
Tuulilasi 1974: DAFin huippunopeus on 145 km/h ja kiihtyvyys takapuolituntumalla sellainen, että saa yrittää tosissaan, jos aikoo rinnalla pysyä
Neljä turvavyötä, niskatuet, nelivalojärjestelmä, kaksi taustapeiliä, savukkeensytytin... kirjoitti Tuulilasi numerossa 3/1974.
Hollantilainen DAF valmisti vuosina 1972–1975 alemman keskiluokan automallia, joka sai nimekseen DAF 66. Se korvasi aikaisemman DAF 55:en - loogista, eikö vain! Volvo osti DAF:in henkilöautotuotannon 70-luvun puolivälissä, ja jatkokehitti mallista oman versionsa, eli Volvo 66:n – mutta se on tietenkin jo kokonaan toinen tarina. Alkuperäistä DAF 66:ta valmistettiin yli 140 000 kappaletta, joten sitä voidaan pitää jonkinlaisena menestystarinana. Tuulilasi sai kevättalvella 1974 uuden vuosimallin DAF 66:n koeajoon Ahvenanmaalla.
”DAF 66 Marathon 1300 on kallis auto. Jos pitäytyy arvostelussaan vain koon ja ulkonäön tuntumassa, vaikuttaa suorastaan uskomattomalta, että Dafin hinta on yli 24 000 mk. Tarkempi tutustuminen on kuitenkin eduksi Dafille, sillä sen parhaat ominaisuudet tulevat esille ajettaessa. Uuden Dafin käytökseen on helppo mieltyä – tehtiin sitten taivalta taajamissa, pikkuteillä tai leveällä asvaltilla. Kilometrien lisääntyessä vaikutelma vain paranee.
Neljä turvavyötä, kiinteät niskatuet, nelivalojärjestelmä, päävalojen pesulaite, takaikkunan sähkölämmitys, hätävilkku, kaksi ulkopuolista taustapeiliä, savukkeensytytin jne. Siinä luetteloa, jota on aika vaikea löytää vastaavan kokoluokan autoista. Kun listaan lisätään automaattivaihteisto ja moottorijarrutuksen säädin, lienee se ainutlaatuinen.
Marathon 1300:n moottori on monille suomalaisillekin entuudestaan tuttu. Tämä Renaultin iäkäs, mutta hyvämaineinen voimanlähde kehittää nykyisellään suurimmaksi tehokseen 57 DIN-hevosvoimaa. Hiukan alle kahdeksansadan kilon painoiselle autolle se antaa hyvän suorituskyvyn. Minkäänlaisia suorituskykymittauksia emme pystyneet nykyisen tilanteen vallitessa tekemään, mutta valmistaja ilmoittaa huipuksi 145 km/h ja kiihtyvyys on takapuolituntumalla sellainen, että isommallakin autolla saa yrittää tosissaan, jos aikoo rinnalla pysyä.”
Tuulilasi 3/1974

Maaliskuun 1974 Tuulilasin kansijuttuna oli iso moottoriöljyvertailu. Tuloksetkin ilmoitettiin heti kannessa. Voittajaksi ylsi Mobiloil Super ennen Teboil Silveriä ja Mobiloil Specialia. Esso Uniflo jäi niukasti mitalisijojen ulkopuolelle neljänneksi. Öljytestit tehtiin VTT:n laboratoriossa, jossa teknikko Virtanen suoritti öljyille mm. raskaan moottorikokeen. Kokeen heikoin öljy (Castrol GTX) kulutti VTT:n Petter W-1 koemoottoria peräti kolme kertaa enemmän kuin voittaja Mobiloil. Aikamoista!
Lehden toimitus oli vieraillut myös Lapissa, jossa oli nähty kummia: ennennäkemättömiä autoja. Mm. outo huputettu Mercedes, joka sittemmin osoittautui aivan uudeksi pikku-Mersuksi. Myös Citroënin ja VW:n autoja liikkui hämärissä. Autotehtaiden salaisia kylmätestejä jo silloin!