Vaimo piti Alexander Stubbia pystyssä mustina hetkinä: ”Vaikeimpina aikoina tuntui kuin kävelisi munankuorella, Suzanne jaksoi kuunnella”

Kalliot ovat kuin taideteos, niin hienosti punainen ja harmaa kivi niissä vuorottelevat. Espoon Haukilahden uimarannan kalliot muistuttavat Alexander Stubbia perheen saaristomökin kallioista, joille katetaan kesäisin aamupala ja pidetään breakfast club. Saari on ulkosaaristossa ja karun kaunis.

– Se on meidän uusi rakkaus, Alexander Stubb sanoo.

– Erityinen paikka, lisää Suzanne Innes-Stubb.

Kun he hankkivat sen neljä vuotta sitten, vanhassa mummonmökissä ei ollut sähköjä eikä juoksevaa vettä. Ensimmäisenä syksynä istuttiin iltaa lyhtyjen valossa takan lämmössä – ja ilman wifiä. Se oli mukavaa, erilaista kuin arki, vaikka sittemmin mökkiin onkin vedetty sähköt ja vesi.

Suomen saaristo on Suzanne Innes-Stubbin mielestä rauhallinen ja kaunis. Hän on kotoisin Englannista ja on lapsena purjehtinut perheensä kanssa Skotlannissa, mutta se oli hyvin erilaista. Oli vuoria, ja tuuli oli ankarampi.

Pariskunta on nyt uuden edessä. Viimeiset kuusi vuotta he ovat asuneet eri maissa: Alexander eli Alex Luxemburgissa ja Firenzessä, ja Suzanne Suomessa perheen nuoremman lapsen Oliverin kanssa. Esikoinen Emilie on opiskellut ja työskennellyt Lontoossa. Nyt myös Oliver on lähtenyt omilleen ja suorittaa varusmiespalvelusta. Alex on palannut Espoon-kotiin, sillä hän pyrkii presidentiksi kokoomuksen ehdokkaana.

Pitäisi oppia asumaan taas saman katon alla, nyt kahdestaan.

– Katsotaan, miten Suzanne sietää äijää, Alexander Stubb lohkaisee.

– Onneksi meillä on myös kaksi kissaa, vaimo vastaa eikä jää kakkoseksi tässä – kaikella lempeydellä käydyssä – sananvaihdossa.

Maatiaiskissat Nala ja Milo tulivat Stubbeille eläinsuo­jeluyhdistykseltä seitsemän vuotta sitten.

Haukilahden ranta ja sen Café Mellsten on Stubbeille eräänlainen kantapaikka. He ovat Haukilahden talvi­uimareiden jäseniä, ja Emilie-tytär on ollut kahvilassa töissä. Alexander Stubb ­pyytää cappuccinon ja virnistää: tätä ei kehtaisi tehdä Firenzessä, ei aamukymmenen jälkeen. Siellä juodaan iltapäivisin vain espressoa.

Suzanne Innes-Stubb ei juo kahvia, vaan teetä, tänään maidolla mutta välillä myös ilman. Suzanne on asunut Suomessa 15 vuotta ja osaa niin suomea kuin ruotsia. Nyt hän haluaa vastata suomeksi.

– Sain Suomen kansalaisuuden vuonna 2017, mutta Suomi tuntui kodilta jo ennen. Olen huomannut, että tykkään olla paikassa, jossa ei ole liian paljon ihmisiä eikä tarvitse puhua koko ajan.

Suzanne on kotoisin Solihullin pikku­kaupungista Birminghamin kainalosta keskeltä Englantia. Hänen vanhempansa olivat opettajia. Suzanne oli kiinnostunut kielistä ja opiskeli ranskaa, saksaa ja oikeustieteitä.

Nyt hän työskentelee Koneella, ja hänen tittelinsä on Vice President of Global Compliance. Se tarkoittaa sitä, että hänen tiiminsä vastaa yrityksen eettisestä ohjesäännöstä maailmanlaajuisesti. Siihen liittyvät esimerkiksi ihmis­oikeudet, syrjintä, korruptio ja pakotteet.

