
Yli 100 000 suomalaista ei käytä turvavyötä – keitä he ovat? Yksi yhdistävä tekijä on sukupuoli
Suomessa turvavyön käyttö on pakollista henkilö-, paketti-, kuorma- ja linja-autoissa. Traficomin tilastojen mukaan 97 % ihmisistä käyttää turvavöitä etupenkillä niin taajamissa kuin niiden ulkopuolellakin. Mutta kolme prosenttiakin on paljon – yli 100 000 ihmistä.
Suomessa noin 3,7 miljoonalla ihmisellä on ajokortti. Vaikka jo mainittu 97 % onkin ihan hyvä luku, silti tuo 3 % tarkoittaa, että noin 111 000 kuljettajaa ei käytä turvavöitä. Takapenkillä käyttöaste on vain noin 90 %. Eli käytännössä hirvittävä määrä ihmisiä matkustaa Suomessa autossa ilman turvavöitä.
Käyttöpakko henkilöauton etuistuimilla tuli lakiin vuonna 1975, takaistuimilla vasta vuonna 1987. Vuosina 1965–1974 tieliikenteessä kuoli keskimäärin noin tuhat ihmistä vuodessa. Turvavyöpakon ansiosta määrät alkoivat pikkuhiljaa laskea, mutta vanhat tavat olivat juurtuneet syvään, eikä vöitä alkuun käytetty pakosta huolimatta samaan tapaan kuin nykyisin. Vasta vuodesta 1993 alkaen liikennekuolemien määrä saatiin alle 500:een vuodessa. Kuluneen viiden vuoden aikana lukema on ollut noin 200 vuosittain.
– Olen niin nuori, etten ole elänyt aikaa, jolloin turvavyöt yleistyivät. Mutta mitä olen lukenut silloisia lehtijuttuja, niin uskomukset olivat jo tuolloin hiukan erikoisia. Väitettiin esimerkiksi, että jos ajaa autolla jokeen tai järveen, niin turvavyö estää autosta pois pääsyn, joten sitä ei kannata käyttää. Ei ihminen kuitenkaan kovin usein aja jokeen tai järveen. Ja saahan sen turvavyön toki avattuakin, Liikenneturvan suunnittelija Tomi Niemi naurahtaa.
”Kyllä meidän aineistosta näkyy, että esimerkiksi pakettiautoissa turvavöitä käytetään aika vähän.”
Jos henkilöautojen 97 % onkin lukuna ihan ookoo, pakettiautoilla ajavilla vastaava prosenttiluku on paljon pienempi, 86%. Tähän on syynsä.
– Kyllä meidän aineistosta näkyy, että esimerkiksi pakettiautoissa turvavöitä käytetään aika vähän. Pakettiautoilla tietyntyyppiset työtehtävät edellyttävät sitä, että ajetaan lyhyitä matkoja ja autosta noustaan usein ulos, Niemi sanoo.
– Sitten saattaa olla esimerkiksi vyöllä työkaluja, mikä hankaloittaa turvavyön laittamista. Ne syyt ovat sellaista oman toiminnan helpottamista. Mutta ei se tee sitä hyväksyttäväksi.

Turvavyötä käyttävien osuus on kasvanut koko ajan pikkuhiljaa. Tieliikenneonnettomuuksissa kuolleista henkilöistä turvavyötä käytti noin puolet. Tutkijalautakuntien arvioiden mukaan noin 40 % kuolleista olisi pelastunut kuolemalta jollain todennäköisyydellä, jos olisi käyttänyt turvavyötä. Miksi kaikki eivät siis käytä tätä ilmaista henkivakuutusta?
– Joissain tilanteissa turvavyön käyttö koetaan hankalaksi. Jos takapenkillä istuu kolme ihmistä, niin se keskipaikan turvavyön laittaminen voi tuntua hankalalta. Kokonaan toinen juttu ovat nuoret. Siinä syntyy helposti sellainen ryhmäpaine olla käyttämättä turvavöitä, kun on hyvä meininki ja auto on täynnä porukkaa, Niemi sanoo.
Kaikki eivät myöskään ymmärrä sitä, miten pienessäkin vauhdissa voi sattua ikävästi.
– Ihmiset ajattelevat, että hitaissa nopeuksissa pystyy kyllä pitämään itsensä kiinni penkissä, mutta se ei pidä paikkansa. Ihan vain jossain parkkipaikalla, missä nopeus on 5-10 km/h, on törmäys todella kova, jos jotakin päin ajetaan.
”Harva niitä linja-autossa käyttää. Ihmisiin on jotenkin juurtunut se, että istun nyt ammattikuljettajan kyydissä, eikä mitään riskiä ole.”
