Caddy Maxin hankinnan keskeisenä ideana oli seurata sitä, miten dieselauton arvo kehittyy puolen vuoden / 10 000 kilometrin käyttötestin aikana. Itse auton ominaisuuksista ei juuri huolta etukäteen kannettu; niin koeteltua ja toimivaksi tiedettyä tekniikkaa ison tila-auton koriin oli Volkswagenin tehtaalla pultattu. 2-litrainen tehokas turbodiesel, manuaaliboksi, sopivasti elämää helpottavia kilkkeitä mukana.

Olemme Tuulilasissa toistuvasti ihmetelleen dieseleiden julkista "maalittamista". Varsin Suomessa, pitkien etäisyyksien maassa, kyse on aivan yhtä hyvästä ja toimivasta tekniikasta kuin aikaisemminkin. Dieselin hiilidioksipäästöt ovat jo luonnostaan alhaisemmat kuin bensamoottorilla ja jatkuvasti kiristyvä biokomponenttien sekoitevelvoite alentaa nimenomaan dieselin päästöjä entisestään. Bensiiniin biokomponenttiahan ei voi yli 10 prosenttia sekoittaa. Dieselissä mitään tällaista rajaa ei ole.

Koska suomeen mahtuu aina vain yksi totuus kerrallaan, jokaisen pitäisi nyt ajaa sähköautolla, tai vähintäänkin ladattavalla hybridillä. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, kun muistetaan realiteetit: suomalaiset ajavat keskimäärin 6 000 euron arvoisilla autoilla.

Siihen nähden hankkimamme, viisi vuotta vanha ja ostohetkellä 52 000 km ajettu, 26 000 euron hintainen diesel-Caddy oli totta kai röyhkeän kallis auto. Tämän hintaluokan autot ovat silti nekin käytettyinä hyvin kysyttyjä.

Vaikka käyttötestiämme on vielä pari kuukautta jäljellä, päätimme tarkistaa nykyisen markkinatilanteen väliaikapisteellä. Tarjosimme autoa myyntiin AutoVex -nettihuutokaupassa, jossa autoliikkeet hankkivat myytävää. Parasta hintaa näin voi tuskin saada, mutta homman helppous houkuttaa.

Heti alkuun alkoi kylmätä. AutoVexissä kun kerrottiin dieselautojen vähäisestä kysynnästä punaisin kirjaimin: "Mikäli autosi on dieselkäyttöinen, tarjouksien määrä ja tarjotut hinnat voivat olla odotettua alhaisemmat."

Näin myös tapahtui. Autosta tuli kolme tarjousta kahdelta eri autoliikkeeltä. Kun ostohinta kesäkuussa oli ollut 26 140 euroa, paras tarjous oli nyt 22 600 euroa.

Reilussa neljässä kuukaudessa ja 7 600 kilometrissä hinta oli tullut alas 3 540 euroa. Lisäksi autoa oli hieman varusteltukin tässä välissä: kattokaiteille ja takalasien tummennuskalvoille oli tullut hintaa tuhannen euron verran. Jos nämä laski mukaan, hinnanalennusta oli tullut siis 0.60 senttiä kilometri. Ja käyttökulut luonnollisesti päälle. Kallista ajoa.

Jotain siis tarttis tehrä, jos mieli saada autosta paremman hinnan. Päätimme lähteä parantelemaan auton varustelutasoa entisestään – köyhän on pakko uskaltaa. Verhoomo Sorsalla Vantaalla Caddyyn asennettiin tavaratilan kumimatto, matkustamon väliverkko, tilanjakaja sekä kiinteä vetokoukku. Näille härpäkkeille 2 700 euroa hintaa töineen, mutta olisihan nyt kyseessä käyttöarvoltaan jo ihan eri auto. Saapa nähdä, onko 30 000 euron Caddyllemme miten paljon kysyntää, kun vuodenvaihteessa on tosimyynnin aika.