Mitä hän tekisi, jos puoliso valittaisiin presidentiksi?

– On liian aikaista sanoa. Pidän työstäni, mutta en tiedä, mikä olisi realistista siinä tilanteessa.

Suzanne Innes-Stubb kertoo arvostavansa suomalaista tasa-arvoa, suoraviivaisuutta ja sisua.

– Sisu on jotain, jota haluan kehittää.

– Kyllä sinulla on sitä aika paljon ollutkin, Alex jatkaa.

– Kun Alex pyysi minua naimisiin, en voinut kuvitella, että meillä olisi tällainen elämä, Suzanne sanoo.

Se on ollut vähintäänkin mielenkiintoinen.

Lue myös: Alex kävi täällä: Imagen legendaarinen Stubb-haastattelu vuodelta 2003

Kritiikki johti mustaan hetkeen

Alexander Stubb oli tutkija ja EU-virkamies, kunnes politiikka imaisi hänet mukaansa. Vuonna 2004 hänet valittiin Euroopan parlamenttiin, ja neljä vuotta myöhemmin hänestä tuli Suomen ulkoministeri. Stubb toimi ulkoministerinä, Eurooppa- ja ulkomaankauppa­ministerinä, pääministerinä ja valtiovarainministerinä vuosina 2008–2016.

Viimeiset ministerivuodet Suomessa olivat raskaat. Poliittisten vääntöjen lisäksi arvosteltiin Stubbin johtajuutta, käyttäytymistä ja vaatetusta, esimerkiksi shortseja, joihin hän oli pukeutunut kesällä 2014 tässä samassa kahvilassa pidetyssä tiedotustilaisuudessa.

Myöhemmin Stubb on puhunut poikkeuksellisen suoraan, miten tuolloin kritiikki johti lopulta ääri­rajoille, mustaan hetkeen.

Mikä auttoi häntä silloin selviämään?

– Vaimo, Alexander Stubb vastaa ykskantaan.

– Vaikeimpina aikoina tuntui vähän kuin kävelisi munankuorilla. Suzanne jaksoi kuunnella. Kun minulla oli mahdollisuus nukkua, sain nukkua. Suzanne kantoi silloin vastuun perheestä ja kotitaloudesta työnsä ohella.

Suzanne Innes-Stubbin mukaan he ovat aina olleet hyvä tiimi ja työskennelleet sen eteen.

– Täytyy kuunnella, mitä toinen sanoo. Meillä on paljon rakkautta, luottamusta ja ymmärrystä. Tuemme toisiamme.

Ministerivuosiensa jälkeen Stubb jätti kotimaan politiikan ja palasi Eurooppaan. Hän oli Euroopan investointipankin pääjohtajana vuosina 2017–2020 ja on työskennellyt viime vuodet professorina EU-yliopistossa Firenzessä. Lisäksi hän on presidentti Martti Ahtisaaren perustaman rauhanvälitysjärjestön CMI:n hallituksen puheenjohtaja.

Viime vuodet ovat olleet Alexander Stubbille vapauden aikaa, kuten hän itse muotoilee. Nyt hän on kuitenkin palannut Suomeen ja politiikkaan, presidenttikisaan.

– Niin, olenko muuttamassa dolce vitaa via dolorosaksi. Mietimme kyllä kotona, uskaltaako tähän lähteä.

Tässä maailmantilanteessa oli uskallettava.

Venäjän tekemät sotarikokset ovat vakavia

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, ­maailma ja Suomen turvallisuus­tilanne muuttuivat. Ajatus presidentinvaaleista alkoi vähitellen kypsyä.

– Eurooppa on kutakuinkin pysyvästi kahtia­jakautunut. Lähitulevaisuudessa ei ole näköpiirissä Venäjän kaltaisen roistovaltion palauttamista kansainväliseen yhteisöön. Sota­rikokset, joita Venäjä on tehnyt, ovat niin vakavia. Meidän pitää myös lopettaa se illuusio, ettei Venäjän eliitti tukisi Putinia. Kyllä tukee.

