Yhdysvallat on jo liian läsnä elämässämme – Välillä haluan itsekin sitä karkuun, välillä en
Yhdysvallat on kuin monipuolinen buffet, josta löytää kaikkea, mitä vain haluaa. Siksi myös seuraamme sitä niin tiiviisti. USA:n vaikutus on alkanut määrittämään jopa suomalaisen keskustelun rajoja – halusimme tai emme, kirjoittaa tuottaja Topias Kauhala.
Yhdysvaltojen vallalle on vaikea olla immuuni. Maata ei edes pääse karkuun, vaikka mitä tekisi. Välillä haluan itsekin sitä karkuun, välillä en. Maan demokraattinen kehitys pelottaa, mutta sitten syöksyn hyvän yhdysvaltalaissarjan pariin tai jännitän yön pimeinä tunteina amerikkalaisen jalkapallon joukkueen Detroit Lionsin otteita.
Kaikkea sellaista Yhdysvallat on. Se on poliittisesti ja yhteiskunnallisesti mahdoton kokonaisuus, mutta samalla kulttuurillisesti niin aikaansaava, että se on tuottaa koko ajan kaiken ylihuolestuttavan ja ylikaupallisen lisäksi kaikkea ylikiinnostavaakin.
Yhdysvallat on kuin fantastisen monipuolinen buffet, josta löytää melkein kaikkia asioita, mitä haluaa. Viihdettä ja asiaa. Loistavuutta ja kaikkea kammottavaa. Sekä tyhmyyttä että älykkyyttä. Syitä olla optimistinen kuin myös perusteita olla läpeensä pessimistinen ja kyyninen.
Maa on sekä konservatiivin että liberaalin aarreaitta. Se on aina enemmän kuin kulloinen presidenttinsä. Siksi Yhdysvaltojen niputtaminen vain yhdenlaiseksi on vaarallista. Sieltä löytää valtavirran vanhoillisinta ajattelua, mutta myös edistyksellisimpiä näkemyksiä. Niin inspiraatiota kuin puistatustakin – ovat sinun arvosi sitten millaiset arvot tahansa. Kaikille on kaikkea.
”Sekin raja on jo ehditty ylittää, että kaikki Yhdysvaltojen omat sisäiset kuviot olisivat meille mitenkään olennaisia.”
Yhdysvaltojen ongelma on, että se on liian kiinnostava – ja kulttuuri- ja mediakoneistonsa kautta myös liian helposti seurattava. Se on liian läsnä elämässämme. Haemme sitten informaatiota tai viihtymistä.
On vaarallista, miten paljon uutisvirtamme seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa. Taloudelliselta, kulttuuriselta ja sotilaalliselta mahdiltaan Yhdysvallat on maailman tärkeimpiä maita, mutta myös liian ilmiselvän helppo seurattava.
Jos halutaan poliittista sekoilua ja draamaa, elokuvamaisia hahmoja, rikoksia ja suuria tähtiä, tai vaikka arkielämän absurdiksi kuorrutettuja tositarinoita, niin tässä teille Yhdysvallat.
Tälläkin viikolla saattoi avata Ylen aamun uutislähetyksen ja sen kärkiaiheena oli Yhdysvaltojen sisäpoliittinen sotku, maan hallinnon sulkutila. Sitä seurasi studiokeskustelu Yhdysvalloista, toki ennen kaikkea maailmanturvallisuuden näkökulmasta.
Jopa maan sisäpoliittisten käänteiden aallot yltävät usein Suomeenkin asti, mutta sekin raja on jo ehditty ylittää, että kaikki Yhdysvaltojen omat sisäiset kuviot tai yhdysvaltalaisen politiikan hahmogallerian uusimmat käänteet olisivat meille mitenkään olennaisia.
Ne ovat vain absurdeja, ja siten kiinnostavampia kuin suomalainen politiikka. Suomalaista tylsyyttä pitäisi kuitenkin osata arvostaa – se on meille olennaisinta tylsyyttä.
”Sosiaalisessa mediassa on Yhdysvalloista tullut meillekin eräänlainen kulttuurisodan länsirintama.”
suomalaiset podcastit ovat ansiokkaasti avanneet sitä, miksi Yhdysvallat on sellainen mitä se on, mutta seuraamme arjessamme paljon Yhdysvaltojen käänteitä ja kerrontoja myös ilman tarkkoja taustatietoja.
Samalla unohtuu, että heidän poliittinen järjestelmänsä on hyvin erilainen kuin Suomessa. Tai että siellä esiintyvät arvot ja aatteet kumpuavat hyvin erilaisista yhteiskunnan ihanteista ja arvokkaina pidetyistä peruspilareista kuin meillä.
Yhdysvaltojen poliittinen systeemi on totaalisen vinoon kasvanut. Kokeelliseksi yhteiskuntajärjestelmäksi luotu Yhdysvallat on monella tapaa epäonnistunut kokeessaan.
Siitä huolimatta on USA tätä nykyä jo monen esikuva poliittisten keskustelujen rajoista. Ideologiset näkemykset virtaavat sieltä suoraan tänne.
Sosiaalisessa mediassa on Yhdysvalloista tullut meillekin eräänlainen kulttuurisodan länsirintama.
Sitten yhtäkkiä jo väijytään, miten suomalaiset poliittiset hahmot reagoivat yhdysvaltalaisen poliittisen vaikuttajan (ei siis edes poliitikon) Charlie Kirkin murhaan. Ja näytettiinhän Kirkin muistotilaisuus sitten jopa suorana Yle Areenassa. Tähän on tultu.
