Tuulilasi

Unelmien auto-ostoksilla Saksassa – kohteena Ferrari Testarossa

Unelmien auto-ostoksilla Saksassa – kohteena Ferrari Testarossa

Euroopan markkinoilla on mahdollista toteuttaa unelmansa huomiota herättävästä harrasteautosta, nimittäin Ferrari Testarossasta, 50 000 eurolla.
Teksti AMS, Heinrich Lingner
Kuvat AMS, Hans-Dieter Seufert
Mainos

Varoituksen sana: jos olit nuori 80-luvulla ja huoneesi seinillä roikkui Charlien enkeleiden ja Jody Banksin julisteiden lisäksi kuvia Ferrari Testarossasta, jatkat lukemista omalla vastuullasi! Saatat pian löytää itsesi internetistä tai autokaupoista etsimästä itsellesi ikiomaa Testarossaa.

Käytettävissä pitäisi kuitenkin olla 50 000 euroa, jos asiaa miettii vakavasti. Kuulostaa isolta summalta – ja on sitä myös, mutta toisaalta suurin piirtein saman hinnan saa maksaa ylemmän keskiluokan porrasperästä kunnollisella moottorilla. Ja se on hyvää keskitasoa tällä laajalla klassikkokentällä, jossa kauppaa käydään esimerkiksi 40 vuotta vanhasta 911:stä tai Mercedes 280 SL Pagodesta. Tällä hinnalla löydettävissä on myös Ferrari. Eikä vain mikä tahansa Ferrari, vaan Testarossa: muotoiluikoni, lähes 300 kilometrin tuntivauhtia kulkeva 12-sylinterinen ammus ja – kuten tuli jo mainittua – lukemattomien lastenhuoneiden julistesankari.

Käytetyn Testarossan ostohintaa luokiteltaessa kannattaa muistaa eräs toinenkin luku. Uutena se maksoi vuonna 1987 noin 230 000 Saksan markkaa. Ja sen seuraaja, uusi F12 Berlinetta maksaa nykyään hieman alle 270 000 euroa. Käsissämme on siis todellinen löytö. Samaa mieltä on myös Christian Villhauer, Baijerissa sijaitsevan autokauppa Mille Miglia Motorsin pomo.

”Halvempia niistä ei enää tule”, hän sanoo ja poistaa hintalapun punaisen Ferrarin ikkunan takaa. Se on todellinen talvihinta, hän kommentoi hieman alle 50 000 euron summaa ja kertoo, että auto myytiin äskettäin.

Tämä Testarossa on jo myyty

Tieto aiheuttaa jopa pientä helpotusta. Huh, eipä tarvitse miettiä vakavasti ottaisiko sen mukaan vai ei. Kiusaus on nimittäin suuri. Tai pikemminkin leveä. Ja matala.

Autokaupan modernimpien Ferrarien seurassa – läsnä on koko tämänhetkinen tuotepaletti Californiasta aina FF-malliin asti, samoin kuin pari Maseratia – Testarossa on kuin toisesta maailmasta. Suoralinjaisena ja ilman koukeroita se kyyristelee uusien autojen vierellä, ainoastaan 18-tuumaiset pyörät näyttävät hieman uudenaikaisemmilta.

Se juuri olikin Pininfarina-muotoilija Leonardo Fioravantin tarkoitus, kun hän 70-luvun lopulla ryhtyi suunnittelemaan seuraajaa huippumalli 512 BB:lle. Muodon piti olla sellainen, että auto pystyisi kulkemaan 300 kilometrin tuntivauhtia ilman spoilereita. Fioravanti muotoili Ferrarin niin, että se koostui yhdestä ainoasta valtavasta autoa maata kohden imevää voimaa tuottavasta alueesta, joka alkaa keulasta etusiiven yläpuolelta ja päättyy pieneen terävään kulmaan auton takaosassa. Lämmönvaihtimet jäähdytysnestettä ja voiteluainetta varten siirtyivät takapyörien eteen.

Ovien ja kylkien tunnusomaiset lamellit eivät siis ole mitään design-vouhotusta, vaan ne ohjaavat ilmaa jäähdyttimeen – uskollisena Fioravantin pomon Sergio Pininfarinan ohjenuoralle, jonka mukaan jokaiselle muodolle täytyy olla tekninen peruste. Juuri tämä tasapaino harmonisen muotoilun ja teknisen funktionaalisuuden välillä on se asia, joka tekee Testarossasta niin lumoavan. Ei mitään temppuja eikä tarpeettomia linjoja, vaan tekninen veistos, selkeä ja puhdas kuin renessanssipalatsi. Nyt kuitenkin poikkeamme asiasta, takaisin auton pariin.

12-sylinterinen moottori käy silkkisesti

Christian Villhauer pyytää meitä tutustumaan autoon, avaa ovet ja pellit, kertoo autosta asiantuntijan ilolla ja näyttää meille muutamia yksityiskohtia, joita asiaan perehtyneetkään eivät välttämättä huomaa.

Hän kertoo esimerkiksi, että aikoinaan Maranellossa korinosien välisiin rakoihin suhtauduttiin melko suurpiirteisesti, erityisesti isojen erillisosien kuten valtavan kokoisen ja lukemattomien ilmarakojen rei’ittämän konepellin kohdalla.

Liian täydellinen rako korinosien välillä merkitsi usein jälkikäteen tehtyä sovittamista, joka voitiin tehdä esimerkiksi onnettomuuden vuoksi. Tällaiset vauriot ovat Villhauerin mukaan helpoiten nähtävissä auton rungosta, ja tästä syystä ohjelmaan kuuluu ehdottomasti tarkastus nosturilla.

Villhauerin tiimi on raivannut työskentelytilaa tarkastusta varten, mutta sitä ennen pääsemme vielä koeajelulle. Yksi työntekijöistä hoitaa kaksi metriä leveän Ferrarin ujuttamisen noin 2,15 metriä kapeasta ovesta ulos. Startissa 12-sylinterinen tarjoaa meille seuraavan yllätyksen: käynnistysmoottorin lyhyen, suuritaajuisen ulvahduksen jälkeen se lähtee käyntiin välittömästi ja jää sen jälkeen hiljaiselle, silkkiselle joutokäynnille, jota tuskin kuulee.  

Koeajo saa haluamaan lisää: kun viisilitrainen V12 on ajettu lämpimäksi, se vääntää kuin riivattu ja lähettää 1505 kiloa painavan auton liikkeelle todella vauhdikkaasti. Nopeuden noustessa vaihtamisesta ja ohjauksesta tulee sujuvampaa ja tarkempaa. Autosta ei löydy tehostimia, ajoavustimia tai infotainmentia – tämä on Ferrari eikä mikään intercity-juna. Se on ahdas ja kuuma, ja ohjauspyörän, istuimen ja polkimien muodostama kolmio sopii korkeintaan 180-senttiselle ihmiselle.

Viimeiseksi vuorossa oleva tarkastus nosturilla on lyhyt ja valaiseva: ei rikkonaisia putkia, ei öljyvuotoja, hammashihnat tullaan uusimaan ennen toimitusta. Huh, tämä Testarossa ei onneksi voi enää saattaa minua kiusaukseen, sillä tälle kiusaukselle olisi liian helppo antaa periksi.

Julkaistu: 17.10.2013