Stubb lisää, ettei hän silti pidä siitä, että maalataan vain synkkyyttä.

– Sen toteamiseen, että turvallisuuspoliittinen tilanne tuntuu tiukalta, jännitteiseltä ja vaikealta, ei tarvitse kirjoittaa kirjaa kansainvälisestä politiikasta. Tärkeä asia on se, miten tilanne ratkaistaan.

Stubb korostaa myös, että Nato-maana meidän on opittava näkemään itsemme uudella tavalla.

– Olemme nyt sotilaallisesti liittoutunut maa. Nato ja sen ydinasepelote lisää turvallisuuttamme ja vähentää todennäköisyyttä sotilaalliseen konfliktiin.

Miten toimisit presidenttinä, jos Nato-Suomelta pyydettäisiin apua konfliktiin, jossa on tappioiden vaara?

– Suhtautuisin siihen asiaankuuluvalla vakavuudella. Päätökset tehtäisiin ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kautta ja hyväksytettäisiin eduskunnalla.

Kahvilan asiakas tulee kiittämään Alexander Stubbia ja toivottaa tsemppiä. Kohta toinen haluaa ottaa selfien tämän kanssa. Näin tehdään.

Sitten Stubb palaa kansainväliseen politiikkaan. Hänen mukaansa maailmanhistoriassa on hetkiä, jolloin jokin asia muuttuu pysyvästi ja radikaalisti. Nyt on sellainen hetki.

Hän kirjoittaa asiasta kirjaa ja innostuu käymään läpi historiaa reilun sadan vuoden ajalta, vaikka epäileekin menevänsä liian syvälle asiaan. Pohdinnoista avautuu pala hänen tutkijapuoltaan.

Tiivistetysti Stubbin mukaan kyse on siitä, että koko maailmanjärjestys on muuttumassa. On syntynyt kolme vallan keskittymää, joilla on omat intressinsä: globaali länsi, globaali itä ja globaali etelä. Samalla Kansainvälisten organisaatioiden, YK:n, IMF:n, Maailmanpankin ja VTO:n, merkitys on heikentynyt.

– Jos niitä ei muuteta, muu maailma ei tule mukaan, vaan nämä jäävät läntiseksi hiekkalaatikoksi. Kysymys on, miten pystymme ylläpitämään liberaalia maailmanjärjestystä. Tämä on mielenkiintoista aikaa samalla, kun se on traagista.

Isän kanssa voi puhua kaikesta

Kansallisosakepankki, posti, Varuboden, Union-bensa-­asema. 1970-luvulla Lehtisaari oli tavallinen helsinkiläinen lähiö. Stubbit asuivat kerrostalossa, jonka pihapiirissä riitti leikkikavereita Alexille ja tämän pikkuveljelle. Talvisin luisteltiin, kesäisin pelattiin jalkapalloa. Välillä järjestettiin omat olympialaiset.

Nuorena Alex pelasi jääkiekkoa ja golfia. Isä Göran Stubb on jääkiekkomies ja on ollut NHL:n pääkyky­jenetsijä Euroopassa 40 vuotta. Isä oli syntynyt Karjalan Käkisalmessa, ja äiti oli Kokemäen Setälöitä, sukua suomen kieliopin tutkijalle Emil Nestor Setälälle.

Alex kasvoi kaksikieliseksi. Hän aloitti suomenkielisessä koulussa, mutta siirtyi neljän vuoden jälkeen ruotsinkieliseen. Hän puhuu yhä isänsä kanssa ruotsia ja veljensä kanssa suomea.

Vanhempien kasvatusfilosofia oli, että eiköhän poika vartu ja opi. Alex muistaa, kuinka 15-vuotiaana hän ja äiti katselivat yhdessä televisiota ja polttelivat tupakkaa. Sauhuttelu jäi pysyvästi muutama vuosi myöhemmin, kun hän astui armeijaan, tarkemmin sanoen 11.10.1988. Päivämäärä tulee ulkomuistista.

– Siitä asti ollut energinen olo, Stubb sanoo.

