Kyllä, tämä asia putkahtelee esille tuon tuosta. Uutisoidut haitat perustuvat joko epidemiologisiin tutkimuksiin tai koe-eläintutkimuksiin, joissa käytetään usein tarpeettoman suuria annoksia. ­Keinotekoisista makeutusaineista ei ole tehty lainkaan satunnaistettuja sairastavuutta mittaavia tutkimuksia, jotka ovat kaikkein luotettavimpia kovimman luokan tutkimuksia. Asiaan liittyy siis paljon epävarmuuksia. Itse en edelleenkään pidä makeutusaineita haitallisina terveydelle silloin, kun niitä käytetään kohtuullisia määriä. Sen sijaan erittäin runsasta käyttöä on syytä välttää. Mielestäni keinomakeuttajien suurin ongelma on, että säännöllisesti ­käytettynä ne ylläpitävät jatkuvaa makean tarvetta, aivan kuten sokeriherkutkin.

Tuorein uutinen lienee koskenut aspartaamia, jonka maailman terveysjärjestö WHO on sijoittanut epidemiologisen ­tutkimuksen vuoksi samaan 2B-luokkaan kuin aloe vera -uutteen ja etikoidut kasvikset (englanniksi pickled vegetables). Vielä huonommissa luokissa (1 ja 2A) eli todennäköisemmin syöpää aiheuttavia ovat punainen liha, prosessoitu liha eli makkarat, alkoholijuomat, auringon tavallinen säteily, asbesti ja tupakka. Jo tästä listasta voi päätellä, että kyse on aina myös altistuksen määrästä ja altistusajasta. Aiemmin WHO:n syöpää aiheuttavien aineiden listalla oli kahvi, joka on kuitenkin tutkimusnäytön karttuessa osoittautunut enemmänkin syövältä ­suojaavaksi kuin sitä aiheuttavaksi. Siksi WHO poisti kahvin mahdollisesti syöpää aiheuttavien listalta ja siirsi sen luokkaan 3 eli ei todennäköisesti syöpää aiheuttaviin. Siten WHO:n lista ei ole mitenkään viimeinen sana.

Kysyjä pohtii, onko sukraloosi haitallisempaa kuin aspartaami. Koska suoria kunnollisia ihmistutkimuksia ei ole tehty, en pysty ottamaan selvää kantaa, kumpi on parempi terveydelle. Mielestäni sukraloosista on saatu viime aikoina enemmän negatiivisia signaaleja koe-eläintutkimuksissa, mutta niille ei voi antaa kovin suurta painoarvoa.

Erytritoli on ksylitolin ja sorbitolin kaltainen sokerialkoholi eli polyoli. Se poikkeaa muista polyoleista siten, että se imeytyy melko hyvin elimistöön sekä erittyy virtsaan ja vähäisesti ulosteeseen sellaisenaan. Siitä ei juuri saada kaloreita elimistön käyttöön, eli se ei metaboloidu. Se ei myöskään käy eli fermentoidu paksusuolessa eikä siten aiheuta niin paljon kaasuongelmia kuin muut polyolit. Erytritoli tunnetaan meillä myös nimellä karppisokeri.

Erytritolia syntyy kaikkien ihmisten ­elimistössä itsestään, eli meissä on niin sanottua endogeenista erytritolia. Erytritolikohu liittyi siihen, että eräässä tutkimuksessa sydänsairauksien riski näytti olevan suurempi, jos veren erytritolipitoisuus oli korkea. Tutkijat eivät kuitenkaan tutkineet koehenkilöiden erytritolin ­saantia lainkaan. Itse asiassa tutkimus toteutettiin aikana, jolloin erytritoli ei edes ollut laajassa käytössä.

Tarkemmassa analyysissä paljastui, että jotkin sairaudet ja myös lihavuus aiheuttavat endogeenisen erytritolipitoisuuden nousua elimistössä. Esimerkiksi munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla on korkeampi erytritolipitoisuus veressä kuin terveillä, koska heidän elimistössään erytritolia syntyy paljon enemmän ja toisaalta sitä poistuu virtsaan vähemmän. Tämä jäi kohua herättäneessä tutkimuksessa tutkijoilta huomiotta. Toden­näköisesti sydänriski liittyi munuaisten vajaatoimintaan ja diabetekseen eikä erytritolin käyttöön. Siksi tämäkin laajasti uutisoitu tutkimus sekoitti enemmän kuin valaisi.

Keinotekoisten makeutusaineiden ­vaikutuksia tutkivien olisi syytä tehdä seuraavaksi enemmän kunnollisia ihmistutkimuksia. Näin saataisiin vastauksia moniin kysymyksiin, joita on ilmassa koe-eläin- ja epidemiologisten tutkimusten jäljiltä. Keinomakeuttajien käytössä lienee aiheellista säilyttää terve harkinta, koska tutkimusnäyttö puuttuu. Mistään myrkyistä ei kuitenkaan ole kyse.