Onko ruokakaloissa loisia ja miten niiden tarttumista voi estää?

Miten kala pitäisi käsitellä, jottei saa siitä loistartuntaa? Loiset taitavat olla uhkana sekä norjalaisessa että kotimaisessa kasvatetussa lohessa, mutta onko sisävesien tai Itämeren kaloissa loisia? En aina keitä, paista tai grillaa ruokaani. Suolan käyttöä toki rajoitan.

Viime aikoina on puhuttu norjalaisesta lohitäistä, jota esiintyy merialtaissa viljellyissä lohissa. Lohitäi on melko yleinen loisongelma Norjan kalankasvatuksessa. Yleensä loisriski on kasvatetussa kalassa pienempi kuin luonnonkalassa. Norjalainen lohitäi on poikkeus tästä. Suomessa kasvatetuissa lohissa täitä ei esiinny.

Lohitäi tarttuu lohikaloihin ja aiheuttaa niille nahka- ja limakalvovaurioita. Ruokaviraston mukaan lohitäi ei tartu ihmiseen eikä ole ihmiselle haitallinen. Norjalaisen lohen syönti raakana esimerkiksi sushina tai graavilohena ei ole vaarallista. Lohitäi on kosmeettinen ongelma. Myyntiin halutaan tietysti virheettömiä kaloja, ja haavaumat kalan pinnassa todennäköisesti karkottaisivat kuluttajia.

Keskeinen loinen merikaloissa on Anisakis-sukuun kuuluva sukkulamato. Sen toukat voivat aiheuttaa ihmiselle harvinaisen mutta viheliäisen sairauden. Loistaudin oireina voi tulla vatsakipua, ripulia, pahoinvointia, oksentamista, allergisia reaktioita kuten nokkosihottumaa, tai hengitysvaikeuksia. Jos tautia ei heti tunnisteta, se voi pitkittyä. Anisakis-toukkia esiintyy myös joissain Itämeren kaloissa. Ruokaviraston mukaan lähimeriemme turskassa, kampelakaloissa ja silleissä voi olla loisen toukkia, kuten myös Atlantin villilohessa. Anisakis-toukkaa ei kuitenkaan esiinny norjalaisessa kasvatetussa lohessa.

Terveyskirjaston mukaan Anisakis on aiheuttanut maailmanlaajuisesti yli 20 000 sairastumista, joista yli 90 prosenttia Japanissa. Anisakis-toukat tarttuvat raa’asta, riittämättömästi kypsennetystä, savustetusta tai marinoidusta kalasta. Toukkamuodot tuhoutuvat, kun kalaa kuumennetaan vähintään 60 asteessa ainakin minuutin ajan tai sitä pakastetaan -20 asteessa vähintään vuorokausi. Myös pitkäaikainen voimakas suolaus tappaa toukat, mutta esimerkiksi marinoinnissa käytettävä suolaus ja viinietikkakäsittely eivät riitä.

Järvikalojen keskeinen loinen on leveä heisimato eli lapamato, jonka voi saada raa’asta tai huonosti kypsennetystä kalasta tai mädistä. Lapamato voi elää suolistossa pitkiä aikoja, olla oireeton tai aiheuttaa laihtumista ja monenkirjavia vatsaoireita. Ahvenen, siian, hauen tai kuhan liha tai mäti voi sisältää lapamatoa. Kypsentäminen ja pakastaminen tuhoavat lapamadon toukat. Lähimeriemme lohikaloissa, mateessa, kolmipiikissä ja kuoreessa voi esiintyä sukkulamatoa ja lokkilapamatoa. Kaikkiin loisiin tehoaa riittävä kypsentäminen ja useimpiin myös vuorokauden pakastus.

Ruokavirasto vaatii elintarkkeiden valmistajilta, että ”loisriskin vuoksi kalastustuotteille, joiden käsittelymenetelmä ei riitä tuhoamaan elinkelpoisia loisia (esimerkiksi graavikala, kylmäsavustettu kala, suolattu mäti, sushiin käytettävä kala ja marinoitu kala) on tehtävä jäädytyskäsittely.” Se tarkoittaa siis 24 tunnin pakastusta vähintään -20 asteessa.

Jäädytyskäsittelyä ennen kauppaan toimittamista ei kuitenkaan tarvitse tehdä kalastustuotteille, jotka sisältävät silakkaa, kilohailia, Atlantissa viljeltyä lohta (Norjan lohta) tai Suomessa viljeltyä kirjolohta tai sampea, koska näissä kaloissa loisriski on hyvin vähäinen. Ruokaviraston määräys koskee vain kalastustuotteita, ei siis raakaa kypsennettäväksi tarkoitettua kalaa, kuten kalatiskillä myytävää ahventa, haukea tai Itämeren lohta.