Äiti kuoli vuonna 2008. Isä on Stubbille hyvin läheinen.

– Voimme puhua ihan kaikesta. Hän on aina tukenut minua vahvasti. Mustina hetkinä vaimo ja isä pitivät minua pystyssä. Edelleen, jos on jotain, voin aina soittaa isälle.

Nykyään tuki toimii myös toiseen suuntaan. Vaikka isä on poikansa mukaan aikamoinen rautaäijä, on ymmärrettävä, että hänkin vanhenee. Isä on nyt 88 vuotta.

– Yksi aikuiselämäni suurimpia ilonaiheita oli, kun isä löysi vanhemmalla iällä uuden rakkauden, Pirkko Mannolan. Tuolla ne yhdessä rokkaa. Sitä on tosi kiva katsoa.

Taustaa: Pirkko Mannola ja Göran Stubb iloitsevat tästä hetkestä

Opiskelu Yhdysvalloissa oli elämän käännekohta

Lukion jälkeen nuori Alexander Stubb lähti opiskelemaan Furman Universityyn Etelä-Carolinaan, Yhdysvaltojen raamattuvyöhykkeelle. Se oli elämän käännekohta. Samana vuonna Berliinin muuri murtui. Oltiin suuren äärellä. Stubb innostui palavasti kansainvälisestä politiikasta – niin palavasti, että kouluaikojen kasin oppilaasta tuli vuosikurssinsa primus.

Kun Stubb myöhemmin tapasi Hillary Clintonin ensimmäisen kerran, tuli puhetta opiskeluista. Silloin Stubb sanoi: Yeah Hillary, I’m Finnish by birth and Southern by the grace of God. Etelä-Carolinan leveä aksentti tulee yhä uskottavasti. Lauseen voisi kääntää vaikka niin, että olen suomalainen syntyperältäni ja etelästä Jumalan armosta. Se rikkoi jään.

– Sen jälkeen olemme olleet hyvää pataa, ja pidämme yhteyttä edelleen.

Furmanista Stubbin tie vei EU-yliopistoon Belgiaan, jossa hän tapasi vaimonsa. Stubb kertoo elämäkerrassa Alex (Otava 2017) ihastuneensa Suzanneen ensisilmäyksellä: ”Koko paketti on täydellinen. Silmät, kivannäköinen suu, hiukset…”

Kirjan mukaan Suzanne ei muista ensikohtaamisesta opiskelija-asuntolassa mitään.

– Iän myötä rakkaus muuttuu erilaiseksi. Toisesta tulee paras ystävä ja lähin luotettu. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei kipinää edelleen olisi, Alexander Stubb sanoo.

Hän lisää, että hänellä on käynyt rakkaudessa hyvä säkä.

– Suzanne on fiksu, harkitsevainen, maltillinen, lämmin, suora. Hän on se ihminen, joka kykenee sanomaan minulle ei, jos vähän innostun jostain. Ja oikeastaan ainoa, jota ihan oikeasti kuuntelen.

Näkemys on jaettu, ainakin osin.

– Alexilla on uskomattomia ideoita koko ajan. Jos hänellä on kolme ideaa, saatan sanoa ei, ei ja sitten ehkä. Joskus kun hänellä on todella epärealistinen ajatus, soitan jollekin ystävälle ja pyydän, että tämä myös sanoo hänelle, miten tilanne oikeasti on, Suzanne Innes-Stubb nauraa.

– Alex on empaattinen ja vahva, hyvä isä ja puoliso.

Ensimmäisen kasteensa Suomeen Suzanne sai, kun he parin kuukauden seurustelun jälkeen tulivat viettämään Alexin kaveriporukan järjestämää uuttavuotta Ikaalisten kylpylään. Siellä nuoret kylpivät eläkeläisten seurassa.

Pari meni naimisiin Englannissa vuonna 1998. Suomeen he muuttivat kymmenen vuotta myöhemmin: ensin Alex vuonna 2008, ja Suzanne ja lapset seuraavana vuonna.

