Eräässä kauniissa kodissa Espoon Tapiolassa ei kätketä onnea. Pirkko Mannolalla on harvinainen vapaapäivä kesken uuden näytelmän harjoitusrupeaman. Hänen kihlattunsa Göran Stubb tulee ovesta sisään patonkikassia kantaen. Näyttelijä ja jääkiekkomies halaavat toisiaan, näyttelijä pulppuaa ruotsin- ja suomenkielistä puhetta, kiekkomies myhäilee.  Göran Stubb oli ollut ihastunut jo vuosikymmeniä sitten. Miss Suomeksi vuonna 1958 valittu Pirkko Mannola oli aloittamassa uraansa laulajana ja näyttelijänä, kun Stubb pyysi häntä vuonna 1959 tref­feille. – Röyhkeänä poikamiehenä esitin treffikutsun, mutta hitaana hämäläisenä Pirkko vastasi myöntävästi joulukuussa 2015. Olimme tavanneet toisiamme vuosien mittaan yhteisten tuttujen luona, sitten jääneet molemmat leskiksi. Mitään flirttiä meillä ei ollut keskenämme, mutta kun tapasimme sattumalta Tapiolassa kaupassa, kuului yhtäkkiä se kuuluisa klik. Vikkeläliikkeisenä naisena Pirkko Mannola kosi parin kuukauden seurustelun jälkeen Göran Stubbia, ja kihlat vaihdettiin karkauspäivänä viime vuonna.  Hääsuunnitelmista pariskunta vaikenee yhä visusti. – Se on yksityisasia, Göran Stubb sanoo istuessaan sohvalla Pirkko kainalossaan. Onni, nauru ja huumori ovat vahvasti läsnä tässä heidän ensimmäisessä isossa yhteishaastattelussaan.

Kokemukset ja arvomaailma yhdistävät, pitkä perspektiivi omaan elämään ja maailmanmenoon, arjen muutoksiin. Vuonna 1935 Laatokan rantamilla Käkisalmessa syntynyt Göran Stubb ja kahta vuotta myöhemmin sydän-Hämeessä Sääksmäellä syntynyt Pirkko Mannola ehtivät kokea pitkät avioliitot, nähdä lastensa aikuistumisen, tulla isovanhemmiksi ja elää yksinkin. Göran Stubbin puoliso Christel Stubb kuoli vuonna 2008 sairastettuaan pitkään, Pirkko Mannolan puoliso Åke Lindman vuotta myöhemmin. – Olemme molemmat kokeneet puolison poislähdön ja tiedämme, kuinka raskaita aikoja sairastamisen kuukaudet ja vuodet ovat. Minulle ajanjakso 2009–2010 oli erityisen surullinen, sillä menetin Åken lisäksi vuonna 2009 äitini ja seuraavana vuonna veljeni, Pirkko Mannola sanoo. Edesmenneitä puolisoita muistellaan, mutta heitä ei vertailla nykyisiin. Suru ei ole enää läsnä, on ilo siitä, että ollaan juuri nyt tässä, yhdessä ja myös erikseen. – Ei tarvitse olla koko ajan kotona kylki kyljessä. Meillähän on sikäli erikoinen tilanne, että teemme molemmat yhä töitä. Tämä elämänrytmi sopii meille, ja mikä parasta, tämän ikäisenä ei tunne enää mustasukkaisuutta, vaan osaa antaa toiselle hänen tarvitsemansa vapauden, Pirkko Mannola sanoo. – Olemme erilaisia, työmme on erilaista, samoin osa harrastuksista. Minä golfaan, Pirkko joogaa. Minä en laula, enkä mene näyttämölle, eikä Pirkko tule jäälle. Muutamaan jääkiekkomatsiin olen hänet saanut, vaikka hän ei vieläkään erota HIFK:n ja HJK:n eroa tai mikä on paitsio, Göran Stubb heittää huumorinpilke silmäkulmassaan. Elokuvat, tarkka maailman tapahtumien ja uutisten seuranta, printtisanomalehtien lukeminen, näistä molemmat pitävät. Pirkko Mannolakin on ryhtynyt Helsingin Sanomien lisäksi lukemaan Hufvudstadsbladetia, jota Göran Stubb kehuu erinomaiseksi sanomalehdeksi.

Vanhempien uusi onni on ollut iloinen asia Pirkko Mannolan ja Göran Stubbin aikuisille lapsille.

