Kuulas syyspäivä ­valkenee utuisena ja tyynenä. Kalapaatti puksuttaa ­verkoilta kohti kotirantaa Luvian saaristossa. Huomaan, kuinka kyhmyjoutsen lipuu saaren lahdenpoukamaan ja alkaa hamuta syötävää pohjasta pitkän kaulansa avulla.

Saaren rantakivikossa kasvaa tiheä vyöhyke hopeanharmaalehtisiä, parimetrisiä pensaita. Niiden oksat notkuvat oranssien marjojen painosta, joita yhdessä pensaassa on todella runsaasti. Tyrni on rantojen piikikäs aarre, jonka marjat ovat todellisia vitamiinipommeja.

Menestyäkseen tyrni tarvitsee kilpailusta vapaan, avoimen ja valoisan kasvupaikan, jonka se löytää juuri merestä paljastuneelta maalta. Merenrantojen tyrni viihtyykin erityisesti suolaisten vesien äärellä. Keski-Euroopassa ja Aasiassa tyrni kasvaa myös vuoristojen jokirannoilla, joten se ei tarvitse suolaa kasvaakseen, vaikka se meillä kasvaakin lähes yksinomaan merenrannoilla.

Tyrnin vaatimus valoisuudesta on ehdoton: se ei siedä lainkaan varjostusta. Kasvi nousee lintujen kuljettamana ­luodoille ensimmäisenä puuvartisena kasvina, mutta jo parimetriset tervalepät ja pihlajat varjostavat sitä liikaa.

Tyrni menestyy hyvinkin karuilla ­rannoilla, sillä se pystyy sitomaan ilma­kehän vapaata typpeä juurinystyröidensä sädesienten avulla. Tyrnin jäljiltä typpeä jää maaperään ja muiden kasvien on ­helpompi saada jalansijaa.

Linnut pitävät tyrnin marjoista ja nauttivat niitä ravinnokseen. Lentäessään saarelta toiselle siivekkäät levittävät samalla siemeniä. Tyrni lisääntyy myös pitkistä, vaakasuorista juuristaan nousevista vesoista. Niiden avulla se muodostaa usein laajoja, piikikkäitä pensaikkoja. Tyrniä on piikkisyytensä vuoksi kutsuttu merikatajaksi.

Lyhyet matkat tyrni leviää tehokkaasti kasvullisesti. Se kasvattaa juurivesoja, joista nousee uusia pensaita emokasvin viereen. Näin rannoille muodostuu tiheitä tyrnivöitä.

Tyrnin marja on hyvin vitamiinipitoinen. Sen C-vitamiini­pitoisuus kuuluu kasvikunnan korkeimpiin. Tyrnistä valmistetaan sosetta, mehuja ja liköörejä. Tyrni­öljyä käytettiin aikanaan kansanlääkinnässä. Nykyisin myös virallinen lääketiede käyttää sitä muun muassa säteilyvaurioiden ja palohaavojen hoitoon.

Tyrni tunnettiin lääkekasvina jo ­ainakin 1600-luvulla. Sillä torjuttiin keripukkia, vaikka silloin ei tiedetty, mihin marjojen teho perustui. Riitti, että tauti parani. Marjojen korkea C-vitamiini­pitoisuus havaittiin vasta vuonna 1940.

Tyrni viihtyy myös puutarhassa. Se on suosittu viljelykasvi, jota on helppo viljellä. Tyrnipensas on kaunis ja se sitoo tehokkaasti maata. Kotimaiset lajikkeet menestyvät Pohjois-Suomessa asti.