Apu

Kuinka paljon D-vitamiinia on liikaa? 100 mikrogramman annoksista tuli vatsakipuja – Apu-klinikka vastaa

KuvatAll Over Press AOP
Julkaistu: 21.10.2021

Kysymys:

Perheemme keski-ikäiset aikuiset ja teini-ikäiset lapset söivät viime kouluvuoden ajan 50 mikrogramman D-vitamiinia, jota saa paikallisesta ruokakaupasta. Kesällä emme ole syöneet D-vitamiinia. Apteekista saa vain 20 mikrogramman D-vitamiinia. Voiko tästä markettivitamiinista olla jotain haittaa? Paikallinen luontaistuotekauppa myy 100 mikrogramman D-­vitamiinia. Kokeilin sitä, mutta siitä tuli vatsakipuja. Olen huomannut, että säännöllinen D-vitamiinin syönti on vähentänyt flunssia jo ennen korona-­aikaa. Onko 100 mikrogramman annos jo liikaa? Jos on, miksi?

Näytä vastaus

Vastaus:

Ravitsemussuosituksissamme ja eurooppalaisen ruokaviraston EFSAn ohjeissa suurin suositettu D-vitamiinin kokonaissaanti on aikuisille 100 mikrogrammaa ja lapsille 50 mikrogrammaa päivässä. Tämä tarkoittaa yhteenlaskettua ruoasta ja pillereistä saatua määrää. Ruoasta tulee aina jonkin verran D-vitamiinia.

Keskimäärin suomalainen aikuinen saa ruoasta D-vitamiinia 10 mikrogrammaa päivässä eli juuri suositetun määrän. Suomeksi: jos ottaa päivässä 100 mikrogrammaa D-vitamiinia pillereinä, ylittää turvallisena pidetyn D-vitamiinin enimmäisannoksen keskimäärin 10 prosentilla.

Perheenne teineillä D-vitamiinin saannin viralliset suositukset on ylittyneet, koska alle 18-vuotiaiden suositus on enintään 50 mikrogrammaa päivässä. Tästä tuskin on lyhyellä aikavälillä mitään haittaa, mutta suositan pienempää annosta teini-ikäisille jatkossa.

Liian korkea D-vitamiini­pitoisuus voi aiheuttaa veren liian korkeaa kalsiumpitoisuutta sekä vaivihkaa valtimoiden kovettumaa ja munuaiskiviä.

D-vitamiinin aineenvaihdunta yksilöllistä

Todellisuudessa D-vitamiinin aineenvaihdunta on hyvin yksilöllistä ja riippuu iän lisäksi henkilön koosta. Jos teinit ovat täyskasvuisia, haittojen mahdollisuus on äärimmäisen epätodennäköinen. En olisi siis huolissani, mutta pienentäisin heidän annostaan varmuuden vuoksi täksi talveksi esimerkiksi 20 mikrogrammaan ja aikuisten annosta 50–75 mikrogrammaan.

D-vitamiinin imeytymisessä ja muussa aineenvaihdunnassa on suuria yksilöllisiä eroja. Esimerkiksi lihavat todennäköisesti tarvitsevat suurempia annoksia kuin normaalipainoiset. Itselläni veren D-vitamiinipitoisuus pysyy korkealla keväälläkin ilman mitään pillereitä pelkällä suositusten mukaisella ruoalla. Olemme siis kovin erilaisia.

D-vitamiinipitoisuus voidaan mitata verestä

Ainoa varma tapa tietää, onko otettu D-vitamiiniannos sopiva, on teettää D-­vitamiinin määritys verestä laboratoriossa.

Veriarvot ovat tyypillisesti alimmillaan lopputalvesta, joka onkin hyvä aika mittauttaa veren D-vitamiini­pitoisuus. Silloin veressä näkyy lähinnä vain pillerien ja ruoan tuoma D-vitamiini, sillä kesän auringon­otto ei enää vaikuta. Jos arvo on laboratorion määrittämällä viitealueella, aihetta huoleen ei ole.

D-vitamiinimäärityksen joutuu yleensä maksamaan omasta kukkarosta. Terveyskeskuksissa niitä tehdään vain harvoin.

Kaikissa vitamiineissa vuosien mittainen liian pieni tai liian suuri saanti on ­haitallista. Kannattaa pysytellä suositetulla vähimmäismäärän (10 mikrogrammaa) ja enimmäismäärän (100 mikrogrammaa) välillä.

D-vitamiininmyrkytys on harvinainen

Jos veren D-vitamiinipitoisuus on liian korkea vuosikausia, seurauksena voi olla pahimmillaan D-vitamiinimyrkytys, koska D-vitamiini on rasvaliukoinen. Tämä on kuitenkin todella harvinaista.

Lisäksi liian korkea D-vitamiini­pitoisuus voi aiheuttaa veren liian korkeaa kalsiumpitoisuutta sekä vaivihkaa valtimoiden kovettumaa ja munuaiskiviä. Joissakin yksittäisissä väestötutkimuksissa on havaittu jopa haimasyövän riskin lisääntymistä.

Sopiva mutta ei liian korkea veren D-vitamiinipitoisuus yhdistyy monissa tutkimuksissa hyvään terveyteen lukuisin tavoin. Markettivitamiinien ei tiedetä olevan huonompia haittavaikutusten tai muiden ominaisuuksiensa vuoksi kuin apteekkien vastaavien tuotteiden.

Kaikissa vitamiineissa vuosien mittainen liian pieni tai liian suuri saanti on ­haitallista. Kannattaa pysytellä suositetulla vähimmäismäärän (10 mikrogrammaa) ja enimmäismäärän (100 mikrogrammaa) välillä. Vaikka liian pieni tai suuri saanti ei aina aiheuta vahinkoa, haittoja alkaa ilmaantua yhä useammalle, jos suuret väestömassat liikkuvat raja-­arvojen ulkopuolella.

Kysy terveydestä, Avun asiantuntijat vastaavat

  • Reijo Laatikainen, ravitsemus
  • Jatta Rautkorpi, naistentaudit
  • Tapani Kiminkinen, yleislääketiede
  • Voit kysyä nettiosoitteessa apu.fi/teemat/apu-klinikka
  • Voit myös lähettää kysymyksesi: aputerveys@a-lehdet.fi tai postitse”Apu-klinikka”, Apu, 00081 A-lehdet.

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.