon koosta. Paljonko ihminen painaa suhteessa pituuteen. Meillä terveydenhuollossa painoindeksiä käytetään vielä etenkin lihavuuden hoitorajojen määrittelyssä. Milloin lihavuutta pitäisi hoitaa, missä vaiheessa lääkkeillä ja milloin on kelpoinen lihavuusleikkaukseen? Olen itse ajatellut pitkään, että painoindeksi on kaikkein vähäpätöisin kriteeri esimerkiksi lihavuuden hoidon aloittamisessa. Ihmisen oma tahto ja hänen terveytensä merkitsevät paljon enemmän. 5. Normaalipainoisella tai hyvin lievästi ylipainoisella ei ole riskiä lihavuussairauksista. KP: Kyllä niitä voi tulla, etenkin verenpainetautia ja kolesteroliongelmia. Diabetes on tiukemmin kytköksissä lihavuuteen. Mutta kakkostyypin diabetestä nähdään vain lievästi ylipainoisillakin. Riskit toki kasvavat selvästi painon lisääntyessä. Mutta geenit määrittelevät hirveästi, kuka sitten saa esimerkiksi verenpainetaudin. Hyvinvointialueiden mukaan tehty tarkastelu lihavien väestöosuudesta osoittaa punaista läntisessä Etelä-Suomessa. (Lähde:THL) 6. Jos painoa kerran kertyy, sitä on mahdoton saada enää pois. KP: On paljon ihmisiä, jotka ovat laihtuneet pysyvästi. Mutta painolla on hyvin voimakas tarve nousta takaisin. Se on biologiaa. Geenimme ovat peräisin sieltä jostain lähes kivikaudelta. Keho puolustaa korkeaa painoa, koska keho kokee laihtumisen vaaralliseksi. Kyse on voimakkaasta eloonjäämisvietistä. Jos paino on palannutkin takaisin, itseään ei kannata syyllistää siitä. Kehon biologinen halu painon takaisin nostamiseen on niin voimakas. 7. Laihduttamisessa tärkeintä on itsekuri. KP: Eihän lihavilta tai painonpudottajilta itsekuria yleensäkään puutu. Mielestäni useimmiten heillä on enemmän itsekuria kuin normaalipainoisilla, koska itsekuria on pitänyt treenata, toisin kuin jos paino säilyy luontaisesti. Painon pudottaminen pitäisi tehdä niin, ettei se ole kiinni pelkästään itsekurista, vaan että esimerkiksi ruokavaliossa on elementtejä, jotka tukevat painonhallintaa. Kylläisyyden muodostuminen on niistä tärkein. Jos ruuasta ei tule kylläisyyttä, on hirveän haasteellista mennä nälkää vastaan pelkästään itsekurilla. Kylläisyysviestiä tukevat täsmäsyöminen sekä proteiinit, kasvikset ja kuidut. Ja tietysti liikunta on tärkeää. Lihasten pitää olla aktiivisessa käytössä, ettei energiankulutus painu matalaksi. Muuten keho menee laihduttaessa säästöliekille, eikä se halua kuluttaa energiaa. Lue myös: ,Kun lääkäri puhuu vastaanotolla ylipainosta, kyse ei ole vihapuheesta vaan välittämisestä, sanoo Pippa Laukka, Vaikka erot eivät ole huomattavan suuria, THL:n tarkastelu osoittaa, että koulutustausta on yhteydessä painoon. Normaalipainoisten osuus on kaikista pienin matalasti koulutetuilla. 8. Paino putoaa, kun vain alkaa liikkua enemmän. KP: Liikunnalla on hirveästi hyödyllisiä vaikutuksia juuri energiankulutukseen ja siihen, että ylimääräistä rasvaa ja sokeria palaa. Useimmat saavat siitä myös mielihyvää. Säännöllisesti liikkuvilla ruokailun hallinta on helpompaa. Liikunnan kautta laihduttaminen on lisäksi hirveän terveellistä. Aina sanotaan, ettei liikunta laihduta kilomäärissä kauheasti. Ihmisen fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin kannalta se on silti niin monella tavalla terveellistä, ettei kannata katsoa vain kiloja. Mutta jos on merkittävästi painoa pudotettavana, silloin tuskin pystyy pelkästään liikunnalla laihtumaan. On pakko tuoda mukaan myös ruokavaliopuolta. 