Runsaan vuoden yhteiselon jälkeen Göran Stubb kokee nyt ensimmäistä kertaa ensi-iltaan valmistautuvan näyttelijän hermopaineen. Pirkko Mannolalla on iso rooli Espoon kaupunginteatterin uudessa kotimaisessa musikaalissa Äidinmaa, jonka ohjaa Maria Sid.   Tarina on tärkeä, sillä sotavuosia ja sodan jopa kolmanteen sukupolveen ulottuvia vaikutuksia ei ole vieläkään läpikäyty riittävästi naisten kokemina. – Se on vahva tarina, joka ulottuu 1980-luvun loppuun saakka. Näytelmän keskiössä elämäänsä muistelevana naisena roolissani on paljon opittavaa. Me suomalaiset kannamme yhä sieluissamme sodan jälkeensä jättämää synkkyyttä ja syyllisyyttä. Pirkko Mannola oli pikkutyttö sotavuosina, eikä hänellä ole niistä ajoista tarkkoja muistikuvia. – En ole varma, olenko itse kokenut asioita, joita mieleeni nousee vai onko minulle kerrottu niistä tapahtumista. Elimme äidin ja veljeni Tomin kanssa loppujen lopuksi turvallisissa olosuhteissa Valkeakoskella Lotilan kartanossa, jossa toimineessa ammattikoulussa isäni oli opettanut. Hänen isänsä, voimistelunopettaja, luutnantti Pentti Mannola haavoittui kolmesti: kahdesti talvisodassa ja viimeisen kerran jatkosodan ensimmäisenä päivänä. Yksi haavoittumisista on kerrottu Arvo Ojalan kirjassa Taistelujen tie (1971). Tilanteessa on jotain karmaisevan tuttua elokuvasta Tuntematon sotilas, jossa Åke Lindman haavoittuu alikersantti Lehtona. ”Kun hyökkäysmaasto oli pääasiassa avointa suota tai ampuma-alaksi raivattua metsää, hidastui sekä Sorrin että Lahtisen pataljoonien eteneminen. Tappioitakin alkoi tulla. Ensimmäisenä sairaankantajat toivat taistelualueelta vaikeasti haavoittuneena Sorrin pataljoonan 5. K:n päällikön, luutnantti Pentti Mannolan.” Pirkko Mannola sanoo äitinsä todenneen, että isä menetti hermonsa sodassa. Toistuvat painajaiset saivat hänet huutamaan unissaan, mutta traumaattisista kokemuksista ei puhuttu mitään. Pentti Mannola oli yksi murtuneista miehistä, joita Suomessa talvi- ja jatkosodan jälkeen riitti. Göran Stubb vietti lapsuutensa sotavuodet Kouvolan lähellä Verlan tehtaalla, jossa hänen äidinisänsä oli ollut isännöitsijänä. – Kotimme oli Helsingissä Töölöntullinkadulla, mutta kuten monet helsinkiläiset, mekin muutimme sotaa pakoon maaseudulle.  Hänen oma isänsä oli syntynyt vuonna 1898 eikä reserviläisenä joutunut enää rintamalle. 

Pirkko Mannola ja Göran Stubb tekevät molemmat yhä töitä, mikä helpottaa sopeutumista toisen elämänrytmiin.

Ensi-ilta lähestyy, ja pinna kiristyy – tuttu tilanne kaikille näyttelijöille. Pirkko Mannolalla on edessään kevään mittaan peräti neljäkymmentä esitystä. Hän huokaisee, että jospa edes pääsiäisenä pääsisi Göranin kanssa lähtemään yhdessä kaupunki­lomalle. – Harjoitusvaiheessa vaadin aina paljon tilaa. En voi mitään sille, että synnytän roolini vaikean kautta. Göran ei ole tottunut katsomaan minua tällaisena, sillä vapaa-ajan Pirkko on paljon rennompi! Tuskailen, epäilen ja tankkaan tekstiä, mutta joskus on pidettävä vapaatakin. Kuten tänään – lähdemme elokuviin katsomaan kehuttua La La Landia. Göran Stubb sanoo karkaavansa reissuun heti Äidinmaan ensi-illan jälkeen. Tosin silloin näyttelijän hermopaine on laskenut jo huomattavasti. – Onneksi joku kuuntelee minua, ja Göran on erinomainen tukija. Hän osaa vahvistaa itsetuntoani ja kannustaa minua pärjäämään. Se tuntuu hyvältä ja lohduttaa hetkinä, jolloin on epävarma itsestään.

Kun Göran Stubbilta kysyy, mikä Pirkossa viehättää häntä eniten, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: – Hän on kaunis ja viehättävä, aina hyvällä tuulella, ja hänen seurassaan viihtyy. Ja hän on erinomainen kokki. Olen kuluneiden kolmentoista kuukauden aikana saanut vain kerran pelätä paistinpannujen lentävän – Pirkko hermostui siitä, ettei hänen puhelimensa toiminut!  Pirkko Mannolaa puolestaan ihastuttaa Göranissa rauhallisuus. – Hän on hyvä vastapaino puheliaisuudelleni ja useimmiten kiinni puhelimessa tai tietokoneella. Siinä mielessä hänessä on samaa kuin Åkessa, että työ on keskeinen osa elämää. Se on itse asiassa harrastus. Hän arvelee ihastuvansa juuri näihin urheilu- ja työhulluihin miehiin.

Aikuisille lapsille, Göran Stubbin pojille Alexander ja Nicolas Stubbille sekä Pirkko Mannolan tyttärelle Heidi Karalle vanhempien uusi onni on ollut onnellinen asia. – Pojat ottivat Pirkon heti perheeseen. Nicolaksesta on ollut hänelle suuri apu tietokoneongelmissa. – Heidi on onnellinen siitä, että äiti on nyt kuin turvakelkassa! Kun erään tapiolalaisen kodin ovi on vieraan lähtiessä sulkeutumassa, Göran Stubb sanoo vielä, että kaikki asiat tapahtuvat elämässä aikanaan. Juuri nyt on hyvä näin. ●

Teksti Liisa Talvitie, kuvat Jouni Harala