Ateroskleroosi ja ruokavalio – Miten ravintorasvan laatu vaikuttaa valtimonkovettumataudin syntyyn?

Mikä on oikeasti ravintorasvan laadun merkitys valtimonkovettumataudissa?

Kansan keskuudessa saatetaan kuiskutella, miksi ihmeessä kovasta rasvasta yhä vouhotetaan. Pahin sepelvaltimo­tautiepidemiahan on jo selätetty. Totta onkin, että Pohjois-Karjala-projektin ­johdolla saavutettiin huikeat tulokset pääsääntöisesti elämäntapamuutoksilla: Työikäisten suomalaisten sepelvaltimotautikuolleisuus väheni 50 vuodessa yli 80 prosenttia. Miehet saivat keskimäärin reilut 13 ja naiset 10 vuotta lisää elinikää. Näin lyhyessä ajassa geenit eivät muutu.

Suomalainen terveydenhuolto on yhä korkeatasoista. Kehittämistarpeita tietenkin riittää, mutta silloin kun hoitoa tarvitaan nopeasti, kyllä sitä saa, oli rikas tai köyhä. Toivottavasti uusi uljas järjestelmä muistaa perusasiat eli aidon kohtaamisen ja hoidon jatkuvuuden!

Sepelvaltimotauti Suomessa yleisempi kuin Ruotsissa

Sepelvaltimotaudin hoito on Suomessa ja Ruotsissa tasalaatuista. Miksi sitten sepelvaltimotauti komplikaatioineen on meillä edelleen yleisempää kuin naapurissa? On vastaus vain yksi (Eino Leinon kielikuva, varmasti muitakin syitä on), sanoo kardiologi Outi Haggren ja jatkaa: kova rasva. Hän on laittanut itsensä ihailtavasti likoon taistelussa terveellisemmän ravitsemuksen puolesta, mikä on lääkärille poikkeuksellista. Me kun tuppaamme turvautumaan mieluummin puukkoon ja puntariin. Juice Leskisen sanat todentuvat oikeansuuntaisiksi: ihminen on sitä, mitä hän syö, tai oikeastaan sitä, mitä ruoansulatuskanavasta imeytyy.

Kerrataan oleellinen. Pahanlaatuisen kolesterolin (LDL-kol) pienet molekyylit tarttuvat herkästi valtimoiden, erityisesti sepelvaltimoiden, seinämiin. Ne ovat valtimonkovettumataudin alkuun paneva ja loppuun polttava pahis. Vaikka kyseessä on monitekijäinen tauti, LDL-kolesterolista on lopulta päästävä eroon. Muut syyt edistävät kolesterolimössön kertymistä eli plakin muodostumista ja sen muuttumista repeämäherkäksi.

Maksasolut syntetisoivat sieppareita eli LDL-reseptoreita, jotka hakevat maksa­solun pinnalta hyvänlaatuisen koleste­rolin (HDL-kol) sinne kuskaamia LDL-molekyylejä. LDL hajotetaan maksasoluissa, mutta itse kolesteroli eritetään sapen mukana suoleen, josta osa siitä imeytyy valitettavasti uudestaan elimistöön. Kolesterolin imeytymistä voidaan vähentää ravintokuiduilla, ­erityisesti kasvis­tanolituotteilla, ja ­lääkkeellä (etsetimibi).

Kovan rasvan terveysriskit

Kova tyydyttynyt rasva – eli eläin- ja maitorasva, kookosrasva, palmuöljy sekä transrasvat – vähentää maksasolujen LDL-reseptorituotantoa, mikä johtuu pääosin kovan rasvan sisältämästä ­kolesterolista. Tällöin LDL-kolesterolin poistuminen verenkierrosta hidastuu ja sen pitoisuus veressä suurenee. Pehmeä tyydyttymätön rasva, jota on on öljyssä, kalassa, pähkinöissä, siemenissä ja avokadossa, lisää maksasolujen LDL-reseptorituotantoa, sillä se sisältää vain vähän kolesterolia, kasvirasva ei ollenkaan. Tämän vuoksi pehmeä rasva parantaa veren LDL-kolesteroliarvoa ja on ­valtimoille terveellistä.

Palautetaan mieliimme, kuinka paljon energiaa ravintoaineissa on. Yhdessä grammassa hiilihydraattia ja proteiinia on 4 kilokaloria, rasvassa 9 kcal ja nautintoaine alkoholissa 7 kcal. Rasvassa on ytyä, mutta niin on alkoholissakin ihan vain energianlähteenä. Ruoassa on useimmiten huomattavasti enemmän rasvaa kuin kuvittelemme. Kansallista klassikkoa edamjuustoa markkinoidaan myös 17 prosenttia rasvaa sisältävänä ”kevyttuotteena”. Tuoteselosteessa ilmoitetaan, kuinka monta prosenttia juuston painosta on rasvaa, mutta ei oleellisinta tietoa eli sitä, kuinka monta prosenttia kaloreista tulee rasvasta. Juuston painosta on 17 prosenttia rasvaa, mutta kokonaiskalorimäärästä 57 prosenttia tulee rasvasta.

Kuinka paljon kovaa rasvaa on sopivasti?

Tavoite on, että kovaa rasvaa olisi alle kolmasosa tuotteen kokonaisrasvasta. 17-prosenttisen edamjuuston rasvasta on tyydyttynyttä peräti 55 prosenttia. Rasvan osuus energiasta on kevytmaidossa 29 prosenttia, 9-prosenttisessa edamjuustossa 39 prosenttia, täysmaidossa 50 prosenttia, 10-prosenttisessa kahvikermassa 75 prosenttia, 10-prosenttisessa naudan paistijauhelihassa 53 prosenttia, 21-­prosenttisissa nakeissa 79 prosenttia, 3,5-prosenttisessa kalkkunaleikkeessä 30 prosenttia ja 13,5-prosenttisessa lohileikkeessä 62 prosenttia (Outi Haggren).

Sydän- ja verisuonisairauksien riski vähenee, kun kovien rasvojen tilalle vaihdetaan pehmeitä rasvoja tai hyviä hiilihydraatteja. Epäterveellinen sekaruokavalio on sepelvaltimotaudin kannalta on huono. Ravitsemussuositusten mukainen sekaruokavalio on hyvä, mutta Välimeren ruokavalio on vielä parempi. Paras on kokokasvisruoka. Maailmalla on paikkoja, joissa väestö syö terveellisesti, elää ­pitkään ja kärsii hyvin vähän valtimon­kovettumataudista. Sellaisia ovat esimerkiksi Japanin Okinawa ja Italian Sardinia.

Ravinnon rasvoilla on todella väliä. Pehmeä rasva on valtimoille huikeasti ­terveellisempää kuin kova. Jos noudattaa kasvisruokavaliota, on syytä onnitella hyvästä valinnasta. Ravitsemussuositusten mukainen ruokavaliokin on hyvä. Pitää kuitenkin olla tarkkana, sillä saamme ­herkästi liikaa kovaa rasvaa. Kanakaan ei ole kasvis!