9. Paras keino laihduttaa on yksinkertaisesti syödä vähemmän. Patrik Borg (PB): Ei ole. Elimistö alkaa vastustaa laihtumista ja pyrkii palauttamaan painoa, jos syöminen vähenee liian nopeasti. Tiukassa dieetissä paino tulee helposti takaisin ja vielä korkeampana. Vähemmän syömisen sijaan pitäisi parantaa asioita usealla elämänalueella: hoitaa jaksamista – mitä väsyneempi on, sitä enemmän syö – parantaa ateriarytmiä, lisätä kasviksia ja etsiä mukavia tapoja liikkua lisää. Kun liikkuminen on mukavaa, silloin sitä tekee yleensä lisää, eikä lähde tekemään liian raskaita suorituksia, jotka kuluttavat liikaa energiaa ja voivat aiheuttaa nälkävelkaa. Moni sössii liikunnan lisäämisen vetämällä sen heti överiksi, eli lähtee saalistamaan laihtumista ja tekemään asioita, jotka eivät ole kivoja. Lue myös: ,Suomalaisen geenit ovat kuin esi-isillä, mutta kauppojen hyllyt notkuvat halpoja herkkuja – Voiko lihomista välttää?, Ravintotase kuvaa sitä ravintomäärää, joka pelloilta päätyy kauppojen varastoihin asti. Kuvio näyttää, että proteiinien saanti on kasvanut reippaasti tarkasteluaikana. (Lähde: FAO) 10. Eniten lihottaa illalla syöminen. PB: Ei ja kyllä. Illalla syöminenkin on osa hyvää syömistä. Jos se on hallittua ja kohtuullista, se ei ole ongelma. Mutta monet syövät alkupuolesta päivää liian kevyesti, liian pienen aamiaisen ja lounaan. Seurauksena iltaan kasaantuu aivan liiallista syömistä: isoja annoksia ja tyypillisesti vielä napostelua ja makeanhimoa. Se on kyllä painonhallinnan kannalta ongelmallisimpia asioita. Liiallisen iltasyömisen rajan tunnistaa siitä, jos illalla on tarve syödä paljon tai koko ajan, vaikkei varsinaisesti tunne nälkää. 11. Ruokavaliosta pitää karsia herkut ja kaikki mistä nauttii, jos haluaa laihtua. PB: Tämä on lähtökohtaisesti varma tie ikävään tsemppaukseen ja epäonnistumiseen painonhallinnassa. Herkut ovat kyllä monella osa ongelmaa. Eli että herkkuja menee paljon tai kerralla hallitsemattomasti. Mutta jos on kova makeanhimo, se ei ratkea sillä, että yrittää olla syömättä niitä. Pitäisi alkaa korjata syitä makeanhimon takana. Pääasiallisia syitä ovat yleensä, että on syönyt liian vähän ruokaa, ateriarytmissä on ongelmia tai herkkuihin on psykologisesti jännittynyt suhde. Tällöin herkkuja pitää esimerkiksi kiellettyinä tai on ongelmia jaksamisen kanssa, mikä pahentaa makeanhimoa. Jos on näitä taustatekijöitä, asia ei ratkea yrittämällä olla syömättä makeaa. Se voi onnistua päivän, viikon tai kuukausia, mutta herkut tulevat sieltä kyllä läpi ennemmin tai myöhemmin. Sallivuuden kokemus on tärkeä. Jos ihminen kokee, ettei jotakin saisi syödä, himo moninkertaistuu. Siksi on tärkeää luoda systeemejä, joissa ihmisestä tuntuu, että hän saa syödä herkun. 12. Tulosten tulee näkyä nopeasti, jos pudottaa painoaan oikein. PB: Valtaosalla painonpudottamisessa ei ole kiire mihinkään, vaikka esimerkiksi verenpaine ja -sokerit olisivat koholla. Tekemisen pitäisi olla pysyvää. Ei mitään kuureja, dieettejä tai liian vähäistä syömistä, vaan pysyvien elintapamuutosten opettelua. Tässä strategiassa varma juttu on, ettei paino tule laskemaan mihinkään ensimmäisinä päivinä tai edes viikkoina. Sen hyväksyminen on vaikeimpia asioita painonhallinnassa. Olemme niin ehdollistuneita ajatukseen, että painonpudotuksen pitäisi näkyä heti. 13. On kallista syödä terveellisesti. PB: Onhan se jossain määrin kalliimpaa, jos haluaa kuitenkin monipuolisia ratkaisuja. Hyvään syömiseen kuuluu sekä ravitsemuksellisten asioiden toteutuminen, kuten kasvisten lisääminen, että monipuolinen syöminen. Kukaan ei jaksa syödä samoja ruokia koko ajan. Jos unohdetaan ne halvat nauriit, kaalit ja porkkanat, ja ihminen haluaa syödä kasviksia monipuolisesti – tai valita vaikka vähärasvaisempia lihoja, on päivänselvää, että se on kalliimpaa. Myös esimerkiksi proteiini ruuassa maksaa. Se on tärkeä kylläisyystekijä, joka säästää ja tukee lihasmassaa. Se taas on painonhallinnassa tärkeää. Lisäksi esimerkiksi nopeiden ja laadukkaiden aterioiden valmistaminen vaatii rahaa, halvalla tekeminen on vaikeaa. Joten kyllä fiksu syöminen maksaa enemmän, mutta vain vähän enemmän. Jos on tiukkaa rahan kanssa, hyvän syömisen opettelu ei ole mahdotonta, mutta vaikeampaa.