Yksi teoria vöiden käyttämättömyyteen voisi olla se, että kun suuret ikäluokat saivat ajokortin, oli turvavyön käyttöpakko vielä kaukana tulevaisuudessa. Vanhat jäärät ajattelevat helposti, että kun en käyttänyt silloin, eikä mitään ole koskaan sattunut, en käytä nytkään. Tämä ei kuitenkaan selitä kokonaiskuvaa.
– Varmasti sellaisiakin löytyy, mutta ei meillä dataa tuollaisesta ole. Toki ikääntymisen mukanaan tuomat rajoitteet ovat yksi asia, mutta nykyisin löytyy aika hyvin apuvälineitä turvavyön kiinnittämiseen, esimerkiksi turvavyönvetimiä, Tomi Niemi valaisee.
Turvavyöpakko on nykyisin myös esimerkiksi linja-autoissa. Monille se on vielä melko uusi asia.
– Harva niitä linja-autossa käyttää. Ihmisiin on jotenkin juurtunut se, että istun nyt ammattikuljettajan kyydissä, eikä mitään riskiä ole. Samaa näkee taksin takapenkillä. Mutta kyllä ammattikuljettajatkin tekevät virheitä, ja liikenteessä on paljon muitakin tekijöitä, jotka voivat pakottaa ammattikuljettajan tekemään yllättäviä äkkinäisiä jarrutuksia, Niemi muistuttaa.
”Turvavyön käyttämättömyys yhdistyy usein päihtymykseen ja reiluihin ylinopeuksiin sekä muuhun piittaamattomaan käytökseen.”
Onnettomuustietoinstituutti OTI:n Liikenneturvallisuuspäällikkö Esa Räty löytää ainakin tiettyjä korrelaatioita sille, ketkä eivät turvavöitä käytä.
– Meidän ääriaineistossahan tarkastellaan tieliikenteessä menehtyneitä, kyllä siellä näkyy monenlaista riskinottoa päällekkäin. Turvavyön käyttämättömyys yhdistyy usein päihtymykseen ja reiluihin ylinopeuksiin sekä muuhun piittaamattomaan käytökseen. Oma osuutensa on myös sellaisilla, jotka ovat muuten ihan ajokunnossa, mutta silti on halu ajaa ilman turvavyötä. Klipsejä sun muita laitetaan turvavyön lukkoon, ettei auton hälytys ala piippaamaan.
Yksi ryhmä korostuu selvästi Liikenneturvan tilastoissa.
– Kyllä ne ovat useimmiten nuoria, jotka ovat kaveriporukassa samassa autossa. Ehkä siellä syntyy sellainen sosiaalinen ryhmäpaine ja silloin siellä on useampi henkilö ilman turvavöitä. Jos sitten auto suistuu tieltä tai törmää johonkin, niin riski useammankin uhrin onnettomuuteen on iso.
Myös sukupuoli on ainakin jossain määrin merkitsevä tekijä.
– Meidän aineistossa on enemmän turvavyöllisiä naisia kuin miehiä, jotka ovat kuolleet onnettomuuksissa. Joten tämän datan perusteella se on useammin mies, joka ei turvavyötä käytä, Esa Räty kertoo.
”En ole kovin monia haastatellut tästä, koska meidän aineistosta heitä ei valitettavasti ole juurikaan jäänyt haastateltaviksi.”
OTI:n raportin mukaan vuosina 2017–2021 tapahtuneissa, kuolemaan johtaneissa moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa kuoli yhteensä 198 ihmistä, jotka eivät käyttäneet turvavöitä. Tutkijalautakuntien arvioiden mukaan jopa 114 heistä olisi voinut selvitä turvavyön avulla hengissä. Tätä tilastoa vasten on hämmästyttävää, että turvavyö ei ole jokaiselle liikkuvassa autossa istuvalle itsestäänselvyys.
– Tämä on todella hyvä kysymys, että miksi ei ole. En tiedä. En ole kovin monia haastatellut tästä, koska meidän aineistosta heitä ei valitettavasti ole juurikaan jäänyt haastateltaviksi, Räty toteaa.
Kun miettii nykyautojen monenkirjavaa teknologiaa, ei luulisi olevan hankalaa kehittää järjestelmää, joka ei päästäisi autoa liikkeelle, ellei turvavyötä käytetä oikein.
– Tätä tutkijalautakunnat parannusehdotuksissaan jatkuvasti toistavat. Turvavyön käyttö pitäisi saada yhdistettyä jotenkin siihen suurimpaan nopeuteen, mitä autolla pystyy ajamaan. Vain jossakin lyhyessä siirtoajossa tai korjaamokäytössä autoa voisi ajaa ilman turvavyötä, Räty ehdottaa.
