Apu

Kysy Kiminkiseltä: Miten hapotonta vatsaa voi lääkitä?

Tapani Kiminkinen

KuvatFotolia

Kysymys:

Arvostettu maalaislääkäri! Vatsavaivat lisääntyvät, mutta tutkimus- ja hoitokeinot eivät. Vannoit tieteen nimiin, että vatsan happo–emäs-epätasapaino on huuhaata. Minulla todettiin jo 35-vuotiaana vaikea atrofinen gastriitti eli hapoton maha. Vuosikymmeniä olen taistellut ruokavalion kanssa, kun tietoa ei löydy mistään. Gastropanel-tutkimuksessa Pepsinogeeni I oli 2.5 umol/l  (vv. 30–180 umol).  Mistähän saisi lisätietoa?

Näytä vastaus

Vastaus:

Tosi on – vannon edelleenkin näin. Tarkoitin silloin yleisemmällä tasolla elimistön happamuudella ja emäksisyydellä teutaroimista. Lääketieteen ­aamuhämärissä 1960-luvulla potilailla nieletettiin vatsaan erilaisia naruja ja pääteltiin sen perusteella, milloin happoa oli liikaa ja milloin liian vähän. Nykyään tämä tuntuu hassulta.

Sinulla on kertomasi mukaan todettu atrofinen gast­riitti (surkastunut vatsalaukun ­limakalvo). Toivoakseni se on diagnosoitu vatsalaukun ­tähystyksen (gastroskopia) ­yhteydessä otetuista koe­paloista. Matala pepsinogeeni 1:n taso sopii kertomukseesi. Se antaa kuvan vatsalaukun runko-osan solujen eritys­toiminnasta.

Gastriini on mahalaukun antrumin ja pohjukaissuolen yläosan tuottama hormoni, ­joka kiihdyttää mahalaukun pepsiinin ja suolahapon eritystä. Sen pitoisuus on lisääntynyt pernisiöösissä anemiassa ja kroonisessa gastriitissa, ­jossa mahahapon eritys on alentunut ja sen estovaikutus gastriinin eritykseen puuttuu. Atrofisessa gastriitissa nähdään tyypillisesti matala ­pepsinogeeni, ja gastriini on koholla.

Atrofinen gastriitti voi ­aiheutua helikobakteerista tai syntyä autoimmuunitaudin seurauksena, mikä tarkoittaa sitä, että elimistö muodostaa vasta-aineita omia kudoksiaan kohtaan – tässä tapauksessa vatsalaukun limakalvoa. ­Autoimmuunitauteja tunnetaan rapiat 80. Poden itse yhtä: autoimmuunipohjaista nivelreumaa.

Mahan limakalvon autoimmuunitulehdukseen liittyvää mahatulehdusta ei pystytä ehkäisemään. Se kehittyy noin prosentille aikuisväestöstä. B12-vitamiini imeytyy ohutsuolesta mahalaukun parietaalisolujen erittämään sisäiseen tekijään sitoutuneena. Koska mahalaukun limakalvo on surkastunut, sisäistä tekijää ei erity. Siitä seuraa B12-vitamiinin puutos, mikä johtaa hoitamattomana anemiaan (pernisiöösi anemia). B12-vitamiini tulee antaa tällöin pistoksena lihakseen kolmen kuukauden välein, mitä annostelumuotoa käytän kaikissa B12-vitamiinin vajeissa (annostelu on helppo, halpa ja toimii takuuvarmasti).

Miten mahan happoisuutta voi hoitaa?

Markus Färkkilän mukaan hapotonta mahaa ei pääsääntöisesti tarvitse seurata tai kontrolloida, koska terveys­riskit ovat pienet. Jos potilas on alle 40-vuotias ja hänellä on myös B12 -vitamiinin puutos, mahalaukun tähystys ­uusitaan 3–5 vuoden välein jonkin verran lisääntyneen syöpäriskin vuoksi. Toistaiseksi itse hapottomaan vatsaan ei ole lääketieteellistä hoitoa eikä sitä varten ole laadittu ruokavaliota. Altistavien tekijöiden kuten heliko­bakteeri-infektion tai autoimmuunisairauksien toteaminen ajoissa helpottaa potilaan tilannetta, jatkaa Färkkilä.

Happosalpaajalääkkeitä ­käytetään refluksin oireiden (närästys) lievitykseen. Niiden pitkäaikaisenkaan käytön ei ole osoitettu aiheuttavan kokonaan hapotonta mahaa tai ­lisäävän vatsasyövän vaaraa. Pitkäaikaiskäyttöön liittyy muita riskejä. Ne sekoittavat suoliston bakteerikantaa ja altistavat ripulin aiheuttajille etenkin senioreilla (clostridiun difficile). Ne voivat lisätä keuhkokuumeen vaaraa. Ne heikentävät mm. raudan, B12-vitamiinin ja kalsiumin imeytymistä ja assosioituvat lonkkamurtumiinkin. Niitä ei tulisi käyttää yhtäjaksoisesti yli 8 viikkoa, ja niiden käyttö tulisi lopettaa vähitellen, ­jolloin vältetään vatsalaukun haponerityksen ryöpsähtämien ja oireiden pikainen ­uusiutuminen.

Julkaistu: 7.7.2019

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.