Miten painehaavaa hoidetaan oikein? Leikkauksen jälkeen sain makuuhaavan selkään, eikä se ole parantunut vielä kahden kuukaudenkaan kuluttua

Sain leikkauksen yhteydessä makuuhaavan selkään. Se ole vielä kahden kuukauden kuluttuakaan parantunut. Eikö sille tosiaan voi tehdä mitään?

Ihmistä ei ole luotu makoilemaan. Töitä tänne on tultu tekemään, vahvistaa Juha Mietokin. Tämä ei tarkoita sitä, että yöunista pitäisi pihistää. Päinvastoin – laadukas nukkuminen todentuu terveydelle välttämättömäksi. Iltayön syvän unen tunnit ovat ne kaikkein arvokkaimmat, vaikka aamuyöllä korostuvalla, usein unia maalailevalla vilkeunellakin on merkityksensä. Uniapnea on merkittävin kansanterveydellinen unihäiriö, joka muun muassa lihottaa ja altistaa tyypin 2 diabetekselle sekä sokeri- ja verenpainetaudille. Tälle asialle tarttis tehrä jotakin.

Päiväsaika on tarkoitettu toimeliaisuuden foorumiksi, jolloin pannaan hihat heilumaan ja töppöstä toisen eteen. Ruokapaussilta heinäpellolle palatessa saattoi agraariajan vanha kansa ottaa pienet ruoka­perräiset. Nykyään ­päivälepoa ei suositella etenkään senioreille, vaan heitä kehotetaan keskittymään nimenomaan yö­­uneen.

Makuuhaavoja tai painehaavoja, kuten lääketieteessä nykyään sanotaan, ei synny terveellä ihmisellä normaalin unen aikaisen liikkumattomuuden vuoksi. Tavallisesti ihminen osaa kyllä nukkuessaankin kääntää kylkeään.

Asia muuttuu, jos tajunnan taso alenee siinä määrin, ettei ihminen kykene itse vaihtamaan asentoaan. Lääkäri aiheuttaa tällaisen tilan nukutuksessa leikkauksen aikana. Silloin lihakset ovat velttoina eivätkä ne pumppaa aktiivisesti verta jaloista kohti sydäntä. Suurin vaara on veren hyytyminen jalkojen laskimoihin. Kun sen ennaltaehkäisyä ei tiedostettu tarpeeksi hyvin, täysin terveitä leikkauspotilaita menetettiin vielä 1960-luvulla esimerkiksi suonikohjuleikkauksen ­jälkeisiin keuhkoveritulppiin. Tiedän ­itsekin tällaisia tapauksia.

Toinen tiedottomuuteen liittyvä vaara ovat painehaavat. Ne syntyvät sellaisiin kohtiin, joissa ulkonevan luun päällä on vain minimaalisesti kudosta. Tällaisia paikkoja ovat selällään maatessa kantapäät ja ristiluun kohta pakaravaon yläpuolella. Maan vetovoiman vuoksi elimistön paino kohdistuu tiukimmin juuri näihin ulokkeisiin, joilla ei ole merkittävästi kudosten suojaa. Myös niiden verenkierto on niukempaa kuin ­alueilla, joissa on ­runsaammin kudosta, varsinkin lihasta.

Leikkausten aikana osataan nykyään ottaa hyvin huomioon hyytymien ja painehaavojen kehittymisen riskit. Leikkauspöytien alustat tehdään mahdollisimman mukaviksi, kehon riskikohdat saatetaan suojata ja potilaan nukuttamiseen liittyvät riskit kartoitetaan yksilöllisesti. Niinpä painehaavoja kehittyy nykyään enää harvoin varsinaisissa leikkaustilanteissa. Ne ­syntyvät, jos syntyäkseen ovat, osastoilla jälki- ja jatkohoidon yhteydessä.

Kun iäkäs potilas sairastuu vakavasti esimerkiksi infektiotautiin tai aivoverenkierron häiriöön, hän on saattanut maata kotonaan vuoteessa tai jopa lattialla jo pidemmän aikaa ennen hoitoon pääsyä. Näin voi käydä etenkin yksineläjille. Joskus kyseessä on runsaan alkoholin juomisen aiheuttama tilanne. Tällöin painehaavojen syntyminen on lähes väistämätöntä.

Kun makaa pitkään kovalla alustalla tiedottomana, painevaikutus vaurioittaa herkästi lihasta ja käynnistää lihassolujen hajoamiseen johtavan reaktion. Sitä esiintyy yleisimmin raajoissa, pakaroissa ja selässä. Yleisoireina esiintyy kuumetta ja nestehäiriöön liittyvää sekavuutta. Ilman hoitoa tila voi pahimmillaan johtaa munuaisten vajaatoimintaan ja lihas­kuolioon. Hoidon kulmakivi ovat tehokas nestehoito ja nesteenpoistolääkkeet.

Jos potilas on niin huonossa kunnossa, ettei hän kykene itse vaihtamaan asentoa, hoitohenkilökunnan täytyy huolehtia siitä. Tilanteen tiedostaminen muodostuu ydinasiaksi. Vaaranpaikka syntyy ­hoitohenkilökunnan vuoron vaihtuessa, jos raportointi jää vajaaksi. Unohdus voi pahimmillaan viedä potilaan jalan tai jopa hengen. Painehaavojen keskeinen hoito on niiden ennaltaehkäisy. Potilaan tarvitsee olla selällään suojaamattomana ja kääntämättä vain pari tuntia, ja painehaavan alku on riskipaikoilla todennäköinen. Vaurioalueella näkyy pian punoitusta, ­jolloin huokaistaan ensin helpotuksesta, ettei onneksi käynyt huonommin. Valitettavasti lähipäivät melko säännönmukaisesti osoittavat, että alue on mennyt kuolioon luuhun asti.

Anoppini sairastui jokunen vuosi sitten keuhkokuumeeseen. Hän joutui hoitoon suuren sairaalan päivystysosastolle, koska keuhkoveritulpan mahdollisuus piti ­sulkea pois. Kun hän tuli takaisin terveyskeskuksemme vuodeosastolle, hänellä oli kantapäissään painehaavat, jotka vaikuttivat ensin pinnallisilta. Myöhemmin hän sai meillä sydäninfarktin, mutta siitä ­selvittiin. Haavaumat osaltaan altistavat tukoksille.

Yritin parhaani mukaan hoitaa haavoja, mutta eiväthän ne parantuneet, sillä jaloissa ei ollut kummoinen verenkierto ennestäänkään. Ensin tehtiin reisiamputaatio toiseen jalkaan ja kohta myös toiseen. Parin viikon kuluttua hän menehtyi, kun yksi tilanne johti seuraavaan.

Tapauksessasi painehaava on toden­näköisimmin syntynyt leikkauksen jatkohoidon yhteydessä. Hoito on yksilöllistä, pitkäaikaista ja riippuu potilaan yleisvoinnista. Haavan puhdistuttua voidaan joskus tarvita ihonsiirtoa.