– Kyllä joku sofistikoitunut systeemi pitäisi olla, millä pystyisi tunnistamaan, että turvavyö on oikeasti puettu. Jos auto ei ilman vyötä kulkisi kuin 20–30 km/h, niin olisihan se tehokas kannustin. Turvavyönkäytön tunnistus pitäisi olla yhteydessä auton nopeudenrajoittimeen. Tätä on toivottu iät ja ajat ja kyselty on välillä autonvalmistajiltakin, että miksi tämmöistä ei ole olemassa. Siihen ei ole vastausta saatu, kukaan ei ole ollut halukas tienraivaajaksi tässä asiassa.
"Tutkijalautakuntien arvioiden mukaan jopa 114 heistä olisi voinut selvitä turvavyön avulla hengissä."
Turvavöiden historia

Vuonna 1960 Suomessa käytössä olleista henkilöautoista vain kaksi prosenttia oli varustettu turvavöillä, kun Ruotsissa vastaava osuus oli jo tuolloin 30 prosenttia. Länsinaapuri on siis ollut turvallisuusasioissa selkeästi meitä edellä.
Ensimmäiset turvavyöt tulivat autoihin 1950-luvulla. Ensimmäinen malli, missä turvavyö oli vakiovaruste, oli – kas kummaa – ruotsalainen Saab GT750. Itse asiassa jo 1930-luvulla amerikkalaiset lääkärit vaativat autonvalmistajilta turvavöiden asentamista autoihin, mutta vaatimus kaikui kuuroille korville. Valmistajien mielipide oli, että jos autoihin laitettaisiin turvavyöt, se viestittäisi kuluttajille, että auto ei olisi turvallinen.
Eräisiin automerkkeihin alkoi kuitenkin ilmestyä turvavöitä, mutta ne olivat niin sanottuja lannevöitä eli kaksipistevöitä, joiden turvallisuusvaikutus oli verrattain pieni. Sitten Volvon turvallisuusinsinööri Nils Bohlin alkoi kehitellä uudenlaista turvavyötä. Hän oli työskennellyt aikaisemmin Saabin lentokonepuolella ja kehittänyt mm. heittoistuimen. Vuonna 1958 Volvo patentoikin Bohlinin mullistavan keksinnön, kolmipisteturvavyön. Patentti jätettiin tarkoituksella avoimeksi, että muutkin valmistajat voisivat halutessaan lisätä sen avulla autojensa turvallisuutta.
Nyt tiedämme, että turvavyö on ollut käytännössä autoilun historian merkittävin liikenneturvallisuutta parantava passiivinen turvavaruste. Varovaisten arvioiden mukaan kolmipisteturvavyö on pelastanut maailmanlaajuisesti yli miljoonan ihmisen hengen.
”Vuonna 1958 Volvo patentoikin Bohlinin mullistavan keksinnön, kolmipisteturvavyön.”
Vuonna 1971 Suomessa määrättiin, että kaikkiin uusiin henkilöautoihin pitää asentaa turvavyöt etuistuimille. Toki tästä kesti vielä pitkään, ennen kun autokanta uusiutui niin, että kaikissa autoissa oli turvavyöt. Turvavöiden käyttö etuistuimilla säädettiin pakolliseksi vuonna 1975. Takapenkeillä sama pakko tuli voimaan vasta 1987. Rangaistavaksi teoksi turvavöiden käyttämättä jättäminen tuli vasta vuonna 1983.
Ensi alkuun turvavöitä vastustettiin Suomessa voimakkaasti. Yleinen pelko oli, että vyöhön voi kuristua tai sitten se estää pääsemästä ulos autosta, jos sattuu ajautumaan veteen. Osa vastustajista yritti myös hankkia erilaisia lääkärintodistuksia saadakseen vapautuksen turvavyön käytöstä.
Pikkuhiljaa asenteet alkoivat muuttua. Liikenneturvan tilastojen mukaan vuonna 1972 etuistuimella piti turva-vyötä taajamien ulkopuolella 20 % ja taajamissa vain 2 % ihmisistä. Toukokuussa 1975 lukemat olivat 30 % ja 9 %. Turvavyön käyttöpakko tuli voimaan 1.7.1975. Elokuussa prosenttilukemat olivatkin jo 68 ja 53. Asenteiden hitaasta muuttumisesta kertoo se, että vielä vuonna 1990 lukemat olivat vain 90 % ja 73 %. Nyt molemmat lukemat ovat 97 %, joten eteenpäin on todellakin menty. Silti työtä on vielä tehtävänä.