Tuulilasi

Miksei moottoriöljyjä enää testata?

Miksei moottoriöljyjä enää testata?

Tapio Ketonen

Kysymys:

Kysyisimpä Ketoselta, että miksei moottoriöljyjä enää ole vuosikausiin testattu? Tekniikan Maailma lehti taitaapi olla viimeinen joka 2006 meni testaamaan moottoriöljyjä. Syynä on selitetty hintaa ja kalleutta. Ei moottoriöljyjen testaus nyt kovin hintavaa puuhaa ole, verrrattuna siihen, että Tuulilasi lahjoittaa poliisille 50 000€+ Mercedes Benzin ja tekee talvirengas ja kestotestejä autoille. Mikä tahansa yliopisto varmasti mielellään auttaa näiden öljyjen testaamisessa. Maailmalta löytyy myös ihan laboratorioita (myös Suomesta), jotka testaavat öljyjä pientä korvausta vastaan.

Öljyt ovat merkittävästi muuttuneet viimeisen liki kymmenen vuoden aikana ja nyt olisi hyvä saada uutta testiä aikaiseksi. PAO-öljyjen pitoisuutta on vähennetty. On tullut uusia lisäaineita ja korvaavia perusöljyjä mm. GTL (Gas To Liquid) -perusöljyt.

Tarviiko Tuulilasi öljyvalmistajilta jonkin luvan mennä testaamaan kaupan hyllyltä öljyjä vai mikä tässä mättää?

Näytä vastaus

Vastaus:

Öljyjen kunnollinen testaaminen vertailemalla on nykyisin sen verran kallista, ettå joku Mersu on halpa peli testauskustannuksiin verrattuna. Ei silti, ei Tuulilasi ole koskaan lahjoittanut minkäänlaista autoa poliisille.

"Mikä tahansa yliopisto" ei  pysty testaamaan öljyjä. Riittävään tarkkuuteen päästäisiin VTT:llä, jossa on varsin monipuolinen testauslaitteisto, mutta sielläkään ei välttämättä ole kovin monia erilaisia koemoottoreita käytettävissä. Jo yhdellä koemoottorilla tärkeimmille öljymerkeille tehtävien testiajojen kustannukset nousisivat tolkuttoman korkeiksi, ja se muodostaisi vasta yhden osan testistä.

Öljyjen testaamisessa joudutaan käytännössä keskittymään vain muutamaan ominaisuuteen. Toki tämäkin kertoo jotakin, mutta silti testi jää vain kalliiksi pintaraapaisuksi. Testattavia ominaisuuksia on suuri määrä.

Lisähankaluuksia tuo se, että autoissa käytettävät öljylaadut ovat eriytyneet toisistaan. Joskus 80-luvulla riitti, kun viskositeettiluokka oli suositusten mukainen ja API-luokitu sriittävän korkea. Nykyisin öljylaatu pitää valita vähintäänkin automerkin, joskus jopa automallin perusteella. Lehdessä julkaistavan testaamisen kannalta tilanne on hankala, eipä Renaultin omistajia kovin paljon kiinnosta, minkä valmistajan öljyt sopisivat parhaimmin Fordiin. 

Parhaat testausedellytykset on öljyjen valmistajilla. Periaatteessa olisi mahdollista päästä suorittamaan joitakin testaussarjoja heidän laboratorioihinsa, mutta sekin vaatisi pitkiä neuvotteluja lehden, öljyn maahantuojan ja valmistajan edustajien kesken. Ehkä tärkeintä olisi kuitenkin, että lehden edustaja olisi tarkkaan perillä öljyjen ominaisuuksist. Valitettavasti suomalaisilla autoalan lehdillä ei ole palveluksessaan tällaista eksperttiä. 

Yksi hyvä kysymys on sekin, että kuinka paljon enemmän lehdelle saataisiin lukijoita eli ostajia tai tilaajia tällaisilla testeillä. Ainakin 80-luvulla, jolloin teimme näitä testejä, ei tällaisia etuja saavutettu. Tuli vain aika kallista imagonrakennusta. Pahoin pelkään, että nykyisin tällainen hyöty jäisi vielä vähäisemmäksi. Käytännön kokemus on osoittanut, että moottorit kestävät suositelluilla voiteluaineilla riittävän pitkään. Voiteluaineista johtuvat moottorivauriot ovat äärimmäisen harvinaisia, joten asian kiinnostavuus n paljon vähäisemää kuin 70- tai 80-luvuilla.

Julkaistu: 24.12.2014

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.