Tehokas lääke kiellettiin – Auttaako enää mikään ilkeään sappikohtauskipuun? – Lääkäri neuvoo

Minulla on ollut ainakin 200 sappikohtausta tähän mennessä. Sappirakko poistettiin vuonna 2008, mutta nyt koh­taukset ovat melkein yhtä rajuja kuin ennen leikkausta, koska Litalgin-lääke kiellettiin. Se lopetti kohtauksen noin 20–30 sekunnissa. Enää mikään lääke ei lievitä kohtausta, vaan kipu on kovaa usein tunninkin ajan. Oksentelen, ja lihaksissa on ankaria jälkikipuja. Onneksi kohtauksia tulee enää parin kolmen kuukauden välein, kun aiemmin niitä oli jopa 13 kertaa kuukaudessa. Mikä auttaisi kohtauskipuun?

Sappikohtauksen raju kipu voi palata leikkauksen jälkeen yllättävistä syistä

Sappikohtaus aiheuttaa kipua, jota ei unohda. Se iskee äkisti usein ylä­vatsalle tai oikeaan kylkeen ja tuntuu siltä, kuin sisällä puristuisi rautavyö. Moni tunnistaa sen heti, sillä kipu on luonteeltaan tyypillinen ja laadultaan viiltävä ja aaltoileva. Se säteilee selkään tai lapaluun alle.

Kun sappirakko on poistettu, useimmat toipuvat täysin. Silti osa saa leikkauksen jälkeenkin samantyyppisiä kohtauksia. Syitä on monia. Usein kipu ei johdu enää itse sappirakosta, vaan sappiteistä tai niiden toimintahäiriöstä. Joskus sappitiehyisiin voi jäädä pieni kivi tai sappihiekkaa. Toisinaan sappitiet supistuvat kouristuksenomaisesti ilman näkyvää tukosta.

Litalginin poistuminen markkinoilta jätti aukon monen potilaan kivun hoitoon

Kipu syntyy siis lihaskouristuksesta sappiteissä tai pohjukaissuolen alueella. Litalgin toimi tehokkaasti juuri siksi, että se rentoutti sileää lihasta ja katkaisi kouristuksen nopeasti. Sen poistuminen markkinoilta on jättänyt aukon monen potilaan hoitoon. Lääkärinä minäkin olen jäänyt kaipaamaan Litalginia. Lääke oli ­erittäin tehokas erityisesti sappi- ja munuaiskoliikkeihin, koska se yhdisti kipulääkkeen ja lihasrelaksantin vaikutuksen.

Litalgin sisälsi metamitsolia, johon on liitetty vakava mutta harvinainen haittavaikutus, agranulosytoosi. Siinä veren valkosolujen määrä romahtaa äkillisesti. Tämä voi altistaa vakaville, jopa hengenvaarallisille infektioille. Vaikka riski on hyvin pieni, sitä pidettiin riittävän merkittävänä, jotta valmisteen myyntilupa poistettiin useissa Euroopan maissa.

Nykyhoito perustuu lempeämpiin lääkkeisiin, jotka lievittävät kipua eri tavoin

Nykyisin kohtauksen hoito perustuu muihin, hieman lempeämmin vaikuttaviin lääkkeisiin. Lyhytvaikutteinen kipulääke, kuten parasetamoli tai tulehduskipulääke, voi tuoda helpotusta, vaikka se ei pysäytä kipua yhtä äkisti.

Joskus lääkäri voi harkita lihaksia rentouttavaa tai kouristuksia lievittävää lääkettä, esimerkiksi hyoskiinia tai nitrovalmistetta, joka voi avata sappitiehyitä. Niitä käytetään kuitenkin yksilöllisen harkinnan mukaan.

Toistuvat kohtaukset vaativat lääkärin tutkimusta

Jos kohtauksia esiintyy edelleen säännöllisesti ja ne ovat rajuja, kannattaa lähteä tutkimuksiin. Magneettikuvaus (MRCP) tai tähystystutkimus (ERCP) voi paljastaa, onko sappiteissä ahtautta tai kiviä, jotka voisivat selittää oireet.

Joskus kipujen taustalla voi olla myös Oddin sulkijalihaksen toimintahäiriö. Tämä pieni mutta tärkeä lihas säätelee sappinesteen virtausta suolistoon. Sen kouristelu voi aiheuttaa hyvin samanlaisen kivun kuin varsinainen sappikohtaus.

Kevyt ruoka ja säännölliset ateriavälit rauhoittavat sappiteitä

Kotona voit yrittää ehkäistä kipua muutamilla keinoilla. Rasvaiset ja raskaat ateriat voivat laukaista kohtauksen, joten kevyt, säännöllinen ruokailu on usein paras suoja. Runsas kahvin juonti, mausteiset ruoat, suklaa ja alkoholi saattavat ärsyttää sappiteitä. Riittävä nesteen saanti ja rauhallinen liikkuminen aterian jälkeen voivat helpottaa sappinesteen virtausta.

Jälkikivut lihaksissa ovat tuttu seuraus voimakkaasta kipukohtauksesta ja oksentelusta. Lihasjännitystä voi lievittää lämmöllä tai lempeällä venyttelyllä. Jos kohtauksen jälkeen olo jää heikoksi, lepo on sallittua. On rohkaisevaa, että kohtaukset ovat harventuneet. Se kertoo, että keho on ainakin osittain rauhoittunut.