– Koska olin vieraillut Suomessa, luulin, että tiesin, miten asiat täällä toimivat. Mutta niin ei ollutkaan. Minun täytyi ymmärtää, että kaikki on uutta. Onneksi minulla oli alusta asti työpaikka ja sain ystäviä Alexin ja lasten kautta. Tiedän, että monilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia, Suzanne Innes-Stubb sanoo.

Hänestä yrityksissä olisi tärkeää katsoa avoimin mielin, mitä ulkomaalaiset voivat tuoda työpaikoille.

Positiivisuus ja rento olemus ärsyttivät

Etenkin pääministeriaikoina Alex Stubbin persoona jakoi vahvasti mielipiteitä. Vaaleissa Stubb keräsi komeita äänisaaliita, mutta osaa kansasta positiivisuus ja rento olemus ärsyttivät, vihastuttivatkin.

– Tässä on tullut kilometrejä, ikää ja vähän ryppyjäkin lisää, ja sitä kautta malttia. Ymmärrän, että oma näkemykseni ei ole se ainoa oikea näkemys, vaan pitää kunnioittaa toisten näkemystä. Tiedostan, että tasavallan presidentin pitää olla kansakuntaa kokoava voima, Stubb sanoo.

Kokoomuksen hallitustaipaleen alkua on varjostanut kohu rasismista ja maahanmuutosta, mikä saattaa heijastua presidenttikisaankin. Mitä Stubb ajattelee tästä?

– Tuomitsen rasismin yksiselitteisesti. Jokaista ihmistä pitää kohdella tasa-arvoisesti ja tasapuolisesti ihonväristä, sukupuolesta tai taustasta riippumatta.

Stubb kertoo arvoikseen liberaalin demokratian, oikeusvaltion, ihmis­oikeudet, vapauden ja tasa-arvon. Niihin hän kasvoi jo lapsena. Isä ja äiti opettivat avoimuutta, kansain­välisyyttä ja toisten kunnioittamista, mielen pitämistä uteliaana, taistelemista kyynisyyttä vastaan.

Päättävissä tehtävissä kritiikkiä tulee väistämättä ja paine on kova. Niin pitääkin olla, se kuuluu demokratiaan.

– Sen kanssa pitää vaan oppia elämään. Toki voisin leikkiä kovaa ja sanoa, että ei tunnu missään. Mutta kyllä se yleensä tuntuu. Minusta on tärkeää säilyttää inhimillisyys. En tykkää ajatuksesta, että kasvattaisi niin paksun nahan, ettei tarvitsisi selkärankaa pysyäkseen suorassa.

Uni on tärkeää, jotta arki toimii

Yön myrskytuuli on heitellyt rantaan oksanpätkiä, ja pilvissä näkyy yhä synkkyyden merkkejä.

Kahvilan vierestä kulkee Espoon rantaraitti, jolla Stubbit tapaavat lenkkeillä. Välillä yhteinen vapaa-aika on kortilla, mutta silloin kun sitä on, pari käy uimassa, pyöräilemässä tai lenkillä.

Kodin autotalliin on tehty kuntosali, eikä siellä ole koskaan ollut tilaa autolle. Pariskunnan yhteinen harrastus on triathlon, jossa molemmat myös kilpailevat.

– Jotta arki toimii hyvin, tärkeintä on, että Alex nukkuu hyvin, Suzanne Innes-Stubb sanoo.

– En ole biohakkeri, mutta olen miettinyt paljon kehon ja mielen ja osittain myös sielun tasapainoa, Alexander Stubb sanoo.

Mistä se syntyy? Stubb on tunnetusti kolmen pointin mies. Tällä kertaa ne tulevat tässä:

1. Hyvää ja suhtkoht terveellistä ruokaa säännöllisesti.

2. Riittävästi unta, sillä ilman sitä on vaikea olla optimistinen.

3. Liikuntaa, sillä tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia lisää energiaa.

On selvää, että Stubb on säilyttänyt elämässään tietyn tavan olla ja puhua.

– Joo. Ei voi muuta olla kuin oma itsensä.

Apu haastattelee syksyn aikana presidentti­ehdokkaita.